Ennen UMK:n loppusuoraa ajattelin -tai yritin ajatella, että kun finaalissa on näinkin hyviä esityksiä, niin kävi miten kävi, ei tässä varmaan kauheasti tarvii masentua, melkein kaikki finalistit pääsivät mielessäni "Ei ainakaan tarvii hävetä"-osastolle.
Mutta yllättävän koville otti tämä pettymys, kun Mikael Saari ei voittanut. Eipä silti että alun perin siihen olisin täysillä uskonut, mutta mieleeni syöpyi se hetki kun Diandra oli pois pelistä ja toivonkipinä -tai vähän isompikin lieska- leimahti ja sitten...pettymys.
Minun mielessäni Mikael Saari on moraalinen voittaja. Hän oli se, joka täydestä tuntemattomuudesta nousi tunnettujen ja vahvat taustavoimat omaavien Diandran ja Kristan rinnalle ja vielä hyvin omaperäisellä kappaleella. Se on koskettanut ihmisiä, vaikka se ei olekaan helppoa ja tuttua euroviisukamaa.
Olisin toivonut Suomen esittelevän Euroopalle WSBT:n näytteenä suomalaisesta luovuudesta, lahjakkuudesta, osaamisesta ja intohimosta (-ja suomalaisten hyvästä mausta
![Silmänisku ;)](./images/smilies/silmanisku.gif)
) Uskon että se omaperäisenä, aitona, tunteita herättävänä kappaleena olisi menestynyt loistavasti Malmössä.
Toivon omasta puolestani että Marry Me pärjää hyvin, muuten tästä valinnasta tulee kirvelevin viisutrauma ainakin minulle - ja luultavasti muutamalle muullekin Mikaelin kappaleesta pitäneelle.