Kauan sitten kyllä pistää hytkymään mukana, tehokas kertsi, mutta pidemmän päälle sittenkin hieman liian yksinkertainen humppa. Ellen Hagertin soolo-osuudet eivät täysin miellytä, mutta kuka se tyrmäävä basso on
Taidanpa jakaa ääneni monimutkaisempien kissankellojen ja herkän
Sateisen yön välillä. Puuttuvassa lehdessä ärsyttää Christina Hellmanin ajalle tyypillinen maneeri, "lastenkamarilaulu".
Hauskaa lukea, miten nuorempiin kuulijoihin toimivat nämä jo kauan sitten ennen heitä syntyneet viisut. Vaikka onhan näissä nyt pari minuakin vanhempaa
. - Vuoden 1977 karsinta oli kyllä korkeatasoinen; Lapponiasta muistan ajatelleeni heti, että tuossa se on, tuon on ihan pakko päästä edustamaan, mutta olihan siellä myös kiehtova
Liehuva liekinvarsi, joka ei taida kisassamme olla mukana.
Edit: Siis kissankellobiisin sanat on varmaan jotain kauheaa hömppää, mutta minua viehättää kappaleen joustava hengittävä rytmiikka. Kuin kävelisi metsäpolulla, johon karike on vuosien saatossa muodostanut joustavan maton. Ja ainakin studioversiossa Johnny hallitsee äänensä hienosti ja löytää siitä erilaisia sävyjä.