Hieman ajatuksia viisuja varten:
Sovituksen uusimista voisi harkita. Melodia on yksitoikkoinen vailla yllätyksiä, joten sovituksessa pitäisi olla enemmän lihaa luiden päällä. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, kuin kaikki sovituspanokset on pistetty kirkonkellojen varaan, ja se ei yksinkertaisesti riitä. Täyteläisempi sointi auttaisi asiaa, ja todennäköisesti tekisi kappaleen hieman helpommin lähestyttäväksi - toki se vedenjakajana pysyneekin, mutta hyvä sovitus voi auttaa.
Koska tiedättekin jo ajatukseni musiikillisesta puolesta, keskityn visuaalisuuteen. Laulaja kun itse sanoi "more is more" ja se on tällaiselle kappaleelle hyvä resepti. Tämän toteuttamista vain ei Suomen finaalissa nähty alkuunkaan. Toki finaaliesitys oli parempi kuin karsinnan pohjanoteeraus, joten siinä on hyvä perusta aloittaa.
Finaalissa oli 12 henkeä lavalla, viisuissa maksimi on tunnetusti kuusi. Olettaen, että Kristalla on kaksi taustalaulajaa ja laulaja itsekin on lavalla (
) jäljelle jää kolme tanssijaa. Koreografian pitää siis olla hyvin ajateltu ja viimeisen päälle hiottu - saa vapaasti verrata vaikkapa viisuesityksitä
Fairytalea ja
Lose Controlia ja vetää siitä omat johtopäätöksensä.
Uskonnollisista teemoista pysyisin visusti poissa. Kirkonkellot menevät hyvin, mutta alttari tai nunnat aiheuttaisivat todennäköisesti suurta närää ja pelottaisivat pois äänestäjiä tehokkaasti. Amerikkalaistyylisiin hääjuhliin kappaleella taidetaankin tähdätä, ja sitä tyyliä ymmärretään viisualueella.
Esityksen pitää myös olla arvokas. Edwina mainitsi, että esitys ei saa olla halvan oloinen, ja yhdyn tähän täysin. Mikäli niin käy, en ymmärrä, miksi kukaan äänestäisi. Raja arvokkaan ja halvan välillä on häilyvä, varsinkin kun yritetään parodioida, mutta finaalissa nähdyt asut asettuivat rajan oikealle puolelle.
Sitten asioista tärkein - jos kerran "more is more", sama pätee energiaan. On kappaleita, jotka toimivat myös vähän hillittyinä, ja sitten kappaleita, jotka vaativat täydellistä energianpurkausta.
Marry Me vaatii toimiakseen lavalla todella suuren määrän energiaa, ja sitä ei Suomen finaalissa nähty. Laulajan nostaminen, mikä ettei, mutta jotakin häämarssia radikaalimpaa (ks. finaaliesityksen ding dong-kohta) tarvitaan. Ei tosin kannata keskittyä vain koreografiaan - esiintyjän läsnäolo on ehdottoman tärkeää, enkä nyt tarkoita yleisölle vaan kameralle. Jälleen kerran vertailukappaleina
Fairytale ja
Lose Control - joka kamerakulma on ensiksi mainitussa tarkasti harkittu, laulaja tietää aina mihin katsoa ja miten, ja omistaa hetken.
Lose Controlissa on energiaa kera tulitaiteilijoiden, mutta energiasta ei välity juuri mitään kotikatsomoon ja lopputulos oli sekasorto (niin, ja finaalin viimeinen sija).
Paljon mesotaan, että
Marry Me tarvitsee överiksi vedetyn esityksen. Niin tarvitseekin. Sitä ei tosin nähty UMK:ssa, ei lähellekään. Ei missään tapauksessa överi määrä rekvisiittaa à la
Congratulations, mutta hieman samantyylistä. Kunnon hääjuhliin kuulunee iso määrä pyrotekniikkaa oikeassa paikassa.
Lyhyesti: sovitusta voisi hieman muuttaa, mutta ennen kaikkea energiapurkauksen täytyy olla täydellinen ja sen tulee välittyä kotikatsomoille. Valittu kappale antaa taustajoukoille rutkasti tekemistä, joten katsotaan miten se onnistuu.
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että tänä vuonna on Euroviisut.