Ei tuo nyt musiikkivideon vaatimuksia täytä, muttei tälläinen biisi edes välttämättä tarvitse sellaista. Asenteikas kantrirock on parhaimmillaan lavalla.
Kyllä minä tästä tykkään, mutta minua edelleen häiritsee kun en saa päähäni jotain Johnny Cashin biisiä, joku Hurriganesin (Get on) ja Sleepy Sleepersin Mato Valtonenkin pyörii mielessä tätä kappaletta kuunnellessa Siis
Toivoisin, että jopa voittaisi. Tai sitten Ranska. Molemmat saisivat revanssin sitten seitkytluvun puolenvälin ja palattaisiin hieman viisujen vanhoihin aikoihin, jolloin Hollanti ja Ranska olivat vahvoja. Varmaan Ranskan viisuissa juonnettaisiin ranskaksi ja pistetaulu olisi ranskaksi sitten -89:n. En kyllä toivo ranskan ylivaltaa, mutta yhtenä vuotena voisi piristää
Saara ♕ The Queen
EYPΩVIΣIΩN - Undo my sadness AᗺBA ARRIVAL
Ihan hyvä kappale, mutta Alankomailta olisi mukava välillä saada muutakin musiikkia, kuin kantria. Tässä tuo rokki vivahde sentään hieman tuo mielenkiintoa.
Miksi se yleisöä kiittelee, kun raadithan sen voiton varmisti.
Myönteinen. En täysin innostunut Calm after the stormista, kuvailin löntystelyksi, vaikka sujuvasti sitä kuunteli ja mukavaa että menestyi. Tässä on enemmän ytyä ja jytyä. Lyriikassa muuntelua, ei pelkkää toistoa.
Viihdyttävä ketju. Texasilaisten räkälöiden musiikkitarjonta oli hanskassa. Yksi suositteli kylpyläreissua Waylonille, toinen oli itse saanut skeidat naamalle. Puhtaus on puoli ruokaa, mutta peskää nyt ensin korvat.
If you only see one movie this year, it should be FRANKENHOOKER. - Bill Murray, 1990
Vuoden kattaukseen verrattuna sanoisin arvosanaksi hyvä. Edelleen minua häiritsee mielleyhtymä Remu Aaltoseen ja Mato Valtoseen. Hyvässä taikka pahassa kympin kärjessä kuitenkin
Purukumikielillä rämpsäytettyä keskilännen countryrockia. Kun vieras eksyy tällaisille stetsontyyppien seuduille, häneltä ensin tivataan hampaat irvessä, onko tämä kommunisti. Sen jälkeen vieras joutuu vastaamaan samaan kysymykseen ja vakuuttamaan polvillaan lattialla, että on vain yksinäinen suomalainen, joka on tullut tekemään pikkuisesta usasta paremman valtion. Biisi on ihan napakka loinen ja siitä voi pitääkin, mutta samalla se taas muistuttaa siitä kuinka valkonaamat moukaroivat intiaaniheimoja lyttyyn niinä aikoina kuin keskilännet olivat vielä intiaanien koteja.
Hyvä kappale, mutta luulisi sekoilevien tanssijoiden karkottaneen kuitenkin monia potentiaalisia äänestäjiä... Ensimmäisen tanssijan aloittaessa riehuntansa näytti kyllä aivan siltä kuin tämä olisi saanut jonkin oudon kohtauksen
Todo en la vida es como una canción
Que cantan cuando naces y también en el adios (Massiel: La la la)
Tässä oli lopulta parasta Suomennoksen laini: "kultainen ase farkuissa piilossa", jolle vähän hihittelin. Biisi oli alkujaankin aika tunkkaisen kuuloinen, yligeneerinen jo lajissaankin, joka on siis jo muutenkin geneerisyyden ympärille kietoutuva, mutta studioversiosta päätin jotenkin kallistua tykkäämään, koska periaatteessa southern- ja äijäkantrirokista saatan tykätäkin. Mutta Waylon lauloi tukkoisesti, ylikorostaen (teennäisiä) aksenttimaneereja, asustus oli pöllö, tanssijoista kitaransoittajian en tiennyt mitä ajatella. Sinällään se kohta jossa jokainen tekee tanssisoolon ikäänkuin lajin kitara- ja rumpusooloja markkeeraten, siinä oli ideaakin mutta ei ei ei. Olin myös vihainen Waylonille että romutti Common Linnets-mielikuvaa tällä.
Parasta mitä tästä osaan ajatella on, että kyseessä on huumoriviisu, ja että esityksen on tarkoitus kritisoida viisujen instrumentit taustanauhalta sääntöä. Jos tämä oli tarkoitus niin sitten liian kesy.
Ihmiset kuuntelevat tänä päivänä radioista kappaleita, jotka vain heitetään heille. Ja heille sanotaan, että teidän täytyy pitää tästä kappaleesta, koska me soitamme sitä 60 kertaa päivässä. He pakottavat pitämään kappaleista. - Salvador Sobral
^^ Jostain luin että jotkut kokevat asetelman sellaiseksi, että valkoinen orjanomistaja keskellä seisoo jalustalla ja hyppyyttää orjiaan tanssimaan.Tanssijathan ovat mustaihoisia.
Ihmiset kuuntelevat tänä päivänä radioista kappaleita, jotka vain heitetään heille. Ja heille sanotaan, että teidän täytyy pitää tästä kappaleesta, koska me soitamme sitä 60 kertaa päivässä. He pakottavat pitämään kappaleista. - Salvador Sobral
Minusta nuo krumping-tanssijat vievät uskottavuutta näinkin raa'alta kantrirockilta. Jollain tavalla todella irtonaisia elementtejä ja melkein saavat kappaleen näyttämään naurettavalta ja puolihuolimattomalta.