Viisukuppila

Sin City 2:n olisin voinut mennä katsomaan, mutta Finnkino ampui itseään jalkaan ja järjesti 2D-näytöksiä niin kitsaasti, etten vaivautunut paikalle...

Rakkautta & Anarkiaa -viikolla näin neljä loistavaa filmiä samana päivänä. Latvialainen Mother, I love you (Mammu, es tevi mīlu) oli sympaattinen ja arkisen uskottava äiti - poika -kuvaus. Yhdysvaltalais-meksikolainen dokumentti Narco cultura kertoi biisinikkareista, joiden lauluissa ihannoidaan huumeparoneita (Meksikon puolella nämä narcocorrido-viisut on kielletty), ja meksikolaisesta rikospaikkatutkijasta, joka näkee huumesodan uhrit. Tappajat porskuttavat, mutta tutkijat ovat koko ajan hengenvaarassa.

Tanskalainen farssi Sex, drugs and taxation (Spies og Glistrup) kuvasi isomunaisen matkailumogulin Simon Spiesin ja hänen umpikieron juristikamunsa Mogens Glistrupin vaiheita. Todellisuus oli elokuvaakin kahjompi, jos ohjaaja Christoffer Boeta on uskominen. Lopuksi turkkilaisen Nuri Bilge Caylanin Winter sleep (Kiş uykusu), Cannesin 2014 pääpystin voittaja, yli kolmituntinen ja sanoin kuvaamaton. Tai sanon sen verran, että lopputeksteissä vilahtava Dostojevski on mielestäni paras viihdekirjailija ikinä.

R & A esitti myös puolalaisen Agnieszka Hollandin Palavan pensaan (Horící ker) elokuvaversion. Kolmiosainen sarja tulee Yle Teemalta tänä viikonloppuna, Areenassa kaksi viikkoa. Tšekkoslovakia vuonna 1969. Ohjaaja kertoo omia muistojaan dokumentissa, hän opiskeli silloin Prahassa.

^Liittyikö tuo tanskalainen juttu siihen oikeaan Mogens Glistrupiin jotenkin?

^ Liittyi paljonkin. Ohjaajan mukaan Spiesia on Tanskassa ihannoitu ja Glistrupia inhottu, ja elokuva yritti hiukan monipuolistaa tätä kuvaa. Moni haluaisi olla kuin Spies, mutta kukaan ei pysty vetämään yhtä paljon huumeita. Elokuvassa Spies pelastaa nahkansa heittämällä Glistrupin susille. Politiikka on Glistrupin viimeinen oljenkorsi, ja populismista tuli mieleen, että 2000-luvulla hän olisi varmaan vastustanut maahanmuuttoa. Niin kuin sitten tekikin, maine mustui entisestään, mutta aikaisemmin ei siis välttämättä ollut kaveriaan pahempi.

Elokuva voisi hyvin menestyä Suomessakin. The Wolf of Wall Streetiin sitä on syystä verrattu. Kolmituntinen dostojevskilainen turkkilainen draama sen sijaan lienee kaupallisesti toivoton, ainakin Finnkinon mielestä.

Mielensäpahoittaja oli kovin epätasainen. Elokuvassa oli hetkensä, mutta en kyllä hirveästi syttynyt.

Gone Girl oli jopa parempi kuin ounastelin. Salakavalasti hiipii ihon alle syistä, joita ei voi tässä alkaa paljastaa. Leffa jää monestakin syystä kummittelemaan mielen sopukoihin ja siten voinkin suositella sitä ihan kaikille. Suosittelen tätä tyyliin kaikille, mutta suosittelen samalla olemaan lukematta kauheasti mitään arvosteluja tai muita juttuja tästä etukäteen, se on sen arvoista, vaikka ymmärrettävistä syistä nyt elokuvan katsomisen jälkeen lukemani arvosteluiden kirjoittajat olivatkin tarinasta kovin vaitonaisia nekin. Mitä vähemmän tiedät, sen parempi.

Ranskalainen "Raskautta ja anarkiaa" oli aika pöpi komedia. Yli lyötiin, että heilahti. Ranskalaisilla taitaa olla kovin erilainen huumorintaju, kun siellä leffan oli käynyt katsomassa yli 2 miljoonaa henkilöä. Ihmettelen.

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää on surullisin komedia, jonka olen nähnyt.

Sivistin itseäni eurooppalaisilla elokuvilla. Italialainen Suuri kauneus (La grande bellezza) oli visuaalisesti kaunis elokuva, Roomaa oli käytetty upeasti taustana. Juoni oli paikoittain erittäin omalaatuinen, mutta suurimmaksi hieman puuduttava ja elokuva oli myös aika pitkä. 3/5 tähteä

Seuraavaksi katsoin belgialaisen elokuvan The Broken Circle Breakdown. Tämä taisi olla myös ensimmäinen belgialainen elokuva, minkä olen koskaan nähnyt. Elokuvan maailma oli kuitenkin vahvasti amerikkalaisessa bluegrass- ja kantrikulttuurissa. Elokuvan soundtrack olikin erittäin hyvä. Juoni on todella koskettava ja näyttelijätyö erinomaista. 4/5 tähteä

Pitäisiköhän pian mennä katsomaan tuo Muumit Rivieralla?

Minä kävin katsomassa tuon elokuvan parisen viikkoa sitten. Se oli ihan ok. Pidin siitä, että elokuvasta oli tehty enemmän Tove Janssonin muumien näköinen, kuin siitä sarjasta. Elokuvassa oli myös paljon huumoria. Juoni oli minusta aika tylsä ja ennalta-arvattava. Pidin enemmän Muumipeikko Ja Pyrstötähti- elokuvasta, kuin tästä.

Pidin tosiaan enemmän tästä tyylistä kuin Muumilaakson tarinoiden, mutta tarina oli kyllä aika ohkainen ja nopeasti etenevä. Muutama hauska kohta oli, mutta en kyllä pahemmin viihtynyt.

Minä pidin Muumit Rivieralla -leffasta paljon. Ei se mikään viiden tähden mestariteos ollut, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pidin siitä, että elokuva oli hyvin uskollinen sarjakuvien piirrostyylille ja henkilöhahmojen kuvaukselle. Muumit eivät olleet yksiulotteisia lapsille suunnattuja hahmoja, vaan inhimillisiä persoonallisuuksia.

Juoni ei ole monimutkainen, mutta eihän juoni alkuperäisissä sarjakuvissakaan ole olennainen. Elokuvan viehätysvoima syntyy tietynlaisten arkkityyppien oivaltavasta ja hienovaraisesta, mutta silti humoristisesta kuvauksesta.

Käväisin juu tänään katsomassa nyt sitten tuon Muumit Rivieralla.

Ihan kiva, mutta pidän enemmän kyllä Muumilaakson Tarinoista. Pikku Myyn uusi ääni oli varmaan onnistunein, mutta muuten jäin vähän kaipaamaan alkuperäisiä ääniä. Maria Sidillä on hyvä ääni ääninäyttelyyn, mutta oliko Muumimamma sitten onnistunut, hmm... kyllä tuon nyt katsoi, mutta en välttämättä aio hankkia DVD:lle.

Samiasdin kanssa samaa mieltä siitä, että juoni eteni kyllä vähän liian nopeasti.

Nehaka kirjoitti:Pidin siitä, että elokuva oli hyvin uskollinen sarjakuvien piirrostyylille ja henkilöhahmojen kuvaukselle. Muumit eivät olleet yksiulotteisia lapsille suunnattuja hahmoja, vaan inhimillisiä persoonallisuuksia.

Juoni ei ole monimutkainen, mutta eihän juoni alkuperäisissä sarjakuvissakaan ole olennainen. Elokuvan viehätysvoima syntyy tietynlaisten arkkityyppien oivaltavasta ja hienovaraisesta, mutta silti humoristisesta kuvauksesta.

Olen aivan samaa mieltä, vaikken osaisi muotoilla ajatuksiani yhtä hyvin. Kävin eilen katsomassa Muumit Rivieralla ja pidin paljon! Muumi-sarjakuvat ovat tulleet minulle tutuiksi jo lapsena, joten olen aina osannut suhtautua niihin omana maailmanaan ja Muumilaakson tarinoihin erillisinä. Tätä leffaa on siis turha verrata lapsuuden Muumi-piirrettyihin, koska ne ovat aivan eri juttunsa.

Elokuvissa oli minun ja ystäväni lisäksi pelkkiä lapsiperheitä. Pelkäsin, että lapset riehuisivat ja mekastaisivat. Yllätyksekseni lapset olivat ihan kiltisti. Ehkä elokuva oli niin hyvä, että siihen piti keskittyä täysillä.

"Tracks" oli kaunis elokuva. Arvosana 5- pyöristyy viiteen. Australia on karu useammassa mielessä kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi.

^Kävin tässä jokin aika sitten katsomassa tuon, ja itsekin pidin juuri elokuvan visuaalisuutta sen parhaana antina.

Tiedättekö, milloin tämä Stephen Hawkingista kertova elokuva saapuu Suomen elokuvateattereihin? Tuo olisi ensimmäinen elokuva moneen vuoteen jonka oikeasti haluaisin käydä katsomassa.

Imdb:n mukaan 6.2.2015.

^ Kiitos tiedosta, kiinnostaisi määtäkin.

Nyt piti katsoa Pawel Pawlikowskin Ida, joka voitti R & A -festivaalin äänestyksen ja pääsi kuukauden elokuvaksi Orioniin, mutta näytökset ovatkin loppuunmyytyjä. Lauantaina 29.11. on kuitenkin ilmaisnäytös, johon saa lippuja 25.11. klo 16.30 Orionista. Lisäksi Cinema Mondo tuo Idan valkokankaalle alkuvuonna 2015.

Ohjaaja vieraili Sodankylässä kesällä, Filmihullussa 4/2014 on pitkä haastattelu ja esittely. Tänään kolahti luukusta ensimmäinen Filmihullu ilman Peter von Baghia (1943-2014). - Hänen ärhäkät pääkirjoituksensa olivat mainiota luettavaa, vaikka joskus tuntui, että hän poltti siltoja molemmista päistä. Aki Kaurismäki sanoi Ylen haastattelussa, että jos von Baghille yritti puhua muusta kuin kulttuurista (esim. jalkapallosta, sienestyksestä), hän kuunteli kohteliaasti, mutta silmiin tuli lasimainen katse...

Kävin katsomassa tänään Nälkäpeli: Matkijanärhi - osa 1. Tunnelma leffan päätyttyä oli: no joo. Kahdessa ekassa leffassa on ollut jännitystä ja äksöniä niiden Nälkäpelien ansiosta. Tää leffa oli pääasiassa vaan poliittista keskustelua ja Katnissin teiniangstia. Toivottovasti kaikki jännä on säästetty viimeseen leffaan, mutta tää eka osa oli aika turhaa rahastusta. 2/5 tähteä.

Katsoin muuten eilen vasta kakkososan Nälkäpeli - Vihan liekit. Sen takia piti heti tänään rynnätä katsomaan toi kolmososa. Mutta kakkososa oli todella hyvä, parempi kuin eka ja miljoona kertaa parempi kuin kolmas. 4/5 tähteä.

Eilen katsoin myös Hobitti - Smaugin autioittama maa, koska sekin jäi vuosi sitten väliin. Itse tykkäsin, mutta välillä tuli mietittyä, milloin se loppuu. Katoin pidennetyn version, joten kesto oli 3 tuntia. Taurielin ja Kilin romanssi oli kiva lisä kirjan alkuperäistarinaan, mutta örkkeilyt eivät olleet. 3/5 tähteä.

Katsoin myös viikonloppuna argentiinalaisen elokuvan Katseeseen kätketty (El secreto de sus ojos). Tarina kertoo eläkkeelle jääneestä rikostutkijasta, joka aikoo kirjoittaa romaanin yhdestä tutkimastaan tapauksesta. Tutkija muistelee tapauksen tutkintaa ja selvittää, mitä mukana olleille henkilöille kuuluu nykyään. Leffa oli erittäin mielenkiintoinen ja päähenkilö Benjamín jotenkin sympaattinen. Voitti parhaan vieraskielisen leffan Oscarin vuonna 2010. 4/5 tähteä.

Autolla Nepaliin oli mainio dokumenttileffa. Kivasti oli katsojiakin paikalla.

Liput Hobittiin on varattu! Menemme tosin vasta 19. päivä leffaan, mutta saimme teatterin parhaat paikat, kun varasimme näin ajoissa. Pääsenkin ihan vieraalle paikkakunnalle elokuviin, sillä menemme Kouvolan Veturiin. Siellä on HFR

Aintsu kirjoitti:Liput Hobittiin on varattu! Menemme tosin vasta 19. päivä leffaan, mutta saimme teatterin parhaat paikat, kun varasimme näin ajoissa. Pääsenkin ihan vieraalle paikkakunnalle elokuviin, sillä menemme Kouvolan Veturiin. Siellä on HFR

Sama elokuva ja sama teatteri, mutta mä meen kattomaan kyseisen elokuvan jo 14. päivä (mun syntymäpäivä).

^ Kappas!

^^ Kappas x2, sillä minunkin syntymäpäiväni on 14. joulukuuta. 19 vuotta.

^ 24 vee

Hobitti oli upea! Yksi kohtaus oli niin vaikuttava, että purskahdin oudosti nauruun sen mahtipontisuuden vuoksi. Miesrakkausviittaus yllätti. Loppuun olisin kaivannut enemmän tietoa asioiden laidasta.

SPR näytti vapaaehtoisilleen ennakkonäytöksenä tositapahtumiin pohjautuvan Pride-leffan, joka kertoo 1980-luvun brittikaivostyöläisten lakosta, jota lähtee tukemaan homojen ja lesbon perustama liike. Ei mikään täysosuma, mutta viihdyin ja tunsin. Leffa alkaa pyörimään 2. tammikuuta Maximissa.

Pawel Pawlikowskin Ida oli ansaitusti suurin voittaja Euroopan elokuvagaalassa. Viisi palkintoa, mm. ohjaus ja käsikirjoitus. Naisnäyttelijän palkinnon sai Marion Cotillard (Kaksi päivää, yksi yö) ja miesnäyttelijän palkinnon Timothy Spall (Mr. Turner). European Film Awards

Eilen Ida sai myös Euroopan parlamentin LUX-palkinnon. Kymmenestä ehdokkaasta kolme eteni loppusuoralle. Kolmikko tekstitettiin 24 kielelle ja esitettiin kaikissa 28 jäsenmaassa. Ilmaiset pääsyliput ja komea brosyyri. LUX-palkinto on perustettu vuonna 2007. http://www.luxprize.eu/

Slovenialainen Class Enemy (Razredni Sovražnik) oli Rok Bičekin esikoisohjaus. Saksanopettajan sijainen on kalsea tyyppi, ja kun eräs tyttö tekee itsemurhan, luokkatoverit syyttävät opettajaa, täysi natsihan se on. Vahva ja uskottava tarina. Kolmas LUX-ehdokas oli ranskalainen kasvukertomus Bande de Filles (Girlhood), ihan kiva eli vähän kesy mielestäni. Ja Idahan kertoo nunnaksi aikovasta orpotytöstä 1960-luvun Puolassa. Hän tapaa tätinsä, boheemin tuomarin Wandan, joka kertoo Annan olevan oikeasti Ida ja juutalainen. Sitten...