Tää ainakin todisti, että azerit ei oo tänä vuonna yrittänyt ostaa ääniä
Mä oon aina sitä mieltä et en usko noihin äänten ostamiseen ja pidän ihan vitsinä moisina väitteitä..
Mut kun kattoo Azerbaijanin kehnoa 22.sijaa.. niin ihmetyttää hieman kääpiövaltion San Marinon antamat täydet 12pistettä (jossa äänet koostuivat vaan tuomaristosta)
^LOL. Eikös jo viime vuonna ollut jo jopa jotain videoo ja uutistakin azerbaijanin ostamista äänistä. Ja kuunkuiskaajat kertoivat 2010 että joku maa oli yrittänyt pyytää suomea pisteiden vaihtoon. Mun mielestä rahakuoret ym. huijaaminen on ihan tavallista euroviisuissa.
Hienoa, ettei tämä päässyt kymmenen joukkoon. Live oli heikko ja lausunta häiritsi paljon. Vaikka kappaleesta pidänkin, tämä ei olisi kenties ansainnut korkeampaa sijoitusta.
Yksi koko kisojen huonoimmista esityksistä! Täydellinen mahalasku azereilta. En tajunnut,mikä tarkoitus sillä trapetsitaiteilijalla oli tai New York-taustalla. Kaiken lisäksi englannin ääntäminen oli suorastaan törkeän noloa. Onneksi jäi hännille!
Je t'adore, here's my heart, so take it
Je t'adore, only you can break it
You got me fallen to the floor.
JES! Siellä olette minne olette parina vuonna kuuluneetkiin, 22. sija. Älkää pliis tulko pariin vuoteen takaisin sieltä häntäpäästä, ennen kuin annatte oman maankin säveltäjien tehdä teille biisin viisuihin.
ESC Addict 98 kirjoitti:Mä nyt vaan satuin pitämään tästä Azereiden viisusta tavallistakin enemmän, nyt surettaa että juuri tämä koki tämän karun kohtalon.
If you only see one movie this year, it should be FRANKENHOOKER. - Bill Murray, 1990
Pyydän anteeksi Azerbaijanin faneilta, mutta olen aidosti vahingoniloinen Azerbaijanin huonosta sijoituksesta. Naisen englannin kieli oli kamalaa kuunneltavaa (olisi laulanut omalla kielellään). Kappale oli mulle finaalin pisin kolmeminuuttinen ja tekotaiteellisuudessaan hirveää kuunneltavaa. Toivon, että Azerbaijan tulevaisuudessa antaa mahdollisuuden omille musiikintekijöilleen sen sijaan, että ostaa kappaleensa ruotsalaisilta.
helidon kirjoitti:Pyydän anteeksi Azerbaijanin faneilta, mutta olen aidosti vahingoniloinen Azerbaijanin huonosta sijoituksesta. Naisen englannin kieli oli kamalaa kuunneltavaa (olisi laulanut omalla kielellään). Kappale oli mulle finaalin pisin kolmeminuuttinen ja tekotaiteellisuudessaan hirveää kuunneltavaa. Toivon, että Azerbaijan tulevaisuudessa antaa mahdollisuuden omille musiikintekijöilleen sen sijaan, että ostaa kappaleensa ruotsalaisilta.
Täysin samaa mieltä. (Olisipa pudonnut finaalista, ja antanut paikan paremmalle.)
"It Has Always Been Now Or Never.
The Decision Has Got To Be Made"
Maakohtaisia ääniä tutkiskellessani havaitsin, että tämähän oli saanut finaalissa melkein kaikilta mailta vähiten ääniä. Mikä tässä nyt oli niin erilaista kuin Azerbaidžanin aikaisemmissa viisuissa, jotka ovat olleet puhelinäänestäjien suuria suosikkeja? Esiintymisnumeroko rokotti? Vai se, ettei viimevuotisen skandaalin jälkeen uskallettu ostaa ääniä? Ihan oikein siis tietysti, ettei Azerbaidžan aina pärjää ihan millä tahansa, mutta miksi esimerkiksi When the music dies oli äänestäjien mielestä niin paljon parempi kuin tämä?
Jos joskus elämänsä voisi vaihtaa unelmaan.
E troco a minha vida por um dia de ilusão.
Paper Gangsta kirjoitti:Yksi koko kisojen huonoimmista esityksistä! Täydellinen mahalasku azereilta. En tajunnut,mikä tarkoitus sillä trapetsitaiteilijalla oli tai New York-taustalla. Kaiken lisäksi englannin ääntäminen oli suorastaan törkeän noloa. Onneksi jäi hännille!
Trapetsitaiteilija oli mukana sen takia, koska sellaista ei oltu nähty ennen viisulavalla. Haluttiin erottua joukosta ja tuoda esitykseen jotain uutta ja mieleen jäävää. Ei auta trapetsitaiteilijat jos biisi on heikko.
^^ Juu kyllä tulee väkisinkin mieleen, onko aiemmin ääniä ostettu enemmän. Silti tämä oli oikeastikin mielestäni heikompi biisi kuin vaikka When the music dies, jossa oli erottuvampi melodia. Tätä laulajaa tosin pidän miellyttävämpänä. Viimevuotinen lavashow sittaas oli huikea.
Viimeksi muokannut JuliaS, 12 Touko 2014, 17:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Trapetsitaiteilija oli laulajan alter ego aivan samaan tapaan kuin lasilaatikkomies oli viime vuonna. Kun viime vuonna tuli menestystä kopioitiin sama, mutta vaihdettiin väline. Sinällään ihan hyvä idea, ja trapetsikin tasapainoilua kuvaamassa sopi biisiin, mutta kuten jo sanoin, minusta kuva ja valot olivat aivan hukassa. Tämä biisi on intiimi kamarikappale, joka olisi vaatinut intensiivisen tiheän kuvauksen, jotta laulajan läsnäolo olisi saatu välitettyä. Nyt kuvat olivat liiaksi lavasta ja lisäksi punaiset puvut ja sinisävyiset tausta veivät kuvia musikaaliteatterin lavoille, eli ihan väärään suuntaan. Katedraali oli hyä idea, mutta sitäkin kuvattiin kulissina, ei siten, että ihminen olisi osallisena tilaan. Mukana oli todella monta kuvaa, hyvin etäältä, jossa teatterimaisuus - ja Dilaran pienuus suurella lavalla korostui. Kuvakulmat ja kaikki oli rakennettu suurta dramaattista balladia ajatellen, vähän sellaisiahan Azereilla on ollut, mutta biisin sielu on ihan muuta. Kun jäljempänä Alankomaat vielä tyhjensi herkän intiimin biisin visualisen pakan täysin, niin viimeisetkin muistot hapuilevasta kokoonapnosta unohtuivat.
Ihmiset kuuntelevat tänä päivänä radioista kappaleita, jotka vain heitetään heille. Ja heille sanotaan, että teidän täytyy pitää tästä kappaleesta, koska me soitamme sitä 60 kertaa päivässä. He pakottavat pitämään kappaleista. - Salvador Sobral
Tämä on azereiden viisuista suosikkini, mutta samaan aikaan olen iloinen ettei azereiden omituinen menestyskulku jatkunut. Toisaalta sen menestyskulun olisi voinut pätkäistä joku huonompi, kuten nyt vaikka viime vuotinen pläjäys. Esillepano oli kyllä heikko, mutta laulu on kaunis.
Happy kirjoitti:
Mut kun kattoo Azerbaijanin kehnoa 22.sijaa.. niin ihmetyttää hieman kääpiövaltion San Marinon antamat täydet 12pistettä (jossa äänet koostuivat vaan tuomaristosta)
Tuossahan jo itse vastaat ihmettelyysi! San Marinossa oli selvästi muusikot tuomaristossa, joten 12 pistettä on täydellisen ymmärrettävää.
"With or without religion, you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion."
Steven Weinberg
Sundance kirjoitti:Tämä on azereiden viisuista suosikkini, mutta samaan aikaan olen iloinen ettei azereiden omituinen menestyskulku jatkunut. Toisaalta sen menestyskulun olisi voinut pätkäistä joku huonompi, kuten nyt vaikka viime vuotinen pläjäys.
Vaikka azerien biisit eivät ole koskaan huonoja olleet, niin ennemmin vaikka viime vuotinen olisi voinut katkaista sen menestysputken kuin tämä.
En ajatellut sijoittuvat tämän näin alas, mutta toisaalta, tällaisen sijan se ansaitsi. Se, että yleisöäänillä ei olisi päässyt edes finaaliin, oli aika yllättävää, raatiäänet auttoivat. Raati tykkäsi itse asiassa aika mukavasti, yleisö ei. Verrrattuna maan aiempiin, tässä live-esitys epäonnistui selvästi. Varsinkin laulu meni osittain epävireisesti ja englanninkielen lausuminen...minäkin varmaan lausuisin sitä paremmin. Eikös hän oo oopperalaulajaksi opiskellut?Lisäksi tämä oli maan huonoin biisi, tosin ihan hyvä, mutta hieman tylsä. Esimerkiksi viime vuotinen oli niin hieno, samoin sitä edellinen. Jopa maan voittobiisi kolme vuotta sitten oli parempi esityksenä. Toki esiintymisnumerokin finaalissa veroitti ääniä. Maalta on tullut viisi balladia peräkkäin, vaihtelun vuoksi ensi vuonna voisi olla jotain vauhdikkaampaa.
Viime yönä näin unen, jossa istuin kerrostalon katolla. Siellä tuuli hieman. Tämä alkoi soida todella kovaa.
Heräsin kappaleen päätyttyä. Menin parvekkeelle ja kuuntelin tämän. Ymmärsin kuinka mahdottoman kaunis kappale tämä oikein onkaan. Ja kuinka suuri tunnetila tässä kappaleessa ja tulkinnassa onkaan.
"It Has Always Been Now Or Never.
The Decision Has Got To Be Made"
Toivottavasti azerit laittavat tulevaisuudessa jotain nopeampaa, näistä jollotuksista tulee jo ähky. Koreografia oli nätti, mutta englannin lausunta jäi häiritsemään. Olisipa pudonnut.
Imagine a world where no one knows my name
Where I can be young and make my own mistakes
Sometimes I just wanna say I'm not okay
Imagine a world where no one knows my name