Viisukuppila

Toivon Norma Johnille finaalipaikkaa.
Muuta en uskalla toivoa.
Olen vasta finaalivedosta asti ymmärtänyt, että tämän ei kai ole tarkoituskaan olla tyypillisin kappale sävelkulultaan.
Moitin tätä aiemmin sävellyksenä tylsäksi. Ehkä se hieman onkin sitä, mutta tämä toimii kuitenkin livenä erittäin hyvin ja tällä on monia ansioita, kuten hyvä laulaja.
On siis myös toiveita, että live onnistuu Kiovassakin. Viime vuotisen sähläilyn jälkeen tällainen varma ja vakuuttava edustaja tuntuu taivaan lahjalta.

UFOPOLI kirjoitti:Mitenköhän kappaleemme otetaan vastaan Serbiassa ja Albaniassa? Siis syystä että "blackbird" tarkoittaa serbiaksi Kosovoa...

TomppaJr kirjoitti:Albanialta ainakin 12 pistettä siis luvassa...

Mikä ettei myös Serbialta, jos se yhdistetään legendaariseen Kosovo Poljen taisteluun 1389, "Kosovo polje":han on 'blackbird field' Ja aika pitkälle tälle taistelulle rakentuu serbien kansallisidentiteetti; siihen viitattiin myös mm. maan 2008 viisussa. Ja esim. kohta "you remind me of something I can never have" voidaan hyvinkin tulkita noin, jos tahdotaan (siis Serbia on menettänyt Kosovon, eikä voi sitä enää saada takaisin)

(Hymiöistä huolimatta ei ole tarkoitus naureskella tässä kellekään, tiedän että ko. maissa näihin asioihin suhtaudutaan haudanvakavasti...)

UFOPOLI kirjoitti:Mitenköhän kappaleemme otetaan vastaan Serbiassa ja Albaniassa? Siis syystä että "blackbird" tarkoittaa serbiaksi Kosovoa...

Hienoa olisi jos Serbia pääsisi ottamaan vastaan pistein tai edes pisteittä Suomen Blackbirdin

Hienoa, että Suomi valitsi kerrankin hienon ja taiteellisen kappaleen. En uskaltanut veikata kappaleen valintaa, koska aikaisempina vuosina esim. Mikael Saari ei ole päässyt euroviisuedustajaksi. Hieno live-esitys. Uskon kyllä, että finaalipaikka on mahdollinen. Ainakin selvästi paremmat mahdollisuudet kuin parina viime vuotena. Kannustan kyllä Suomea keväällä

Rakastin Mikael Saarta (molemmilla kerroilla), mutta Blackbird on vielä rakastettavampi, koska sävellyksenä yksinkertaisempi ja selkeämpi. Melodiakulusta jää jopa jotain mieleen. Tosin en osaa sanoa, pystyykö ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vielä karaokena laulamaan, sillä itselleni eka kerta oli finaalilive ja olin niin vaikuttunut, lumoutunut ja hämmentynyt vangitsevasta esityksestä, laulutaidosta ja tunnelmasta, etten ihastelultani ehtinyt painaa mitään mieleen (en olisi osannut sanoa, että minkä värisiä valoja taustoissa oli tms). Kontrasti oli valtava verrattuna edellisten kappaleiden räpiköinnin, hapuilun ja keskivertoisuuden jälkeen.
Mutta toisen kuuntelukerran jälkeen melodia jo soikin päässä, ja kaiken lisäksi kappaletta haluaa kuunnella lisää ja lisää.


Kertakaikkisen upea kontrasti tummuuden, tuskan ja valoisan melodian välillä.

Minusta tämä on kertakaikkiaan tylsä ja unettava, ei voi mitään. Kaksi tähteä. Vaikuttaa kuitenkin sellaiselta kappaleelta, joka saattaisi jopa pärjätäkin kohtuullisesti.

Vendi8 kirjoitti:Hienoa, että Suomi valitsi kerrankin hienon ja taiteellisen kappaleen. En uskaltanut veikata kappaleen valintaa, koska aikaisempina vuosina esim. Mikael Saari ei ole päässyt euroviisuedustajaksi. Hieno live-esitys. Uskon kyllä, että finaalipaikka on mahdollinen. Ainakin selvästi paremmat mahdollisuudet kuin parina viime vuotena. Kannustan kyllä Suomea keväällä

Täysin sama. Mielestäni paras ja ansaituin voittaja moneen vuoteen. (Viimeisen 2011). Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen toivon Suomelle finaalipaikkaa tämän johdosta. Hieno ja erikoinen balladi ja tähän mennessä paras viisuihin valittu teos. Pesee Georgian ja Iso-Britannian helposti

Kouvolan Sanomat 5.2.2017: UMK-voittaja Lasse Piirainen rakastui pianoon jo polvenkorkuisena.

Toivottavasti tuota videota ei laiteta esikatseluvideoksi. Se ei ole kyllä kappaleelle eduksi. Mielummin live esitys UMK-finaalista, koska se toimii.

lumi11 kirjoitti:Rakastin Mikael Saarta (molemmilla kerroilla), mutta Blackbird on vielä rakastettavampi, koska sävellyksenä yksinkertaisempi ja selkeämpi.

Pidän tästä kyllä ja hieno edustaja on, mutta Mikael Saaren mestariteosten tasolle tämä ei yllä
Niissä oli molemmissa niin upeita kerroksia ja monitasoisuutta, että jokainen kuuntelukerta oli elämys, matka... Eli ehkä juuri se että tämä on yksinkertaisempi jättää minut kylmemmäksi. Ja ilmeisesti Mikaelin kappaleet siis todellakin olivat liian vaikeita tavalliselle kansalle, kuten aina hoettiin, koska heti kun valittavana oli samantyylinen mutta yksinkertaisempi kappale, se voitti...

^yksinkertaisuus on myös kauneutta, selkeyttä ja kiteyttämisen taitoa. Less is more - tosin toisenlaisiakin näkemyksiä on, makukysymys tietenkin

Massiel kirjoitti:Toivottavasti tuota videota ei laiteta esikatseluvideoksi. Se ei ole kyllä kappaleelle eduksi. Mielummin live esitys UMK-finaalista, koska se toimii.

Ihan samaa mieltä Massielin kanssa. Kilpailuversio, jonka päätteeksi halli yhtaikaa räjähtää suosionosoituksiin olisi hieno esikatseluversio.
Lavaylöspanolle ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Aaltoileva vesi taustascreenillä, savua lattianrajassa, sininen vaihtuu punaiseksi valoksi lopussa, siinä se on.
Tässä ketjussa oli jotain aikeista lyhentää kappaletta muutaman sekunnin verran viisumittaiseksi. Se on jo sitä. Kappaletta ei tarvitse lyhentää lainkaan: viimeinen rumpu kajahtaa 3'00'' kohdalla ja sen jälkeen tulevat sekunnit 3'08'' asti ovat jälkikaikua (yleisö hurraa esitykselle jo silloin). Näillä mennään .

Täydellinen video ja täällä jotkut haluaisivat piilottaa sen. Tsiisus.

ta1ja kirjoitti:Suomessa muuten Manna on tehnyt myös Blackbird-nimisen folk-biisin (ja samanniminen on albumikin). Sekin on superkaunis - onkohan Mustarastas leivosen tapaan vakiaihe folkkipuolella, sellainen standardibiisinimi, jokaisen tehtävä

https://play.spotify.com/search/manna%20blackbird

Onko Eino Grön folkia? - Mustarastas-single (1989) on ainoa Eikan levy, jonka omistan. Laulun säveltäjä Fridrich Bruk syntyi Ukrainassa 1937 ja muutti Suomeen 1974. Sanoitus on Juha Vainion ja loppu kauhean surullinen.

https://play.spotify.com/search/eino%20 ... ustarastas

Olen myös miettinyt tämän lavaesitystä monta kertaa, että voisiko taustalla olla joku tyyni maisema? Mutta aina olen tullut siihen tulokseen ettei kannata paljon muutella. Tässä harmaansävyisessä värittömyydessä oli jotain tavattoman tyylikästä ja hiljentävää. Vähän harjoitusta kameran edessä laulamiseen. Sitä punaista olen kyllä vähän vierastanut. Minusta joku "aurinko taas alkaa paistaa" - mielennostatus olisi lopussa ehkä mukavampi. Mutta ei yhtään harmita vaikkei muutettaisi mitään.

Ei muutoksia esitykseen! Upea puku molemmilla, samoin valot, taustat ja usvat! Ihana ja erottuva.

ta1ja kirjoitti:^yksinkertaisuus on myös kauneutta, selkeyttä ja kiteyttämisen taitoa. Less is more - tosin toisenlaisiakin näkemyksiä on, makukysymys tietenkin

Tajuan kyllä tuon yksinkertaisuuden ja pelkistämisen estetiikan, mutta tämä ei kuitenkaan ole sitten siihen ihan tarpeeksi pelkistetty, kuten vaikkapa joku Anoukin Birds..

^ minusta itseasiassa biiseinä nämä Anoukin Birds ja tämä ovat ihan erilaisia, painelevat eri nappeja, en oikein tajua rinnastusta (joka tehtiin jo sinua ennen eli ei ole vastuullasi ), muilta osin kuin että molemmat on mahdollista toki sijoittaa "taidepopinkin" koriin ja molemmat kertovat linnuista.

Anoukin Birds on sävelkuluiltaan eurooppalaiseen moderniin taidemusiikkitradiooon nojaava, nyrjähtänyt soittorasiamelodia - eikä hengeltään siksi mikään pelkistynyt - vaan nostaa tunnelmia ennemminkin rikkaasta, runsaasta sirkuksesta ja tivolista, keski-euroopan joulumarkkinoista tms. Sovituksessakin on paljon tavaraa, joskin kiteytyneesti jokainen osa paikallaan. Blackbird taas on kansanlaulumainen folk-melodia laajasta avarasta peltomaisemasta, sovitus maalaa siitä modernin kaaren, piano tuo lämpöä ja jouset valoa ja toivoa.

E: sallainenkin ero, että Blacbirdin kertoja lentelee ylhäällä taivaalla, katselee laajaa maisemaa yläperspektiivistä mutta Birdsissä lintuja katsellaan alhaaltapäin, ihmisten joukosta, katsellaan kuinka linnut lentävät muttei itse lennetä kuin korkeintaa hieman katutilassa pyörivien lehtien tavoin. Tämä siis musiikin herättämien tunnelmien perusteella, sanoissa voidaan puhua sitten mitä puhutaan

Minusta esitys Kiovassakin tulee säilyttää mahdollisimman pienimuotoisena. Kameroilla, valoilla ja oikealla tunnelmalla päästäneen pitkällekin. Lauluna ja kokemuksena tämä on kuitenkin omassa kastissaan ja ainutlaatuinen. Tähän ei minusta tarvita minkään valtakunnan "show-elementtejä".

AntSa kirjoitti:Tähän ei minusta tarvita minkään valtakunnan "show-elementtejä".

Aivan, tähän pätee tuttu sanonta "less is more". Pidän siitä, ettei mustarastaan esityksessä ole pröystäilty eikä yliyrittämisestäkään ole havaintoja. Kunhan UMK-lavalta saadaan siirrettyä samanlainen tunnelma suurelle viisulavalle niin finaalipaikka on selviö.

Tuli Ylen Radiosuomesta "yllätyksenä" kymmenisen minuuttia sitten. Aivan helvetin hyvältä kuulosti. Tuli pakostakin mieleen, että Blackbird voi oikeasti voittaa koko skaban. (Mutta ei tätä tee mieli hehkuttaa yhtään. Se on ikään kuin facto.)

Se esitys ei tarvitse UMK-liveen tosiaankaan mitään muutoksia. Toisaalta, vaikka siinä tanssisi iso keltainen kumiankka, niin ei sekään oikeastaan vaikuttaisi olennaisesti mihinkään. Biisi ja esitys ovat niin hienoja.

Suomella on kerrankin jo tässä vaiheessa täysin valmis paketti kasassa. UMK-esityshän näyttää ihan euroviisuvoittajalta! Vedonlyönneissä Suomi ei ole kyllä noussut tässä vaiheessa kun sijalle 18. Kertoimet on siis nyt hyvät, jos uskoo Suomen voittoon.

Punaista väriä itsekin hieman vierastin aluksi, mutta sekin tuntuu kyllä sopivan esitykseen täydellisesti.

ta1ja kirjoitti:^ minusta itseasiassa biiseinä nämä Anoukin Birds ja tämä ovat ihan erilaisia, painelevat eri nappeja, en oikein tajua rinnastusta (joka tehtiin jo sinua ennen eli ei ole vastuullasi ), muilta osin kuin että molemmat on mahdollista toki sijoittaa "taidepopinkin" koriin ja molemmat kertovat linnuista.

Anoukin Birds on sävelkuluiltaan eurooppalaiseen moderniin taidemusiikkitradiooon nojaava, nyrjähtänyt soittorasiamelodia - eikä hengeltään siksi mikään pelkistynyt - vaan nostaa tunnelmia ennemminkin rikkaasta, runsaasta sirkuksesta ja tivolista, keski-euroopan joulumarkkinoista tms. Sovituksessakin on paljon tavaraa, joskin kiteytyneesti jokainen osa paikallaan. Blackbird taas on kansanlaulumainen folk-melodia laajasta avarasta peltomaisemasta, sovitus maalaa siitä modernin kaaren, piano tuo lämpöä ja jouset valoa ja toivoa.

En väittänytkään näitä samanlaisiksi (vaikka kappaleiden nimet ja tietynlainen sävellyksen yksinkertaisuus toki tuovat monille ymmärrettäviä mielleyhtymiä), vaan käytin Birdsiä esimerkkinä tuosta mainitsemastasi vähäeleisyyden "less is more" -estetiikasta, johon sopiakseen tässä Blackbirdissä taas on minusta vähän liikaa elementtejä - piano, jouset, enemmän orkesterointia (tai sitten minä vain kuulen niin). Mikä ei toki ole mitenkään huono asia, tämä on hieno sellaisenaan, mutta pointtini oli että tämä on siinä yksinkertaisuuden estetiikassa vähän kuin Mikael Saaren taideteosten monikerroksisuuden/-mutkaisuuden ja Birdin vähäeleisyyden välimaastossa.

Mitään show-elementtejä tämän esitykseen ei minustakaan tarvita.

toivo kirjoitti:Punaista väriä itsekin hieman vierastin aluksi, mutta sekin tuntuu kyllä sopivan esitykseen täydellisesti.

Minulle se punaisen valon annostelutapa tuo mieleen auton takavalot. Ehkä on tarkoituskin? Näkee vain kun toinen painelee menemään?

rosetta kirjoitti:käytin Birdsiä esimerkkinä tuosta mainitsemastasi vähäeleisyyden "less is more" -estetiikasta, johon sopiakseen tässä Blackbirdissä taas on minusta vähän liikaa elementtejä - piano, jouset, enemmän orkesterointia (tai sitten minä vain kuulen niin). Mikä ei toki ole mitenkään huono asia, tämä on hieno sellaisenaan, mutta pointtini oli että tämä on siinä yksinkertaisuuden estetiikassa vähän kuin Mikael Saaren taideteosten monikerroksisuuden/-mutkaisuuden ja Birdin vähäeleisyyden välimaastossa.

Viestini oli sekava, mutat tarkoitus oli kyllä sanoa, että minusta Birdsissä on huomattavasti paljon enemmän elementtejä sovituksessa, eikä se minulle ollenkaan edusta mitään less is morea. Siellähän on vaikka mitä harppua ja jousia, paisuttelua.

Pidän yleensä tämän tyylisistä balladeista, mutta tämä oli poikkeus. Koko UMK-kauden ajan, kappaleiden julkistamisesta finaaliin asti, inhosin tätä, enkä yhtään ymmärtänyt tämän suosiota. Kappale oli aivan käsittämättömän tylsä enkä saanut siitä mitään irti. Kuuntelu kuuntelulta yritin ymmärtää tätä, siinä onnistumatta. Olin jo luovuttanut.

Erään illan YouTubeselailun yhteydessä eksyin kuuntelemaan uudelleen UMK-kappaleita. Päätin kuunnella tämänkin, vaikka tiesin että sama unilaulu tämä on vieläkin. Mutta ei ollut. Se kuuntelu aukaisi silmäni. Uniballadin takaa paljastuikin tunnelmallinen fiilistelyballadi. Kappale ei enää haukotuttanut eikä saanut minua haluamaan nukkumaanmenoa, mitä se oli ennen tehnyt. Tämä ei vieläkään kosketa minua sillä tavalla miten useimpia tuntuu koskettavan, mutta nyt ymmärrän tämän suosion, enkä inhoa tätä. Ei mikään Suomen viisuhistorian helmi, mutta menee joukon jatkona. Kolme tähteä.

Rousku kirjoitti:

toivo kirjoitti: Minulle se punaisen valon annostelutapa tuo mieleen auton takavalot. Ehkä on tarkoituskin? Näkee vain kun toinen painelee menemään?

Ihanan kyynistä realismia.

Vasta Espoon areenan kolmosrivissä istuminen avasi silmäni ja korvani tälle upealle kappaleelle. En oikeasti pitänyt pelkkää studioversiota mitenkään massasta kovin poikkeavana. Mutta mitä vielä!

Uskoisin, että en ole ainoa, joka ymmärsi kappaleen hienouden vasta livenä. Enkä tarkoita vain paikan päällä, vaan myös esityksenä tv:n välityksellä. Aivan järisyttävän huikea ja läpitunkeva esitys. Eli nyt ollaan vahvoilla vesillä!

Viimeksi olen ollut yhtä innoissani oman maan viisuedustajasta vuonna 2002, eli Laura Voutilaisen vuonna. Eikä mitään paineita, koska nyt meillä on jo se yksi voitto. Pelkästään finaalipaikka olisi jo suurta balsamia lähes viime vuosikymmenen katkeriin tappioihin.

Less is really more! Älkää nyt sönkätkö tätä pilalle yhtään millään muulla. Täällä on ollut jo jopa hiustenvärjäysvinkkejä, mutta antakaa nyt hyvät ihmiset olla! Eipä tästä juuri mitään puutu ollakseen viiden tähden viisu.

Jos ei Leena, niin Lasse ainakin lukee näitä joskus. Siispä megapaljon tsemppiä Kiovaan, ja hyvä tulee just noin!!

Minun odotukseni menestyksestä Kiovassa ovat, että finaalipaikka olisi parin vuoden pettymysten jälkeen kiva saavuttaa. Riippuu semin muista kappaleista, mutta ihan realismia tälle kappaleelle. Itselleni kävi myös, kuten monelle muulle, eli kappale heräsi eloon livenä. Monta kertaa on käynyt juuri päinvastoin eli studioversio on hyvä ja livenä sitten pettymys.
Tsemppiä Leenalle ja Lasselle Kiovaan!

Kyllähän tämä erottuu jo tästä tähän asti valitusta viisujoukosta omanlaisenaan työnä. Toivottavasti myöskin seuraavien valintojen jälkeen? Itse odotan sijoitusta kahdeksan parhaan joukossa.

Valkealalainen kirjoitti:Kouvolan Sanomat 5.2.2017: UMK-voittaja Lasse Piirainen rakastui pianoon jo polvenkorkuisena.

Tähän ei kukaan ole ainakaan tässä ketjussa reagoinut , että Lasse Piirainen on yhdessä kaksinkertaisen viisuehdokkaan Jennien (Storbacka) kanssa.
Ja mä kun luulin, että Lasse ja Leena on jollainlailla pari, vai onko tämä heidän erobiisi.