Viisukuppila

Kollegoiden haukkumisesta vielä kielii tuokin että

Hirveästi olen ihmetellyt, miten kollegat haastatteluissa sanovat, kuinka he nöyränä jatkavat vuodesta toiseen ja ovat äärimmäisen kiitollisia. Onko se paskanjauhantaa? Jos se on totta, miten he psyykkaavat itsensä sellaiseen?

Tuota voisi melkein verrata siihen, etteivät nämä kollegat ole tajunneet kuinka p*ska maailma se muusikon hommien tekeminen muiden ehdoilla on ja siitä pitäisi olla vielä kiitollinenkin.

---

Tärkeintä ei myöskään aina ole se, että mitä sanotaan, vaan mitä jätetään sanomatta.

euroviisuholisti kirjoitti:Kaikkihan siitä paistaa läpi.

Heitä sitten se suora sitaatti.

Ei kai lehtikirjoittelussa nyt ihan kaikkia asioita kirjoiteta ylös ja laiteta lehteen? Epäilemättä siellä on haastattelussa tullut eri esimerkkejäkin esiin vai kirjoittaako toimittaja esimerkit myöhemmin ihan miten haluaa?

Ei kirjoiteta, mutta kaikki mitä lehteen kirjoitetaan ei myöskään ole sellaista, mikä olisi tullut haastattelun aikana puheeksi. Se on osa toimittajan työtä tehdä jutusta sellainen, että se vetoaa lukijoihin ja juuri siksi toimittajat myöhemmin lisäävät sinne omia esimerkkejään. Ja kun niitä ei ole laitettu nimenomaisesti suoriksi tai epäsuoriksi sitaateiksi, niin minä, sinä tai kukaan muukaan ei voi tietää, kuka ne on sanonut alunperin. Siksi Erikssonin syyttely niistä asioista on epäreilua. Vai pitäisikö minunkin nyt laittaa sinut henkilökohtaiseen vastuuseen niistä lauseista, jotka olet lainannut joltain muulta? Ei, sehän on ihan absurdi ajatus. Älä sinäkään siis laita Annan suuhun asioita, joiden alkuperästä et tiedä.

euroviisuholisti kirjoitti:Mielestäni Anna syyllistyy paljon pahempaan eli haukkuu niin vanhat tekijät, yleisönsä, keikkapaikat ja oikeastaan kaikki ne asiat, joiden takia nousi niin suureen suosioon.

Eikä hauku. Hän sanoo, että se maailma oli paska eikä hän saanut siitä mitään ja jos ymmärtää lukemaansa on selvää että näkökulma on täysin Annan, kyse on Annan kokemuksesta, hän ei sopeutunut järjestelmään ja siihen kokemukseen hänellä on täysi oikeus ja oikeus myös tuoda julki sekä tuntemuksensa että mietteensä siitä mistä se johtuu. Se että joku toinen, oli kyse sitten tekijästä tai kanssakokijasta, ei koe asioita samalla tavalla kuin itse ei vähennä tippaakaan omaa kokemusta. Anna koki olonsa epämukavaksi, vastaanotossa monet saivat paljon siitä huolimatta. Molemmilla tahoilla on oikeus kokemuksiinsa, eikä kumpikaan ole tilivelvollinen toiselle: yleisöä ei voi pakottaa rakastaamaan artisin työtä vaikka tämä rakastaisi sitä itse palavasti ja yleisöllä on lupa rakastaa, vaikka artistille jokin myöhemmin muuttuisi sellaiseksi, jonka takana hän ei enää ole. Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Robert Plant ei välitä esittää Led Zeppeliniä enää, mutta yleisö rakastaa edelleen. Vexi Salmi kirjoitti tukun biisejä tavalla, joka ei täytä "rehellisyyden" ja "työn takana seisomisen" kriteerejä, silti kansa otti ne tosissaan ja niistä tuli merkityksellisiä. Vexin asenne ei vähennä niiden arvoa - ja hän myös sen tajuaa, kuten myös Anna omien hittiensä kohdalla, omista sanoistaa fb:ssä päätellen.

euroviisuholisti kirjoitti:On helpompaa haukkua vaikka yksi henkilö ja yksilöidä kritiikki johonkin tiettyyn kohteeseen (viitaten tuohon Röyhkän kommenttiin) kuin haukkua kaikki ne tahot, joiden ansiosta on saanut tehdä musiikkia.

No todellakin on. On paljon helpompi, paljon laiskempaa ja myös alahisemapaa ilmoittaa jokin yksittäinen cheekki juustoksi tai tommi läntinen täydesi tauskiksi, kuin miettiä musiikki- ja viihdeteollisuuden rakenteita, omaa makuaan suhteessa muihin makuihin, kyseenalaistaa oma asemaansa tekijänä ja nähdä ylipäänsä itsensä osallisena sellaiseen jota ei hyväksy eikä sitä mitä ei hyväksy vain itsestä ulkoisena paskuutena.

Ihmettelen suuresti myös miksi kenekään pitäisi lakata kasvamasta taiteilijana, esittää jotain kymmenen vuoden takaisia biisejä tuhannetta kertaa nöyränä? Mitä hyvää siitä seuraa? Loputon jono nostalgiakiertueita. Kumpi on mielenkiintoisempi: nöyrän kiitollinen ja kylläinen taiteilija vai yhä nälkäinen taiteilija, jonka kokemus siitä sisällään olevasta sanomisen määrästä on niin valtava, että se tekee hänet kiukkuiseksi (oma vastaus on että molemmissa on puolensa, mutta ei tästä sentään nyt enempää )

E: Onnea Annalle myös Teosto-palkinnosta
http://yle.fi/uutiset/teosto-palkinto_a ... le/6572842

Iltalehti uutisoi, että Anna Eriksson on saanut Teosto-palkinnon. Hyvin näyttää kakskytätonnia kelpaavan, kun melkein hymy karehtii suupieliin Paavo Arhinmäkikin oikein "KEHUI" Erikssonin tehneen pesäeron aiempaan tuotantoonsa? Ainiin kun aiempi tuotanto oli "paskaa"... Raha kelpaa näköjään - Teosto-palkintohan ei ole lainkaan niin "kaupallinen" kuin Emma-palkinto. Nolo muija.

Jónsì kirjoitti:mutta kaikki mitä lehteen kirjoitetaan ei myöskään ole sellaista, mikä olisi tullut haastattelun aikana puheeksi. Se on osa toimittajan työtä tehdä jutusta sellainen, että se vetoaa lukijoihin ja juuri siksi toimittajat myöhemmin lisäävät sinne omia esimerkkejään. Ja kun niitä ei ole laitettu nimenomaisesti suoriksi tai epäsuoriksi sitaateiksi, niin minä, sinä tai kukaan muukaan ei voi tietää, kuka ne on sanonut alunperin. Siksi Erikssonin syyttely niistä asioista on epäreilua. Vai pitäisikö minunkin nyt laittaa sinut henkilökohtaiseen vastuuseen niistä lauseista, jotka olet lainannut joltain muulta? Ei, sehän on ihan absurdi ajatus. Älä sinäkään siis laita Annan suuhun asioita, joiden alkuperästä et tiedä.

Just Edes Seiskan toimittajat eivät itse "lisää" juttuihinsa mitään omia esimerkkejään Toki tekstiä muokataan "lukijoihin vetoavaksi", sillä suora lainaaminen kenenkään puhekielestä ei ole koskaan mielekästä luettavaa mutta sinne kukaan mitään esimerkkejä KEKSI!

tonywerner kirjoitti:Iltalehti uutisoi, että Anna Eriksson on saanut Teosto-palkinnon. Hyvin näyttää kakskytätonnia kelpaavan, kun melkein hymy karehtii suupieliin Paavo Arhinmäkikin oikein "KEHUI" Erikssonin tehneen pesäeron aiempaan tuotantoonsa? Ainiin kun aiempi tuotanto oli "paskaa"... Raha kelpaa näköjään - Teosto-palkintohan ei ole lainkaan niin "kaupallinen" kuin Emma-palkinto. Nolo muija.

Emma-palkintoa ja sen bisnekseen kietoutuneita myöntämiskriteerejä ovat arvostelleen monet muutkin kuin Anna, Iiro Rantalasta Apulantaan. Teosto-palkinnon jakavat kollegat taiteellisin perustein arvostamalleen tekijälle, aika perustavaa laatua oleva ero.

tonywerner kirjoitti:Just Edes Seiskan toimittajat eivät itse "lisää" juttuihinsa mitään omia esimerkkejään Toki tekstiä muokataan "lukijoihin vetoavaksi", sillä suora lainaaminen kenenkään puhekielestä ei ole koskaan mielekästä luettavaa mutta sinne kukaan mitään esimerkkejä KEKSI!

Lisätään ja keksitään. Seiskan toimittajilla ei ehkä ole samanlaista tarvetta toteuttaa itseään jutuissaan kuin Hesarin toimittajilla, mutta jokainen Hesarin ison haastattelun Tarja Halosesta presidenttiyden jälkeen tietää, että näissä jutuissa on paljonkin sellaista, mitä Halonen ei ole sanonut. Tämä on niin tyypillistä, että jopa journalistiliiton laatimat eettiset säännöt ottavat kantaa haastateltavan oikeuksista tässä tilanteessa.

Minulle jotenkin puhuivat tuossa Kuukausiliitteen jutussa seuraavat sitaatit:

"Olin niin suosittu kuin Suomessa voi olla, enkä saanut siitä mitään. Ehkä olisi pitänyt saada kusi hattuun, että olisi voinut edes pullistella."

Pitäisi elää suosiosta, vaikka siitähän ei elä kuin narsisti.

Vaikka jälkimmäinen ei olekaan suora sitaatti Annalta, mun mielestä se selittää tuota edellistä. Toisin kuin monet muut esiintyvät artistit, ilmeisesti Anna Eriksson ei ole sellainen narsisti, joka kaipaisi yleisön ihailua elääkseen. Monethan menevät varmaan vaikka tosi-TVformaatin kautta esiintyviksi laulajiksi lähinnä halusta olla esillä, ei niinkään siksi että olisi sisäinen palo luoda taidetta. Jos tällaista epätervettä halua olla esillä ei ihmisellä ole, on suositun laulajan duuni varmasti paitsi raskas, myös sellainen ettei siitä koe saavansa paljon mitään.

Jes Anna Eriksson palasi julkisuuteen, Suomen paras laulaja edelleenkin
Hyvää musiikkia tekee edelleen nykyäänkin.. mutta täytyy kyllä sanoa että kyllä ne 2000-luvun alun biisit ja hitit oli niin loistavia,mahtavia ja ne merkitsevät mulle paljon ja herättävät mussa suuria muistoja, sinällään harmi että Anna haluaa tehdä pesäeron kaikkeen aijempaan
Nyt vaan odotellen Annalta uutta isoa hittiä

ta1ja kirjoitti: Eikä hauku. Hän sanoo, että se maailma oli paska eikä hän saanut siitä mitään ja jos ymmärtää lukemaansa on selvää että näkökulma on täysin Annan, kyse on Annan kokemuksesta, hän ei sopeutunut järjestelmään ja siihen kokemukseen hänellä on täysi oikeus ja oikeus myös tuoda julki sekä tuntemuksensa että mietteensä siitä mistä se johtuu.

Robert Plant ei välitä esittää Led Zeppeliniä enää, mutta yleisö rakastaa edelleen. Vexi Salmi kirjoitti tukun biisejä tavalla, joka ei täytä "rehellisyyden" ja "työn takana seisomisen" kriteerejä, silti kansa otti ne tosissaan ja niistä tuli merkityksellisiä. Vexin asenne ei vähennä niiden arvoa - ja hän myös sen tajuaa, kuten myös Anna omien hittiensä kohdalla, omista sanoistaa fb:ssä päätellen.

Onhan Annalla oikeus kokemuksiinsa, mutta ehkä sitä vierastaa ajatusta oman yleisönsä (oma tulkintani) ja levyjensä haukkumisesta noinkin roisilla tavalla. Tulee mieleen että Annalla on noussut se kuuluisa "k*** päähän"(?).

Robert Plantin tilanne taitaa olla vähän samanlainen kuin Ville Laihialan eli ei halua enää esittää ns. "vanhan bändinsä" biisejä, koska se sotkisi uuden materiaalin esittämistä.

Anna ajattelee kai samalla tavalla eli ennen toimi muiden laulujen esittäjänä ja nyt haluaa esittää vain sitä omaa materiaalia.

Sinänsä Annaa voi tietyllä tavalla ymmärtääkin kun levy-yhtiöt hakevat tositv-formaateista "pikalaulajatähtiä", joilla tehdä paljon rahaa. Anna kokee kai olleensa samanlaisessa asemassa aikaisemmin.

ta1ja kirjoitti: No todellakin on. On paljon helpompi, paljon laiskempaa ja myös alahisemapaa ilmoittaa jokin yksittäinen cheekki juustoksi tai tommi läntinen täydesi tauskiksi, kuin miettiä musiikki- ja viihdeteollisuuden rakenteita, omaa makuaan suhteessa muihin makuihin, kyseenalaistaa oma asemaansa tekijänä ja nähdä ylipäänsä itsensä osallisena sellaiseen jota ei hyväksy eikä sitä mitä ei hyväksy vain itsestä ulkoisena paskuutena.

Ihan oikeassa tuossa olet, että ehkä se olisi parempi haukkua musiikkiteollisuuden rakenteita kuin ottaa esimerkiksi jokin "Cheek". Röyhkä ei ehkä tuntunut täysin tietävän kritiikin kohdetta ja sen takia valinta osui helpoimpaan maalitauluun.

ta1ja kirjoitti:Ihmettelen suuresti myös miksi kenekään pitäisi lakata kasvamasta taiteilijana, esittää jotain kymmenen vuoden takaisia biisejä tuhannetta kertaa nöyränä? Mitä hyvää siitä seuraa? Loputon jono nostalgiakiertueita. Kumpi on mielenkiintoisempi: nöyrän kiitollinen ja kylläinen taiteilija vai yhä nälkäinen taiteilija, jonka kokemus siitä sisällään olevasta sanomisen määrästä on niin valtava, että se tekee hänet kiukkuiseksi (oma vastaus on että molemmissa on puolensa, mutta ei tästä sentään nyt enempää )

Tuo tietynlainen kaavoihin kangistuminen on tietenkin taitelijan suurin ongelma eli samat yksittäiset biisit vedetään kerta toisensa jälkeen ja kyllähän tuo ongelma taitaa monilla "vanhoilla iskelmäkonkareilla" olla ongelmana.

Toisaalta on tietysti niitäkin tahoja, jotka eivät pelkää esittää uutta ja vanhaa materiaalia. Eli pyrkivät luomaan koko ajan uusia iskeviä biisejä, eivätkä vierasta niitä vanhoja biisejäkään.

Mutta laulajasta muuttuminen omaa musiikkia tekeväksi artistiksi on varsin iso homma eli sitä ei ehkä samalla tavalla ajattele niiden aikaisempien biisien olevan omaa tuotosta kuin uusien biisien.

euroviisuholisti kirjoitti:Onhan Annalla oikeus kokemuksiinsa, mutta ehkä sitä vierastaa ajatusta oman yleisönsä (oma tulkintani) ja levyjensä haukkumisesta noinkin roisilla tavalla.

Anna sanoo tämän päivän printtihesarissa näin:

Olet luonnehtinut entisiä työvuosiasi sanalla paskaa. Aiotko ensi syksyn konserttikierueellasi esittää ollenkaan vanhoja hittejäsi, kuten Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, joita yleisö rakastaa?
"Totta kai. Olen arvosellut viihdemaailmaa, mutta en kappaleitani. Ne ovat suosituimpia ja kauneimpia laulujani ja niitä on edelleen kiva esittää."

Annan sanomisia koskevien väärien mielikuvien syntyä ovat tainneet olla muut edistämässä, niin kuukausliitteen toimittaja (Jónsì, joka oli erityisen tarkkana toi hyvin esiin), kuin muut omiin johtopäätöksiinsä hyppivät loukkaantujat, joilla on ehkä kitkerät omat motiivinsa ja missionsa Annan suhteen, kuten tämänkin ketjun postauksista vuosientakaiselta ensimmäiseltä sivulta alkaen ja tähän linkitetystä tästä blogitekstistä voi päätellä.

Tämä lienee suora sitaatti, joten perustan oman mielipiteeni sille.

Ihmiset ajattelevat, että mitä väliä, tämähän on viihdettä! Mutta kun heille ei tarjota muuta! Artistit halutaan pitää ruodussa tekemässä sitä, mikä myy. Se on niin alhaista ja halpaa!

Ymmärrän Annan mielipiteen tässä asiassa, monesti artisteille varmaan kerrotaan, mitä kannattaa levyttää, että levyt myyvät. Mutta poikkeuksia on monia ja en usko että monikaan artisti suostuu levyttämään ihan mitä tahansa ja yhä useampi artisti (ainakin Suomessa) tekee musiikkinsa itse. Otetaan esimerkiksi Chisu. Chisu tekee kappaleensa itse ja varmasti tekee itselleen levytettäväksi vain sitä, mitä haluaa itse laulaa. Silti Chisu on yksi Suomen suosittuimmista artisteista. Miten tämä on "alhaista ja halpaa"? En tiedä, onko Anna ajatellut sanoessaan tuon jotain tiettyä ilmiötä, mutta mielestäni yleistämiseen hän syyllistyy. Eivät kaikki artistit ole pakotettuja tekemään sitä mikä myy, en usko että edes suurin osa.

Lisäksi tämä lainaus aiheuttaa myös vihan tunteita minulla.

Saako joku siitä työstä niin paljon, että jaksaa pitää kynsin hampain kiinni? Tarvitseeko joku suosiota siihen, että tuntee olevansa jotakin?

Kysyn ihan suoraan, mitä ihmettä? Minkä vuoksi Annan mielestä artistit kiertävät keikkalavoja ja levyttävät uutta musiikkia? Ei, eivät kaikki tee sitä suosion vuoksi. Olen varma, että useimmat artistit oikeasti nauttivat esiintymisestä, oli se sitten viidelle tai viidelle sadalle ihmiselle. Rap-artisti Uniikki otti mielestäni hyvin kantaa asiaan:

Kyllä, yli 100 keikkaa vuodessa on kuluttavaa meistä jokaiselle, mutta kun mä pääsen mestoille, niin jos siellä on yksikin sielu, joka on tullu kattoo mun keikkaa varta vasten ja on show'sta fiiliksissä, silloin olen onnistunut mun työssä.

Koko haastattelun ajan Anna puhuu omasta kokemuksistaan ja omista mielipiteistään asioihin, mutta kuitenkin välittyy kuva, että hän puhuu niistä kuin syyllistäen kaikkia muita ihmisiä siitä, että he eivät ole samaa mieltä asiasta. Tämä ärsyttää, vaikka suurin osa (minä myös) siihen syyllistyy usein.

Samiasd kirjoitti:Miten tämä on "alhaista ja halpaa"? En tiedä, onko Anna ajatellut sanoessaan tuon jotain tiettyä ilmiötä, mutta mielestäni yleistämiseen hän syyllistyy. Eivät kaikki artistit ole pakotettuja tekemään sitä mikä myy, en usko että edes suurin osa.

Alhaista ja halpaa on se, että artistit pakotetaan tekemään sitä, mikä myy. Ei se, että artistit tekevät sitä mikä myy, tämähän on jo täällä kirjoitettu auki. Systeemiä kritisoidaan, ei toisia artisteja. Siinä ei ole edes yleistämistä.

Toisaalta, mikäs onkaan Chisun levy-yhtiö? Ettei vain olisi sama yhtiö, joka on julkaissut Erikssonin (ainakin) viimeiset kaksi levyä, jolloin Eriksson on saanut tehdä mitä haluaa?

Loppuun vielä sitaatti. Janne Joutsenniemi: "Kyllä mä mun imaginääristä hattua Annalle nostan suorasanaisen avoimesta puheenvuorosta. Eri artisteilla asiat menee eri tavoin ja jokainen kokee ne tavallaan. Kaikki eivät ole syntyneet leadereiksi vahvan vision kera, osa on vietävissä, suurikin uskoakseni, ja omien kokemustensa kauttahan Anna tätä hommaa peilaa. Prosessi on selkeästi käynnissä, mä komppaan."

Ja Erikssonilta itseltään: "Nuorille tästä alasta haaveileville haluan osoittaa, ettei tarvitse tehdä niin kuin muut. Voi pitää kiinni periaatteistaan ja arvoistaan, voi muuttaa suuntaa, ja saa ja pitääkin olla kunnianhimoa. Jos suunnitelmissa on hetkellinen menestys viihdemaailmassa, kannattaa tehdä juuri niin kuin käsketään. Jos taas tähtäimessä on luoda jotain uutta ja omaa, on useimmiten paras vain pitää päänsä."

Jónsì kirjoitti:Alhaista ja halpaa on se, että artistit pakotetaan tekemään sitä, mikä myy. Ei se, että artistit tekevät sitä mikä myy, tämähän on jo täällä kirjoitettu auki. Systeemiä kritisoidaan, ei toisia artisteja. Siinä ei ole edes yleistämistä.

Tämä tajusin jo, mutta tehdäänkö noin näin yleisesti? Tietenkin Idols-tähdille yms. sanotaan, millainen musiikki heille sopisi, mutta kuten kirjoitin: en usko että monikaan artisti suostuu levyttämään ihan mitä tahansa. Ei edes ne nuoret, ainakin jos heillä on vähänkään omaa päätä. Uskoakseni artisti saa aina olla mukana valitsemassa biisejä ja muutakin imagoonsa liittyvää, ainakin nykypäivänä.

Toisaalta, musiikkiteollisuus voi olla varmasti hankala nuorille, koska tiedän että heitä painostetaan juuri siihen ja eihän Anna sanonutkaan, että artistit siihen suostuvat, vaikka tätä varmaan tarkoittikin. Ymmärrän levy-yhtiöiden kritisoinnin siinä tapauksessa.

Jónsì kirjoitti:Toisaalta, mikäs onkaan Chisun levy-yhtiö? Ettei vain olisi sama yhtiö, joka on julkaissut Erikssonin (ainakin) viimeiset kaksi levyä, jolloin Eriksson on saanut tehdä mitä haluaa?

Näin on, mutta ei Anna sanonut, että juuri hänen levy-yhtiönsä ei tähän alistu vaan kaikki muut. Poikkeustapauksia nämä kaksi voivat olla, mutta en siihen usko.

Jónsì kirjoitti:Ja Erikssonilta itseltään: "Nuorille tästä alasta haaveileville haluan osoittaa, ettei tarvitse tehdä niin kuin muut. Voi pitää kiinni periaatteistaan ja arvoistaan, voi muuttaa suuntaa, ja saa ja pitääkin olla kunnianhimoa. Jos suunnitelmissa on hetkellinen menestys viihdemaailmassa, kannattaa tehdä juuri niin kuin käsketään. Jos taas tähtäimessä on luoda jotain uutta ja omaa, on useimmiten paras vain pitää päänsä."

Tämä on viisas kommentti Annalta, mutta tuo haastattelu kyllä antaa hänestä negatiivisemman kuvan. Toki, onhan jutun tekijälläkin suuri osuus siinä.

Samiasd kirjoitti:Tämä on viisas kommentti Annalta, mutta tuo haastattelu kyllä antaa hänestä negatiivisemman kuvan. Toki, onhan jutun tekijälläkin suuri osuus siinä.

Suurin osa tuosta jutusta oli toimittajan kirjoittamaa hänen näkökulmastaan. Erikssonin sanomisia siteerattiin itse asiassa hämmentävän vähän.

ta1ja kirjoitti:

euroviisuholisti kirjoitti:Onhan Annalla oikeus kokemuksiinsa, mutta ehkä sitä vierastaa ajatusta oman yleisönsä (oma tulkintani) ja levyjensä haukkumisesta noinkin roisilla tavalla.

Anna sanoo tämän päivän printtihesarissa näin:

Olet luonnehtinut entisiä työvuosiasi sanalla paskaa. Aiotko ensi syksyn konserttikierueellasi esittää ollenkaan vanhoja hittejäsi, kuten Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, joita yleisö rakastaa?
"Totta kai. Olen arvosellut viihdemaailmaa, mutta en kappaleitani. Ne ovat suosituimpia ja kauneimpia laulujani ja niitä on edelleen kiva esittää."

Annan sanomisia koskevien väärien mielikuvien syntyä ovat tainneet olla muut edistämässä, niin kuukausliitteen toimittaja (Jónsì, joka oli erityisen tarkkana toi hyvin esiin), kuin muut omiin johtopäätöksiinsä hyppivät loukkaantujat, joilla on ehkä kitkerät omat motiivinsa ja missionsa Annan suhteen, kuten tämänkin ketjun postauksista vuosientakaiselta ensimmäiseltä sivulta alkaen ja tähän linkitetystä tästä blogitekstistä voi päätellä.

Jokainen tuntuu tulkitsevan Annan sanomisia sen mukaan, mistä suunnasta ne näkee. Jotenkin koomiselta tuntuu että toimittaja olisi "väärässä" kun nämä "muut kommentoijat" olisivat oikeassa, vaikka toimittajahan se on Annan kanssa jutellut.

Kuukausiliitteen toimittaja on saanut varmaankin aivan turhaan negatiivista palautetta. Edelleenkin kuten on todettua, niin ei toimittaja kirjoita asioita omasta päästään vaan on niistä asioista pitänyt olla puhetta Annan kanssa (tai sitten toimittaja on keksinyt esimerkkejä jotka Anna on hyväksynyt).

Kyseistä blogitekstiäkin tunnutaan arvostelevan varsin turhaan, varsinkin jos sen faktat ovat kunnossa. Enkä ole huomannut, että sen faktoja olisi kyseenalaistettu(?).

Mutta on erittäin hyvä asia jos Anna esittää noita vanhojakin biisejään koska monille ne tuntuvat olevan niitä suosituimpia. Eikä näin "yliarvioi" kuuntelijoitakaan.

Omalle kohdalle kyllä tuo uudempi musiikki kuullostaa paremmalta ja en ole koskaan oikein välittänyt siitä "iskelmäpuolesta".

Samiasd kirjoitti: Tämä tajusin jo, mutta tehdäänkö noin näin yleisesti? Tietenkin Idols-tähdille yms. sanotaan, millainen musiikki heille sopisi, mutta kuten kirjoitin: en usko että monikaan artisti suostuu levyttämään ihan mitä tahansa. Ei edes ne nuoret, ainakin jos heillä on vähänkään omaa päätä. Uskoakseni artisti saa aina olla mukana valitsemassa biisejä ja muutakin imagoonsa liittyvää, ainakin nykypäivänä.

Musiikkiteollisuutta en tarpeeksi hyvin tunne, mutta oma käsitykseni on että kaikkien artistien kanssa käydään keskustelu siitä että minkälaista musiikkia voidaan tehdä heidän kanssaan. Eli jos artisti haluaa tehdä sellaista musiikkia, jolle ei nähdä minkäänlaisia markkinoita niin silloin levy-yhtiö ei tee diiliä. Tai sitten artistin pitää muuttaa tyyliään levy-yhtiön suuntaan.

Tietääkseni myös tuottajien merkitys siinä, että minkälaiselta lopullinen levy kuullostaa niin on iso. Useinhan biisit ovat vain ns. raakaversioita joita hiotaan paremmiksi ja tiettyyn tyyliin sopivaksi. Tämän takia monet "yksinkertaisetkin renkutukset" kuullostavat todella monimutkaisilta, kun niihin on laitettu kaikkia eri soittimia ja kone-efektejä mukaan.

Laulajien kohdalla on varmasti vielä tarkempaa että minkälaista musiikkia he saavat tehdä.

Esitettäviä biisejä saa varmasti itsekin valikoida, mutta uskoisin silti levy-yhtiön varsin paljon vaikuttavan siihen esitettävään musiikkityyliin.

Jos tekee omaa musiikkia, niin silloin se antaa enemmän "taiteellisia vapauksia". Eri asia on vain, että ottaako levy-yhtiö riskiä tälläisen musiikin myymisestä.

euroviisuholisti kirjoitti:Jokainen tuntuu tulkitsevan Annan sanomisia sen mukaan, mistä suunnasta ne näkee. Jotenkin koomiselta tuntuu että toimittaja olisi "väärässä" kun nämä "muut kommentoijat" olisivat oikeassa, vaikka toimittajahan se on Annan kanssa jutellut.

Kuka on väittänyt, että toimittaja on "väärässä"? Suora sitaatti mielellään, kiitos. Minä en ainakaan ole keskustellut ollenkaan siitä, onko toimittaja oikeassa vai väärässä, vaan ihan siitä, että voiko Erikssonia syyttää sellaisista puheista, jotka eivät ole hänen puheitaan. Jotkut täällä tuntuvat olevan sitä mieltä, että haastateltu on vastuussa kaikesta siitä, mikä tulee esiin lehtijutussa.

Kuukausiliitteen toimittaja on saanut varmaankin aivan turhaan negatiivista palautetta. Edelleenkin kuten on todettua, niin ei toimittaja kirjoita asioita omasta päästään vaan on niistä asioista pitänyt olla puhetta Annan kanssa (tai sitten toimittaja on keksinyt esimerkkejä jotka Anna on hyväksynyt).

1. Oletko sinä lukenut näitä viestejä? Toimittajat tulkitsevat haastateltavansa puheita ja vetävät omia johtopäätöksiään, esittävät asioita omista näkökulmastaan ja laittavat asiat haluamaansa viitekehykseen. Tähän liittyen:
2. Tiedätkö sinä, mikä on toimittaja? Toimittaja ei nimittäin ole sama asia kuin tekstinkäsittelijä, joka kirjoittaa nauhalle puhutun orjallisesti tietokoneen ruudulle.
3. Kai sinä tiedät, että Erikssonilla ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä toimittaja kirjoittaa, muutoin kuin siinä, mitä laitetaan Erikssonin sanomaksi? Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus tietää, missä yhteydessä hänen sitaattinsa esitetään ja oikeus tarkistaa nämä sitaatit. Haastateltavalla ei kuitenkaan ole mitään sanavaltaa siihen, mitä on jutun journalistisessa aineistossa. Journalistinen päätäntävalta kuuluu aina journalistille ja sitä ei saa luovuttaa muille.

euroviisuholisti kirjoitti:Kyseistä blogitekstiäkin tunnutaan arvostelevan varsin turhaan, varsinkin jos sen faktat ovat kunnossa. Enkä ole huomannut, että sen faktoja olisi kyseenalaistettu(?).

Ai mitä ne faktat olivat . Että Anna on "Täysin paska ämmä"? - eiköhän blogitsekstillä ole hyvin vähän faktojen kanssa tekemistä ja enemmän tyylittellysti, blogikirjoittajan vapaudella ilmaistusta Annaa koskevasta mielipiteestä kyse, mielipiteestä jonka historiaa voi tarksatella tässä ketjussa.

Ai niin, kun tuli puheeksi, tämä huomio on unohtunut ottaa esiin. Blogissa sanotaan:

Esa Nieminen on jossain kirkkain silmin kertonut antaneensa Annalle yhden parhaista sävellyksistään ”Kun katsoit minuun”, mutta todellisuudessa se oli silkkaa paskaa.

Kannattaisi lukea uusin Riffi, sillä siinä tämä mainittu Esa Nieminen kritisoi nykylevyteollisuutta ja viihdebisnestä vähintään yhtä kovasti (tosin ilman kirosanoja) ja lisäksi yksityiskohtaisemmin. Tämä sen lisäksi mitä Anna itse jo kritiikistään ja biisistä totesi, kritiikki koskee rakenteita ei tekijöitä tai Annan biisejä..

Omia tulkintojaan voi viljellä, mutta mitään faktoja ne eivät todellakaan ole.

Jónsì kirjoitti: Kuka on väittänyt, että toimittaja on "väärässä"? Suora sitaatti mielellään, kiitos. Minä en ainakaan ole keskustellut ollenkaan siitä, onko toimittaja oikeassa vai väärässä, vaan ihan siitä, että voiko Erikssonia syyttää sellaisista puheista, jotka eivät ole hänen puheitaan.

"mutta kaikki mitä lehteen kirjoitetaan ei myöskään ole sellaista, mikä olisi tullut haastattelun aikana puheeksi. Se on osa toimittajan työtä tehdä jutusta sellainen, että se vetoaa lukijoihin ja juuri siksi toimittajat myöhemmin lisäävät sinne omia esimerkkejään."

Kaikista pitäisi olla suora sitaatti. Luuletko edelleen että jutut tehdään jälkikäteen ja niihin keksitään myöhemmin ihan mitä vain esimerkkejä jostakin muualta? Eli toimittaja ei käy asioita mitenkään läpi haastatellun kanssa? Varsinkin tälläisessä tilanteessa, jossa kyse on ns. yksityishaastattelusta?

Jónsì kirjoitti: 1. Oletko sinä lukenut näitä viestejä? Toimittajat tulkitsevat haastateltavansa puheita ja vetävät omia johtopäätöksiään, esittävät asioita omista näkökulmastaan ja laittavat asiat haluamaansa viitekehykseen. Tähän liittyen:
2. Tiedätkö sinä, mikä on toimittaja? Toimittaja ei nimittäin ole sama asia kuin tekstinkäsittelijä, joka kirjoittaa nauhalle puhutun orjallisesti tietokoneen ruudulle.
3. Kai sinä tiedät, että Erikssonilla ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä toimittaja kirjoittaa, muutoin kuin siinä, mitä laitetaan Erikssonin sanomaksi? Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus tietää, missä yhteydessä hänen sitaattinsa esitetään ja oikeus tarkistaa nämä sitaatit. Haastateltavalla ei kuitenkaan ole mitään sanavaltaa siihen, mitä on jutun journalistisessa aineistossa. Journalistinen päätäntävalta kuuluu aina journalistille ja sitä ei saa luovuttaa muille.

Olen lukenut "näitä viestejä" ja on tuntunut menevän sellaiseksi saivarteluksi että kuka sanoi ja mitä sanoi ja millä äänen painollakin sanoi.

Edelleenkin voin todeta, ettei toimittaja laita kaikkia Annan kommentteja siihen lehteen. Jos vaikka tunti jutellaan niin ei ole järkevää että toimittaja laittaa jokaisen sanan sanatarkasti kyseiseen lehteen. Voisi olla että jutusta tulisi enemmän kuin kymmenen sivua pitkä.

ta1ja kirjoitti: Ai mitä ne faktat olivat . Että Anna on "Täysin paska ämmä"? - eiköhän blogitsekstillä ole hyvin vähän faktojen kanssa tekemistä ja enemmän tyylittellysti, blogikirjoittajan vapaudella ilmaistusta Annaa koskevasta mielipiteestä kyse, mielipiteestä jonka historiaa voi tarksatella tässä ketjussa.

Koko "paska"-termihän on pelkkää ironiaa otettuna tuosta haastatelusta. Totta kai kirjoittaja itsekin voi asiaan ottaa kantaa jos haluaa, mutta lähinnä kyse on juuri tuosta aikaisemman materiaalin teilauksesta.

tonyseurovision.blogspot.fi/ kirjoitti:Nyt kun Anna on päässyt vapaaksi, hänen kotisivuillaan kerrotaan vain kahdesta levystä. Englanninkielisestä ”The garden of lovesta” (2010) ja tuoreimmasta ”Manasta” (2012).

Anna Erikssonin mukaan koko levybisnes on täysin paska maailma. Ihmiset ovat niin tyhmiä, että he ostavat musiikkia jota eivät oikeasti diggaa. Kuulemma siksi, että ei ole vaihtoehtoja.

Jonkinlainen ristiriita voi olla siinä, että Annan uusinta albumia on myyty todella hyvin (kuten niitä aikaisempiakin).

tonyseurovision.blogspot.fi/ kirjoitti: Ja sitten se tv nostaa jalustalle ”legendoiksi” vielä ihmisiä, joita ei aikoinaan arvostettu. Olavi Virran ja Laila Kinnusen nimittäin. Kyseisten esimerkkien alkoholiongelmathan eivät mitenkään vaikuttaneet heidän uriinsa. Eivät edes kunnon eläkettä asiantuntija Erikssonin mukaan saaneet. Virran Ola kuoli 57-vuotiaana ja on ensimmäinen viihdetaiteilija, jolle myönnettiin Valtion taiteilijaeläke Suomessa.

ta1ja kirjoitti: Tämä sen lisäksi mitä Anna itse jo kritiikistään ja biisistä totesi, kritiikki koskee rakenteita ei tekijöitä tai Annan biisejä..

On hyvä juttu että Anna on jälkikäteenkin ottanut kantaa näihin asioihin ja selkeyttänyt omaa kantaansa.

Mutta ehkä sitä edelleenkin ihmettelee, että Anna on paiskinut 15 vuotta hommia ilman että on "saanut siitä mitään" ja omaa tahtoa tai halua ei ole saanut olla, vaan on vaan joutunut tekemään kaikki hommat muiden pillien mukaan.

ta1ja kirjoitti:Omia tulkintojaan voi viljellä, mutta mitään faktoja ne eivät todellakaan ole.

Kirjoituksesta nyt joutuu aina tekemään sen "oman tulkintansa" kuten tuosta rakenteidenkin kritiikistä. Sitä vain tietysti ihmettelee että jos oli noin "p*ska maailma" niin miksi jatkaa vuositolkulla sellaisessa?

Keskusteluun muuten kantaaottamatta (tai no menköön: Hyvä Anna! ) täytyy sanoa, että jos olen oikein tulkinnut niin täällä on muutamilla todella viaton ja naivi kuva mediasta. Koska faktahan on se, ettei toimittaja voi eikä kirjoita juttuun VAIN asioita, joita on haastattelussa puhuttu ja/tai etukäteen sovittu. MItä keltaisemmaksi lehdistö menee, sitä enemmän näitä sensaatiohakuisia kontekstistaan irrotettuja (ja journalistien eettisten säädösten vastaisia..) kommentteja yhdistettynä täysin toisiin asioihin ilmenee.

Ja vaikka ei kyseessä olisi keltainen lehdistökään, niin kyllä toimittajalla on julkaisuympäristöstä riippumatta aika suuret vapaudet, mitä hän voi kirjoittaa, jo noin sanavapaudenkin puitteissa. Suoria valheita ei tietenkään saa esittää, mutta aika helppo on nykyisten nettilehtienkin maailmassa repiä otsikoita ja/tai sijoitella lauseita täysin vääriin paikkoihin.

Toimittaja on nimenomaisesti toimittaja, ei mikään referoija, joka tiivistää "haastattelun parhaat palat" uutiseksi. Hänellä on näkökulma, jonka mukaisesti asioita käsitellään, ja jonka pohjalta hän (ilman haastattelua) asioita täydentää ja tiedoittaa. Tottakai toimittajat ovat tekstistään vastuussa, eivätkä saa sinne mitä tahansa latoa (esim. sitaatti on aina sitaatti), mutta vähän hei mediakriittisyyttä voisi täälläkin herätellä, kun keskustelua vähän vilkaisseena, tuntuu että toisilla ei ole pienintäkään hajua siitä, miten julma media voi olla ja onkin...

ta1ja kirjoitti:Ai mitä ne faktat olivat . Että Anna on "Täysin paska ämmä"? - eiköhän blogitsekstillä ole hyvin vähän faktojen kanssa tekemistä ja enemmän tyylittellysti, blogikirjoittajan vapaudella ilmaistusta Annaa koskevasta mielipiteestä kyse, mielipiteestä jonka historiaa voi tarksatella tässä ketjussa.

Itse pidin kirjoituksessa ansioituneena sitä, että kirjoittaja tuntee selvästi Anna Erikssonin levytyshistorian ja muistaa millaisissa olosuhteissa ne on aikoinaan tehty. Lisäksi siinä on faktatietoa näiden sorrettujen "legendojen" muistamisesta (Olavi Virta ensimmäinen, joka sai valtion taiteilijaeläkeen) ja tuodaan vaihtoehtoinen näkemys sille, että miksi noiden Annan mainitsemien legendojen urille ja elämille kävi kuten kävi, ja muistutetaan myös, että tosi-tv:stä tutut artistit myyvät pääosin todella huonosti.

En itse suhtaudu Erikssoniin suinkaan niin jyrkästi kuin mitä tuo blogiteksti, totesinhan jo aikaisemmin, että hänellä on hyvä pointti monessa asiassa. Mielestäni tekstejä voi pitää kuitenkin ansioituneina, vaikkei kaikesta täysin samaa mieltä olisikaan. Välillä järkyttää, kuinka vähän maailmassa osataan ajatella noin. Esimerkiksi täällä Kuppilassa arvioidaan erilaisten Euroviisujen esikatselu- ja -kuunteluohjelmien vieraita vain sen perusteella, että kuinka paljon he ovat samaa mieltä kappaleista. Minä ainakin kuuntelen hyvin mielelläni perusteltuja mielipiteitä ja sanavalmiita ihmisiä, vaikka ne olisivat täysin eri mieltä asioista. Voin myös tunnustaa, että jokin todella hyvä kirjoitus voi olla ansiokas, vaikka se olisikin "väärää" mieltä. Tämä siis ihan yleisesti, ei siis tätä keissiä koskien.

Vilsku kirjoitti:Keskusteluun muuten kantaaottamatta (tai no menköön: Hyvä Anna! ) täytyy sanoa, että jos olen oikein tulkinnut niin täällä on muutamilla todella viaton ja naivi kuva mediasta. Koska faktahan on se, ettei toimittaja voi eikä kirjoita juttuun VAIN asioita, joita on haastattelussa puhuttu ja/tai etukäteen sovittu. MItä keltaisemmaksi lehdistö menee, sitä enemmän näitä sensaatiohakuisia kontekstistaan irrotettuja (ja journalistien eettisten säädösten vastaisia..) kommentteja yhdistettynä täysin toisiin asioihin ilmenee.

Ei itselläni ole naivia kuvaa mediasta. Varsinkin poliittisiin asioihin liittyvät asiat Suomessakin joutuvat erikoiskäsittelyyn. Tietyt puolueet ovat selkeästi suosiossa eli Kokoomus & RKP, mutta sitten vaikkapa HS saattaa arvostella kovin sanoin SDP:tä / Perussuomalaisia. Joskus aiheesta ja joskus aiheetta.

En tiedä onko julkinenkin arvostelu johtanut siihen seikkaan, mutta on HS:ssäkin mielestäni uskallettu viime aikoina jopa rohkeammin arvostella näitä valtapuolueita.

Mutta kun tämä media käsittelee sellaisia ns. "neutraaleita" aiheita, niin silloin se on mielestäni luotettavaa. Suomessa voi rauhallisesti arvostella eri maiden ihmisoikeustilanteita tai Pohjois-Koreaa, mutta Venäjääkin ei uskalla erikoisemmin arvostella.

Sellaiset neutraalimmat aiheet kuten vaikkapa jonkun artistin mielipide Suomen musabisneksestä niin ei ole kovinkaan tärkeitä. Niissä ei ole poliittista latausta.

Totta kai toimittaja voi tehdä juttua myyvemmäksi, mutta en nyt silti alkaisi laittamaan mitään liiallista salaliittoteriaa sen eteen että toimittajta tietoisesti keksisivät päästään omia esimerkkejään tehdäkseen jutusta mahdollisimman mielenkiintoisen.

Olisi siihen kommentoinut jo itse jutun pääpuhujakin jos näin olisi.

euroviisuholisti kirjoitti:Olisi siihen kommentoinut jo itse jutun pääpuhujakin jos näin olisi.

No itse asiassa Facebookissa Anna Eriksson oli jo kommentoinut näin: "Sain paljon positiivista palautetta tärkeän keskustelun avaamisesta ja samalla monet ihmettelivät Helsingin Sanomien tyylitajun puutetta."

euroviisuholisti kirjoitti:
Ei itselläni ole naivia kuvaa mediasta. Varsinkin poliittisiin asioihin liittyvät asiat Suomessakin joutuvat erikoiskäsittelyyn. Tietyt puolueet ovat selkeästi suosiossa eli Kokoomus & RKP, mutta sitten vaikkapa HS saattaa arvostella kovin sanoin SDP:tä / Perussuomalaisia. Joskus aiheesta ja joskus aiheetta.

En tiedä onko julkinenkin arvostelu johtanut siihen seikkaan, mutta on HS:ssäkin mielestäni uskallettu viime aikoina jopa rohkeammin arvostella näitä valtapuolueita.

Mutta kun tämä media käsittelee sellaisia ns. "neutraaleita" aiheita, niin silloin se on mielestäni luotettavaa. Suomessa voi rauhallisesti arvostella eri maiden ihmisoikeustilanteita tai Pohjois-Koreaa, mutta Venäjääkin ei uskalla erikoisemmin arvostella.

Sellaiset neutraalimmat aiheet kuten vaikkapa jonkun artistin mielipide Suomen musabisneksestä niin ei ole kovinkaan tärkeitä. Niissä ei ole poliittista latausta.

Totta kai toimittaja voi tehdä juttua myyvemmäksi, mutta en nyt silti alkaisi laittamaan mitään liiallista salaliittoteriaa sen eteen että toimittajta tietoisesti keksisivät päästään omia esimerkkejään tehdäkseen jutusta mahdollisimman mielenkiintoisen.

Olisi siihen kommentoinut jo itse jutun pääpuhujakin jos näin olisi.

En ole maininnutkaan nimiä, mutta se koira kalahtaa johon äl.. eikun mites päin se meni..
Ja kukaan ei ole käsittääkseni puhunut median poliittisesta sitoutumattomuudesta tai luotettavuudesta vaan yleisesti mediakriittisyydestä taitona. Taustalla kun on aina toimittaja, joka jutun toimittaa ja vaikkei hänellä asiaa kohtaan kummempia intohimoja olisikaan on toimittajalla silti älyttömästi valtaa sen suhteen, mitä hän julkaisee ja sanoo, ja mitä jättää sanomatta/jättää vähemmälle huomiolle. Ja tämän lisäksi vielä otetaan sensaatiohakuisuus (joka pikkuhiljaa on löytänyt tietänsä myös iltapäivälehtien ulkopuolelle...), toimittajan omat näkökulmat... jne. NIin kyllähän uutista luettaessa on osattava tulkita sitä kriittisesti: kuka sanoo ja mitä (Jonsin loistava esimerkki viime sivulla), mikä hänellä on tavoitteena ja mitä hän ehkä jättää sanomatta. Ei se ole epäluottamusta jos tomittaja kirjoituksissaan viitaa haastattelun ulkopuolisiin asioihin (esim. aiemmin käytyyn keskusteluun, henkilön esittelyyn jne), mutta kyllä vähän pitää olla sitä medialukutaitoa, että mitä tässä nyt puhutaan ja miksi, koska fakta on se, että siellä on aina jokin tavoite ja asenne taustalla. Piste.

lharju kirjoitti:

euroviisuholisti kirjoitti:Olisi siihen kommentoinut jo itse jutun pääpuhujakin jos näin olisi.

No itse asiassa Facebookissa Anna Eriksson oli jo kommentoinut näin: "Sain paljon positiivista palautetta tärkeän keskustelun avaamisesta ja samalla monet ihmettelivät Helsingin Sanomien tyylitajun puutetta."

Tuli nyt tuokin asia selväksi. Näin sitä tietoa tulee lisää.

Kyllä itsekin näen että Anna avasi keskustelun "tärkeästä aiheesta". Enemmän olevan pyrkinyt kritisoimaan sitä tyyliä, että miten sen kritiikin esittää. Lehtijutusta koska jäi kieltämättä omanlainen kuva siitä kritiikistä.

Olisi ollut ehkäpä hyvä Annan yksilöidäkin että mikä siinä omassa urassa mätti ja miten olisi pitänyt toimia toisella tavalla.

Sitä ihmettelee usein vain niitä puheita että vuosikausia paiskitaan hommia ja sitten todetaan myöhemmin että "eipä kiinnostanut pätkääkään".

Vilsku kirjoitti: Ja kukaan ei ole käsittääkseni puhunut median poliittisesta sitoutumattomuudesta tai luotettavuudesta vaan yleisesti mediakriittisyydestä taitona.

Tämä koko keskustelu on tuntunut menevän sivuraiteille, mutta edelleenkin ehkä nuo toimittajatyön arviointi on vähän sellaista salaliittoteorian maalailua. Ylipäätään nuo yksittäiset esimerkitkin ovat tuntuneet saavan turhan paljon painoarvoa, että ovatko ne nyt Annan tarkoittamia esimerkkejä vai eivät. Kyllä se tuntuu erittäin loogiselta, että ovat.

Kaupallisuus on noissakin ollut vahvasti myynnin taustalla.

euroviisuholisti kirjoitti:Kaikista pitäisi olla suora sitaatti. Luuletko edelleen että jutut tehdään jälkikäteen ja niihin keksitään myöhemmin ihan mitä vain esimerkkejä jostakin muualta? Eli toimittaja ei käy asioita mitenkään läpi haastatellun kanssa? Varsinkin tälläisessä tilanteessa, jossa kyse on ns. yksityishaastattelusta?

Niin pitää, koska sitten on helpompi tietää, mitä olet ymmärtänyt väärin. On täysin normaali käytäntö, että toimittaja tuo omia taustatietojaan valmiiseen juttuun. Se kuuluu työhön. Ja nyt, sanon jälleen tämän: Voi olla, että toimittaja ja Eriksson ovat keskustelleet juuri noista asioista. Voi olla, että eivät ole. Voi olla, että toimittaja on itse sanonut juuri nämä esimerkit keskustellessaan Erikssonin kanssa saadakseen paremmin esitettyä kysymyksensä. Pointti on se, että niitä ei ole jutussa esitetty Erikssonin sanomina, joten Erikssonin vetäminen vastuuseen niistä on yksinkertaisesti typerää. Me emme voi tietää, joten meidän ei pidä tuomitakaan. Tämä ei ole saivartelua, tämä on medialukutaitoa.

Edelleenkin voin todeta, ettei toimittaja laita kaikkia Annan kommentteja siihen lehteen. Jos vaikka tunti jutellaan niin ei ole järkevää että toimittaja laittaa jokaisen sanan sanatarkasti kyseiseen lehteen. Voisi olla että jutusta tulisi enemmän kuin kymmenen sivua pitkä.

Niin, ei laita. Toimittaja ei myöskään laita pelkästään Erikssonin sanomia asioita lehteen. Olihan jutussa paljon sellaista, mikä on hyvinkin kaukana haastattelutilanteesta, esimerkiksi tämä: "Uuteenkaupunkiin Turun suunnasta ajaessa ohi vilisee saaristomäntyjä ja nopeudenvalvontakameroita ja sitten taakse jää kaunis vanha sairaala. Edessä on silta, jonka toisella puolella on meri ja toisella kaupunginosa, jossa asuu paikallinen kuuluisuus." Tämäkään tuskin on Erikssonin suusta: "Vuosi sitten Eriksson aloitti Turun Sanomien kolumnistina, ja hänen ajatuksensa kuolemasta, taiteen merkityksestä, Suomen tieteen ja taiteen tasosta, finanssikapitalismin tuhovoimasta, typerästä Facebookin käytöstä ja naisiin kohdistuvasta ikä- ja ulkonäkörasismista alkoivat levitä sosiaalisessa mediassa."

Saattaa olla, että toimittajalla on ollut tuo taustoittava virke valmiina jo ennen kuin hän on edes tavannut Erikssonia. Saattaa olla, että ei.

euroviisuholisti kirjoitti:Mutta kun tämä media käsittelee sellaisia ns. "neutraaleita" aiheita, niin silloin se on mielestäni luotettavaa.

Se, että media on luotettava on eri asia kuin se, että kaikki median viestit tulevat aina toisten ihmisten suodattamina. Niitä kirjoittavat ajattelevat ihmiset, joilla on mielipiteitä, erilaisia taustoja ja taustatietoja ja visioita siitä, mitä he haluavat kirjoittaa ja toisaalta myös mitä he pystyvät kirjoittamaan. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten "neutraalitkin" aiheet ovat värittyneitä. Ylen uutisten toimittaja kirjoitti pari viikkoa sitten jutun siitä, mihin korkeakouluihin pääsee suurin ja pienin osuus hakeneista. Neutraali juttu ja simppeli aihe, mutta silti toimittaja ei tiennyt, että osuudet hakeneista ovat p*ska mittari ja siksi kirjoitti jutun, jolla ei oikeastaan ole mitään oikeaa tiedollista sisältöä. Ihmisiä tässä ollaan.

*
Ei tässä varmaan uskalla enää luottaa yhdenkän lehden tietoihin tai mihinkään uutisiin samoilla perusteilla...