RUNSAUDEN PULA
Kuten niin moni muukin meikä painiskelee näin Suomen finaalin alla hyvin mieluisan ongelman parissa:
runsauden pula.
UMK on vihdoin tänä vuonna lunastanut nimensä ja arvonsa mukaisen paikan Suomen euroviisukarsintojen joukossa. Itse formaatti on parantunut selkeästi kun ratkaisevissa vaiheissa kysytään myös yleisön mielipidettä. Itsestäänselvyys, ajattelee moni, mutta näin ei ole aina ollut UMK:n historiassa.
Lähtöviivalla biisien lukumäärä voisi tietysti olla hieman suurempi, niin tuomariston seulavaikutus pienenisi ja karsintojen hyötysuhde paranisi. Toisaalta tuomaristo on tänä vuonna onnistunut varsin hyvin seulonnassaan itse kattauksen perusteella. Mene ja tiedä, ehkäpä se runsauden pulakin vain pahenisi, jos biisejä olisi enemmän!
Biisit olivat myös valmiimpia jo alusta alkaen. Lisäksi moni niistä on seurannan aikana kokenut varsinaisen metamorfoosin ja uusien sovitusten myötä puhjennut täyteen kukkaansa.
On se vaan kiva kun kehitys kehittyy!
Niin, se runsauden pula. Meikä on tähän mennessä asettanut biisit järjestykseen kuusi (6) kertaa seurannan aikana (eka kuuntelu + arvostelu 30s pätkien perusteella ei näy Kuppilassa). Kärkipaikan on vallannut joka kerta eri biisi. Kertoo varmasti paitsi biisien tasosta myös siitä, että niilläkin on oma elinkaarensa. Meikälle tämä maturaatio on tapahtunut järjestyksessä: Clarissa (paras eka kuuntelulla), Dennis (paras 30s pätkissä), Jasmin (1. listaus), MIAU (2. listaus), Softengine (3. listaus) ja Mikko (4. listaus).
Eurooppalainen Eurovisio-kevät on prosessina huomattavan pitkä eikä välttämättä rajoitu juuri niihin kolmeen minuuttiin itse esityksen aikana. Ne yleisöstä jotka vaivautuvat äänestämään (erityisesti finaalissa) ovat luultavimmin kuulleet biisejä jo useampaan kertaan, joten on terveellistä käydä läpi tämä kypsymisprosessi etukäteen, ettei valitse kisaan "väärää hevosta, joka lopahtaa jo ennen maaliin tuloa".
Meikä on nyt ollut huomaavinaan omassa puntaroinnissaan lopullista tasaantumista, joten heitetäänpä kehiin lopullinen TOP-3 à la Mohno. Lähetettiinpä näistä kolmesta mikä hyvänsä Köpikseen, niin Mohno myhäilee.
Tässä vaiheessa nousee kuitenkin esille myös spekulaatio mahdollisesta menestyksestä pisteidenjaon Euroopassa. Turha kieltää: meikä haluaa että Suomi saa myös pisteitä! Mikä on se valtava kuilu, joka edeltää Lordin 1. sijaa Suomen viisuhistoriassa? Missä ovat ne muut 100+ pisteen finaaliedustajat?
![Suurta draamaa :draamaa:](./images/smilies/draamaa.gif)
Hypättiin suoraan 6. sijalta voittajaksi - hyvä niin
![Riemukas tuuletus :tuuletus:](./images/smilies/tuuletus.gif)
- mutta kyllä maistuis sijoitus siltä väliltäkin! Näillä mietteillä olen sitten järjestellyt kolmikkoni seuraavaan järjestykseen:
3. Softengine - Something better
Ei lainkaan hullumpi valinta edustajaksi. Nuori, tuore, menevä. Silti kypsä. Yhtenäinen kokonaisuus, jossa sanoitus, sävellys ja esitys (esittäjät) täydentävät toisiaan.
Ehyt imago, mutta onko liian marginaalinen tavoittaakseen suuren yleisön, jonka tapoihin kuuluu äänestää Tanskan tai Azerb:n kaltaisia harmittomia pikkusievyyksiä? Meikällä kuten näköjään joillakuilla muillakin kesti jonkin aikaa hahmottaa ja muistaa biisin kertsi. Lopun kähinä kuuluu biisin luonteeseen, mutta antaako se vihkiytymättömälle tai neitseelliselle viisukuuntelijalle enemmänkin viitteitä epätoivoisesta yrittämisestä?
Enemmän kuin loppuunkuluminen uhkana on mielestäni, ettei biisi ehdi avautua tarpeeksi nopeasti kuulijalle. Brittein saarilla, Norjassa ja Sveitsissä lienee otollisin äänestysyleisö mikäli on mukana semifinaalissa.
2. MIAU - God/Drug
Siis mieluusti provosoiva MIAU kuin unettavan yhdentekevä Pernilla, mikäli näistä ääripäistä tulisi valita! Haluan että erotutaan eikä hukuta massaan.
Tämä on hypnoottinen ja tajuntaan iskevän vaikuttava, mutta saattaa kontrollifriikissä herättää vastareaktion. Itseäni ei teksti härnää, mutta voin kuvitella joidenkin näkevän siinä kaikkea turmiollista. Kun nyt Suomi viimeksi härnäsi tyttöpusuilla, niin tässä olisi tarjolla seuraava mauste keittoon: uskonto ja huumeet.
Tytöt ovat ihan freessejä ja mielenkiintoisia esiintyjinä. Hyvä asenne. Rekvisiittaa ja väriä tuntuu riitävän esitykseen. Moderni ja dynaaminen tuulahdus viisulavalla!
Biisi joka koostuu näin yksinkertaisista ainesosista uhkaa kuitenkin helposti kulua puhki ennen aikojaan. Toinen uhka on ESC:n äänestysjärjestelmä, joka suosii keskinkertaisuuksia. Yksikin juryjäsen, joka asettautuu poikkiteloin, voi mitätöidä mahdollisuuden saada pisteitä ko. maasta. Riski että sellaisia löytyy vähän sieltä sun täältä on tämän biisin kohdalla suuri, kuten Redramakin on osoittanut.
1. Mikko Pohjola - Sängyn reunalla
Tämä on ainoa biisi, joka on listauksissani ollut jatkuvassa nousussa (8 -> 5 -> 2 -> 1). Alussa vähän löperöltä kuullostanut kähinäkappale on saanut ihmeesti ryhtiä Jukka Immosen avustuksella. Jos Immonen sai taiottua Roberto Bellarosan ja Belgian viime vuoden finaalissa jopa keskivälin paremmalle puolelle, niin jotain hän tekee oikein!
Tähän biisiin syntyy sellainen imu, joka panee korvat hörölle kerta toisensa jälkeen ja ainakaan vielä se ei ole hiipumassa. Viime vuonna vastaavan reaktion minussa herätti Azerb:n Farid ja Hold Me.
Hauras ja kaunis - melkein särkyvä. Lauletaan mieluusti suomeksi - yksi laulettavimmista kielistä mitä maailmasta löytyy. Meikä ei vielä vuosikymmenien jälkeenkään ymmärrä kaikkea mitä suustaan päästelee, kun hoilailee vanhoja viisuklassikkoja, mutta ei se ole nautintoa estänyt. Uskottavuus tulee siitä, että Mikko itse ymmärtää mitä laulaa. Ei meidän muiden tarvitse muuta kuin vain tuntea se ja sen voi tehdä vaikkei ymmärrä sanojakaan (Heja Polen!).
Mikon pöllämystynyt aamuolemus kerrastoineen on vähän kolho ja kulmikas. Mutta kuten tuomarstokin peräänkuulutti - jotain tässä biisissä pitää rikkoa - joten olkoon se sitten sitä rikkinäistä ja särkyvää, mitä tähän esitykseen tarvitaan.
Draamaa ei kai kuitenkaan kannata enää lisätä johannakurkelamaisin sängyin lavalla. Siitä tulisi vain koomista! Yksinkertainen mies-nainen asetelma toimii hyvin ja jättää myös mielikuvitukselle varaa - niillekin jotka ymmärtävät tekstin.
Meikä olisi siis lähettämässä Mikkoa sinne Köpikseen. Mutta kuten sanottu - ei nää muutkaan huonoja ole!
Kristan jättämä testamentti "More is more" toteutuu tänä vuonna hieman yllättävästikin runsauden pulana.
Eipäs yhtään hullumpi legacy! Kyllä sen kanssa kelpää elellä!
![Good Enough :peukku:](./images/smilies/peukku.gif)