Samaa mieltä. Valikoimassa ei ollut tunteita minussa herättävää vaihtoehtoa. Sandhjaa ja Stella Christineä kuuntelin mieluimmin, mutta biisejä aavistelin kisamielessä liian värittömiksi. Mikaelia pidin parhaimpana kisaratsuna, mutta itseäni biisinsä ei kiinnosta, se on mitä on, esityksineen, valmis, ota tai jätä ja minä jätän, vaikka kisaan olisin voinut kannattaa. Saarassa kiehtoi epävalmiudesta nouseva potentiaali, mitä jos ... jos minä olisin saanut työstää lähtökohdista kisabiisin, jos minulla olisi Saaran ääni, ulkonäkö (lähtökohtainen, ilman mitään tyylivalintojaan) ja biisiaihio, niin olisin avantgarden kanssa flirttaileva karsinnan voittanut viisuedustaja, tuleva Suomen ensimmäinen kansainvälinen popikoni - turhautuminenkaan ei jätä kylmäksi.sziget kirjoitti:Hyvin tiivistetty. Asetuin oppositioon vain asetelman naurettavuuden takia, muuten Mikael olisi kelvannut melkein siinä missä Saarakin. Heidän mahdollinen onnistumisensa Tukholmassa olisi kiinnostanut, vaikkei Suomen menestys olekaan minulle pääasia. Nyt näyttää siltä, että lyttääjät voittivat ja Suomi hävisi.Kodiac kirjoitti: Sen sijaan minua häiritsee se, että olemattomin argumentein lytätään mahdollista menestyjää. Ja unohdetaan (tahallaan tai tahattomasti) kaikki positiiviset asiat, jotka mahdollisesti tukisivat mielikuvaa, että tämä voisi menestyä. Suomi päätyi valinnassaan sellaiseen kappaleeseen, jolla on olemattomat menestymismahdollisuudet. Ei minua Mikaelin valinta olisi haitannut mitenkään.
Sen verran täytyy Sandhjan biisiä kuitenkin puolustaa, että sijoitettuna jo valittujen viisubiisien soittolistalle se kuulostaa ihan hyvältä ja nousee jonkin verran jopa esiin. Ei sillä kärkisijoilla kamppailla, mutta on sillä silti mahdollisuus käydä aivan kelpo kisa!