Hanhis kirjoitti:Täysin yhdentekevä kappale. Ei tästä oikein irtoa punkasennettakaan. Livenä viesti voi tulla paremmin esille. *
Tätä mieltä minä olin tästä kappaleesta reilu viisi kuukautta sitten: yhdentekevää, yksi tähti. Nyt ajattelen, että Aina mun pitää on mitä luultavammin vuoden paras viisukappale ja yksi Suomen viisuhistorian parhaimpia edustusbiisejä. PKN on hyvä bändi ja tämä kappale on mainio.
Mikä sai minun pääni kääntymään näin totaalisesti? En tiedä, tarkalleen ainakaan, mutta olen asiaa pohtinut. Olen nuori ihminen ja pitkään musiikki makuni koostui pääosin popista. Sitähän viisubiisitkin suurimmaksi osaksi edustavat. Teinivuosinani tyrmäsin lähes kaiken muun kuin popin. Viisufanit rakastavat (camp)poppia. Minäkin pidän siitä ja edelleen kuuntelen suurimmaksi osin poppia. Viime vuosien aikana olen kuitenkin alkanut hiljalleen näkemään myös popin ulkopuolelle ja pitämään näkemästäni. Nykyään levyhyllystäni löytyy katu-uskottavia räpalbumeita ja metallilevyjä. Olen vuosikaudet parjannut veljeni räpkokoelmaa ja nykyään minulta löytyy veljeni suosikkilevyjä hyllystä. Ja metallia... enhän sitä ole ennen edes musiikiksi kutsunut. Vuonna 2012 tuskin olisin osannut ennustaa tätä.
Miten tämä kaikki liittyy siihen miksi rakasta PKN:n viisukappaletta. Ehkä siten että lähtökohtaisesti en ole enää niin voimakkaasti lokeroitunut popmusiikkiin. Jos ei voi sietää punk-musiikkia, tuskin on helppo tykätä PKN:n touhusta. Tammikuussa 2015 jolloin rakastin Stam1naa pidin kuitenkin PKN:n tyrkkyä yhdentekevänä yhden tähden viisubiisinä.
Kevään mittaan Aina mun pitää jotenkin aukeni. Kuulin siinä jotain. Kannustin Opera Skaalaa voittoon UMK:n finaalissa, mutta ei kyllä harmittanut, kun PKN veikin voiton kotiin. Kotimaamme viisukappale soi Spotifyn kautta tiuhaan ja aloin tykkäämään siitä ihan tosissani. Aloin pitämään kappaleesta. Aloin myös seuraamaan PKN:n jätkien touhuja ja he ovat oikeasti hienoja tyyppejä. Minulla olisi ainakin heidän elämänasenteesta paljon opittavaa.
Keskustelu siitä millaiset musiikilliset ansiot PKN:llä on ovat olleet minusta vähän turhauttavia. Muutenkin tämän topicin keskustelu on välillä käynyt sellaisilla raiteilla, jotka on lukiessa vain turhauttanut. Hyvä kuitenkin että keskustelua syntyy, onhan tämä
keskustelufoorumi. Itse en ole kuitenkaan osannut ja jaksanut tulla mukaan siihen, koska väittely netissä ei yleensä johda juuri mihinkään ja aina syntyy väärinkäsityksiä ja ylitulkintoja. Musiikki on hyvin henkilökohtainen asia ja kaikki kokevat sen eritavoilla.
Itselleni musiikissa on tärkeintä tunteet, mitä se herättää minussa. Se on mulle tärkeintä taiteessa ylipäänsä. Se millaiset ansiot jollain teoksella on, on minulle lähtökohtaisesti yhdentekevää. Toisaalta olen arvioiden suurkuluttajat ja teen niiden perusteella esimerkiksi leffalippuostoksia. Jos viiden tähden elokuvaksi hehkutettu pätkä ei kuitenkaan herätä minussa mitään, on se mielestäni huono elokuva. Sama pätee musiikkiin, teknisesti loistavat laulajat eivät välttämättä vaikuta minuun oikein mitenkään ja en täten pidä heidän laulamastaan musiikista.
Aina mun pitää on synnyttänyt minussa tunteita ja tekee niin edelleen. Se koskettaa minua. Ei sillä tavoin, että alkaisin vollottamaan, vaan se herättää minut. Kun illalla katsoin semifinaalilähetystä, sydämeni otti pari lyöntiä enemmän ja nautin siitä kun PKN veti hyvällä otteella lavalla. Ryhtini kohentui. Tahtoisin mennä bändin keikalle! Päästä nauttimaan siitä musiikista livenä! Huutamaan sanoja mukana! En hetkeäkään miettinyt, että lavalla soittaa ja laulaa neljä kehitysvammaista ihmistä.
Aina mun pitää ei ole sävellykseltään maailman ansiokkain kappale ja sanoituskaan ei ole Leinon tasoa. Sanoitusta ei voi kuitenkaan liikaa parjata, koska ei muidenkaan viisubiisien sanoitustaso mitään sanataidetta kukoistavimmillaan ole. Ja ainakin mun pitää tehdä kaikki ne asiat mitä kappaleessa lauletaan. Voin samaistua siihen täysillä (toisin kuin esim. miljooniin ääniin maailmassa). Jos esim. Hector tai Chisu tulkitsisi Aina mun pitää kappaleen tekstin, sitä varmaan pidettäisi oikein rohkeana ja kiinnostavana tapana lähestyä maailmaa.
Muutenkin pelkästään musiikillisten ansioiden perusteella rankkaaminen ja arvioiminen on minusta outoa. Kyse on kuitenkin musiikista. Ei mistään hikisestä yliopiston maisterin gradusta, jossa asia ja sisältö on tärkeintä. Toki jos joku vaatii musiikilta korkeaa teknistä tasoa pitääkseen siitä, mitä minä olen siihen sanomaan - en mitään. Ihmettelen kyllä miksi hän sitten kirjoittelee viisufoorumilla, koska viisubiisien taso ei teorialasit päässä katsottuna ole kovin ihmeelinen. Kommentit siitä kuinka "ensi vuonna vuonna valitaan sitten OIKEAA musiikkia taas edustamaan Suomea" tuntuu minusta kolkoilta. Toivottavasti suomalaiset ja kaikki muutkin maat valitsevat juuri sitä mitä tahtovat! Aivan sama mikä on viisufanien, raatien tai yhtään kenenkään muun mielipide. Kunhan noudattaa Euroviisujen sääntöjä.
En tahdo kenenkään mielipidettä väheksyä. Kaikki jotka vihaavat tätä kappaletta ja eivät pidä PKN:n musiikista, ei se minua haittaa. Kaikki tuntee musiikin eritavalla ja kukaan ei ole oikea ihminen arvioimaan toisen kokemuksia siitä. Musiikillinen mieltymys ei tee kenestäkään sen parempaa (fiksumpaa) tai huonompaa (tyhmempää) ihmistä.
KIITOS PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT! KIITOS KARI, PERTTI, SAMI JA TONI! Edustitte Suomea hienosti ja en ole koskaan viisuja katsoessani ollut näin tyytyväinen ja ylpeä, että saan olla juuri suomalainen. Toivon todella, että jatkossakin Suomessa valitaan hienoja tunteisiin meneviä kappaleita ja aitoja ihmisiä viisulavoille. Näissä karkeloissa on jo aivan tarpeeksi pinnallista ja laskelmoitua huttua (jota myös kaipaan viisuihin pienessä määrin). Kun tehdään sydämellä, se myös kuuluu. Loistavaa PKN, teillä on yksi fani lisää!