ta1ja kirjoitti:Vilsku kirjoitti:etteivät suomalaiset ole kovinkaan tällaisen taiteellisen ja erikoisen musiikin perään.
Tässä olet ihan väärässä, suomalaiset rakastavat sydämeen käyvää melodraamaa aina kun sitä on tarjolla, eivätkä häpeile, joitain pelokkaita&häpeileviä brittipopin nimeen vannovia musadiggaripiirejä lukuunottamatta, sellaiseen tunteeseen heittäytyä, eivätkä muutenkaan ole konservatiivisia peruskaavan noudattajia äänestäjinä. Mutta Mikaelin laulu sen ratkaisee, jos onnistuu ja onnistuu koskettamaan niin tämä on on ihan ässä.
Uskon silti, että biisi on aivan liian erikoinen, jotta se jäisi mieleen ja voisi voittaa koko kilpailun.
Paljon hienoahan tässä biisissä on (saatan kuulostaa viesteissäni tosi jyrkältä, mutta pyrin analysoimaan kriittisesti, enkä jättämään mielipidettäni "Ihan kiva" tasolle, sillä sehän ei kerro kenellekään yhtään mitään - saati kiinnosta), se on selvä.
Joka tapauksessa, vaikka tämä kuuluukin naiskolmikon (Diandra-Krista-Elina) ohella suosikkeihini, en silti jaksa uskoa "suuren yleisön" innostuvan tästä. Lisäksi tuntui, että tuomaristo päästi tämän jatkoon vain erilaisuutensa vuoksi ja "pakollisena kiintiö balladina", eivätkä sen kummemmin innostuneet. Minulle tuli lähinnä sellainen kuva, että tämä eteni top 12:sta rimaa hipoen. Ja tuomaristothan antavat kuitenkin puolet finaalin pisteistä.. (tai ei missään ole sanottu millä suhteella yleisö ja tuomaristo antavat pisteitä, mutta yhteisäänet kuitenkin ratkaisevat...).
Olen samaa mieltä laulun ratkaisevuudesta biisin (no kyllähän se enemmän tai vähemmän kaikkien biisien kohdalla ratkaisee..) kohdalla, mutta miten voi olettaa livelaulun onnistuvan, jos jo studiolaulu onnistuu (ainakin itseäni henkilökohtaisesti) ärsyttämään. Laulutunnit voisivat olla ratkaisu ja ihan vähäisellä työlläkin ääntä voisi saada pehmeämmäksi ja avoimemmaksi, sillä kuitenkin musiikillista pohjataitoa on näin paljon olemassa.
![Joojoo :joojoo:](./images/smilies/nyoknyok.gif)