Viisukuppila

Puvustajalle papukaijamerkki. Humppaa osataan tehdä muuallakin kuin Suomessa. Tai osattiin 70-luvulla, sitten brittiviisujen taso lupsahti. Tämän mainion renkutuksen luen vielä hyvien joukkoon. ****

Mr Kite kirjoitti:tai Cliff Richardin kaksi hienoa viisua Congratulations ja Power to all our friends.......

Kaksi oksettavaa viisua, joista edellinen on löyhkäävimpiä mitä viisulavalla on ikinä nähty ja kuultu. Jakavatko brittiviisut useinkin mielipiteitä, en tiedä. Eniten äärireaktioita aiheuttavat kuitenkin huumoriviisut.

Olikohan tässä esityksessä ne euroviisujen ensimmäiset alushousuhousut, jotka nainen on kiskaissut suojakseen, ja janeasuisen naisen vaatetta myöskin arvailen, näitähän rupesi näkymään ysärillä ja 2tuhattaluvulla. Beatlesmainen melodia, sieltä vanhemman beatlesin hyllyltä, hiukkasen vuosikymmen alun sweettiä, myös vaatepuolelta, kuuskytluvun lopun puppet on the stringiä humppineen, sen aikaista jousien soittamaa diskovaikutetta myöskin. Paljastan, että minulla on semmoinen tauti, etten osaa arvioida tämmöistä, huonoakin musiikkia ihmisen tavalla, vaan pidän seitkytluvun alun glamrock-musiikista ja siksi Kaakaostakin ja heidän musiikillisesta litkustaan. 4 mielialalääkekapselia.

Tyypillinen tuon ajan brittirenkutus. Vain yhtä tasaista mannapuuroa. Ei edes voisilmää puurossa.
Pitää heltyä kahteen pisteeseen.

Hieno kappale, joka kompastuu kertosäkeesensä. Tästä kauneusvirheestä huolimatta neljä tähteä

Aika brittiläinen ja mukavan dramaattinen. Vähän kilpalaulannaksi menee, stemmat eivät ole ihan täydellisiä, mutta on tämä biisinä hyvä. Kolme tähteä.