Stella Christinen ääni kuulostaa todella hyvältä Kuuntelisin tätä kappaletta oikein mielelläni ravintolassa joku kiva drinksu tai viinilasi käden ulottuvilla. Mutta viisulavalla
Harmittavan vähän tästä tykätään. Minulle kolahti tämän vuotisista. Ei tavallinen helppoviisu, mutta kuitenkin erilainen, mukaansa tempaava .. äh, olen rakastunut tähän .. ja muutenkin rakastunut
Nyt tämä avautui minulle vähän enemmän. Tosi kiva fiilis ja kyllähän tämä kasvaa jonkin verran loppua kohden. Soundi on myös kiva. Nousee kolmeen tähteen ja puntarini Top-10:een.
Alku vaikuttaa biisissä tylsältä ja ankealta, mutta rytmin tullessa kehiin tästä tulee oikein mielenkiintoinen. Biisi tavallaan paranee ja paranee kuuntelemalla pidemmälle. Toisaalta sitten, tästä puuttuu se jokin. Tekijä X puuttuu. Rytmikkäänä ja pikkunättinä tekeleenä tätä voi kuvailla, ei mitään ihmeellistä. Itse asiassa tämän kuuntelun jälkeen taitaa pudota hieman puntarissani. Mitäköhän neljän tähden arvoista aikaisemmin tässä näin?
Raukean letkeä ja ehkä jopa kujeilevakin. Tulee tunne, että tämä kappale vaatii kuuntelemaan, muuten jää ihan kivaksi taustamusiikiksi. Ja sitten jokaisella kuuntelukerralla on tullut kuitenkin tunne, että loppuu jotenkin yhtäkkisesti, kuin veitsellä leikaten.
Karistoteles kirjoitti:Raukean letkeä ja ehkä jopa kujeilevakin. Tulee tunne, että tämä kappale vaatii kuuntelemaan, muuten jää ihan kivaksi taustamusiikiksi. Ja sitten jokaisella kuuntelukerralla on tullut kuitenkin tunne, että loppuu jotenkin yhtäkkisesti, kuin veitsellä leikaten.
Jännästi minullakin tämä loppuu kesken. Haluttasi kuunnella enemmän ... minä tykkään silmät kiinni, kiemurtelen rytmin tahtiin. Yksinkertaisen helposti iskee sisimpääni
Laulajan äänessä oikein kiva sävy ja kappalekin alkuun mielenkiintoinen, mutta sama vika kuin monissa muissakin tämän genren edustajissa: kahden minuutin kohdalla minun ajatukset karkaavat muualle. Kaksi pistettä.
Taisin vasta nyt tosissaan tajuta, että tässäkin biisissä on hip hoppia. Stellan mahdollinen viehätysvoima voi olla biisin pelastus, muttei tätä kai finaaliin saakka saada.
lilja kirjoitti:Laulajan äänessä oikein kiva sävy ja kappalekin alkuun mielenkiintoinen, mutta sama vika kuin monissa muissakin tämän genren edustajissa: kahden minuutin kohdalla minun ajatukset karkaavat muualle. Kaksi pistettä.
Kommentoin itselleni kun olen vajaassa viikossa tykästynyt melko paljon. Nousi heittämällä neljään pisteeseen. Vaati minulla tosiaan muutaman kuuntelukerran. On tässä kuitenkin edelleen sama ongelma; kantaako loppuun asti kuuntelijoilla ketkä ovat yhden liven varassa ennen äänestyspäätöstä.
Kappale on ihan nätti, tykkään melodiakuluista ja laulajan ääni on hieno. Jotenkin tulee silti sellainen olo että en ole tarpeeksi aikuinen tähän. Ja samaan aikaa tulee tyhmä olo, koska kappaleessa lauletaan että "aint no time for boys". Aargh, jotenkin ristiriitaista. Vaimeaa nyökyttelyä ja mukanahyräilyä tapahtuu, mutta Stella ei selvästikään silti ole minun viisuedustajani.
Musiikillisesti kiva, mutta äkkiseltään tulee hieman loukkaantunut olo, vaikken olekaan mikään nuori poika, joten herättää pientä närää ja vihamielisyyttä laulajaa kohtaan. Tämä efekti kuitenkin hiipuu useampien kuuntelujen myötä.
Oikeen kiva immeinen tosiaan. Luulen että semi ykkösen online-ääneni menee tälle kappaleelle. Harmi että sinänsä tyylikäs biisi on jäänyt vähän varjoon luultavasti genrensä takia.
Je suis tous ces enfants
Que la mer a pris
Je vivrai cent mille ans
Je m’appelle Mercy
Ensimmäisen semin toiseksi paras kappale, mutta myös se, jota veikkaisin seminsä viimeiseksi. Tunnelma on hyvä ja kyllä kappaletta ilokseen kuuntelee, muttei erotu edukseen vaan jää hiukan taustamusiikiksi. Tässä seurassa tosin Stella Christine tuo hieman kontrastia peliin, mutta tiedä sitten, kuinka kauas se riittää. Live voi olla aivan mitä tahansa.
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että tänä vuonna on Euroviisut.
Mukava stemmailu kappale, tykkään kuin härkä jostain.. Olen alistunut siihen ettei tämä pärjää, mutta minä pidän. Lauluääni on kuin hunajaa korvilleni, ei imelä, mutta kuitenkin tarpeeksi makea.
Mies ja kitara -yhdistelmä on sijoittunut Viisuissa ihan kivastikin (2010), mutta kertokaa te paremmin viisuhistoriaa tuntevat: onko nainen ja kitara -yhdistelmä kertaakaan menestynyt? Tuli mieleen vain Suomen Jasmine ja Ruotsin Anna Bergendahl.
^ Joista kumpikaan ei edes menestynyt. Ööh, ei kyllä nyt tähän hätään tule mieleen keitään muita... eiku hei, Nicolehan voitti Harrogatessa Ein Bisschen Friedenillä ja hänellä oli lavalla kitara.
^ Niin siis nainen ja kitara -yhdistelmistä tuli mieleen vain flopanneet Anna ja Jasmine, siksi mietinkin että onko sillä koskaan menestytty. Kuinka saatoin unohtaa Nicolen!