Päivitin puntariani ja muutama miete siitä. Minua kiinnostaa seurata oman mielipiteeni kehitystä viisukevään aikana, siksi niin monta sijanumeroa kappaleiden edessä. Jottei ihan sekamelskaksi kävisi, niin päivitän edellisen päälle kun mielestäni liian pian pitää muutoksestani kertoa. Punastelen viestin loppupuolella kun näin teen.
Vertasin omaa puntariani Timoteuksen ylläpitämään yhteispuntariin ja siitä enenemäkin mietteitä kuin siitä miten oma puntarini elää.
Kuppilan suosikit (ei minun).
- Ruotsi: Alkaa ihan kauniisti, mutta en voi sille mitään, että väsähdän joka kuuntelukerralla puolessavälissä saman jankkaamiseen. Melodifestivaalin puitteet antavat paljon anteeksi, mutta tylsä tämä kuitenkin on. (24.)
- Armenia: Ruikuttavaa ja raskasta valitusta. Ei tämä huono ole, ihan hyvä, mutta niin henkilökohtaista maailmanloppua etten ulkopuolisena jaksa. (17.)
- Norja: Carl Espen ei saa tähän kappaleeseen mitään sellaista tunnetta joka koskettaisi minua. Genrenä tällainen minimaallisuus yleensä iskee minuun, mutta nyt tämä on huonoa ruikutusta. (26.)
- Itävalta: Uskallus olla erilainen ja oma itsensä saa minulta aina täyden kympin. Conchitan laulutaito ei kuitenkaan iske minuun ja kun vielä kappalekin on mitä on, niin ihmettelen, se erikoisuusko vie pisteitä paremmilta. (29.)
Minun suosikit (ei kuppilan).
- Belgia: Sävellyksenä ja sanoituksena minäkin sanoisin, että ihan roskaa. Mutta tuo Axelin tulkinta saa minulle kylmänväreet iholle. Jään tätä kappaletta aina kuuntelemaan loppuun asti. Minua tämä koskettaa. Tunnetta. (3.)
- Liettua: Aivan mahtavaa laulua ja rytmiä tässä kappaleessa. Hallittu kokonaisuus joka perustuu Vilijan taitoon. Jalka (jalat) vipattaa tämän tahtiin. Tykkään. (2.)
- Saksa: Raikas ja mukaansa tempaava kappale. Kansanomainen, mutta silti niin uusi ja raikas että jään ihmettelemään. (4.)
- Islanti: Rytmikäs tuulahdus menneestä. Iloinen, ryppyotsaton hyvänmielentuoja. (6.)
Seli, seli... Muuten olen kuppilan kanssa aina samaa mieltä
.... (
)