Viisukuppila

MIH96 kirjoitti: ↑26 Marras 2018, 14:48 Tuleekohan paljon nollatuloksia, kun kyseessä on tällainen jättilevyraati?

Kuppilalaisilla tuntuu olevan liian monipuolinen maku nollille pääsemiseen. Mut pieni kutina on siitä että tässä raadissa on ees pienet mahdollisuudet Levyraadin erittäin pitkän historian täytyymiseen tältäkin osalta.

Yhden levyraadin teemahan voisi olla "lähetä mahdollisimman huono biisi ja yritä saada nolla pistettä".

Vielä vajaat kaksi vuorokautta aikaa pisteyttää biisejä. Toistaiseksi 19/32 raatilaisista on suorittanut velvollisuutensa.

Nevski kirjoitti: ↑26 Marras 2018, 16:10 Yhden levyraadin teemahan voisi olla "lähetä mahdollisimman huono biisi ja yritä saada nolla pistettä".

Toisella foorumilla teemakisan voitettuani valitsin teemaksi juurikin huonouden. Tosin siinä annettiin 12 huonoimmalle.

UFOPOLI kirjoitti: ↑26 Marras 2018, 21:13

Nevski kirjoitti: ↑26 Marras 2018, 16:10 Yhden levyraadin teemahan voisi olla "lähetä mahdollisimman huono biisi ja yritä saada nolla pistettä".

Toisella foorumilla teemakisan voitettuani valitsin teemaksi juurikin huonouden. Tosin siinä annettiin 12 huonoimmalle.

Jotain p*skan musiikin levyraatia olen itsekin miettinyt teemaksi, jos joskus sattuisin voittamaan kilpailun. Nollaa pistettähän voi jokainen yrittää ihan itsenäisesti missä tahansa levyraadissa.

Mä mietin, että milloin ne tulokset oikein tulevat, mutta ne tulevatkin vasta huomenna.

Tuleeko ne tulokset siis heti klo. 18 kun pisteytsaika päättyy
Edit: 100. Viestini

Viisuilija_110 kirjoitti: ↑27 Marras 2018, 20:44 Tuleeko ne tulokset siis heti klo. 18 kun pisteytsaika päättyy
Edit: 100. Viestini

Todennäköisesti tuntia myöhemmin, ellei saada jotakin #draamaa.

Toivon mukaan Cher voittaa. Siitä on nimittäin tässä viikon aikana muodostunut paras kappale koko levyraatien historiassa.

^ Pitikö nyt spoilata?

^ Ilomielin.

Kahden kärki tässä raadissa on vallan mainio, ja tuntuikin ihan ylitsepääsemättömän vaikealta päättää, kummasta pidän enemmän. Raati ei ehkä ole tällä kertaa maailman kovatasoisin, mutta silti monia kivoja vanhoja tuttuja ja viehättäviä uusia tuttavuuksia löytyi.

Michael Jackson – Ghosts (1997)
Jaapajaa, melodia tuntuu etäisesti tutulta. En nyt kumminkaan ihastunut.
Lisäksi Jackson ei kuulu suosikkeihini muutenkaan myös ulkomusiikillisista syistä.

Pet Shop Boys – I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993)
Korvamato ja matokorva. Asianmukaista ysärisekoilua ja tosiaan erinomainen koukku.

Cher – Strong Enough (1998)
Cherin äänestä olen aina pitänyt. Kelpo biisi, vaikka esim. Believe leijuu tyystin eri sfääreissä.

Sonata Arctica – FullMoon (1999)
Periaatteessa pätevä rokahdus, käytännössä jotakin pientä puuttuu. Tuntuu kiertävän kehää.

The Cranberries – Zombie (1994)
Hyvä liverykäisy. Pärinä o'meter ei kauhean ylös värähtänyt. Kappale kuulostaa zombin kaltaisesti väsähtäneeltä.

Ayumi Miyazaki – Brave Heart (1999)
Sitä kuuluisaa ihan ok tasoa. Vieras konteksti nimeä lukuunottamatta minulle.

Britney Spears – ...Baby One More Time (1998)
Tuttu skibale eikä hassumpi näin nykypäivän näkökulmastakaan. Sovitus saisi olla ripeämpi.
Salaviestien etsijät tulevat aina minulle tästä mieleen, kuunnelkaa biisi takaperin.

RinneRadio – Daughters of Selofhad (1996)
Ihailtavan eriskummallinen kokonaisuus. Olen taipuvainen pitämään tälläisistä, pari kuuntelua se tosin vaati.

Double You – Run to Me – Blue Mix (1994)
Hieman laaja-alaisempi kokonaisuus kuin tusinammat jumputukset. Laulajan ääni on erittäin jees.

Lara Fabian – Je t'aime (1997)
Laralta löytyy parempiakin tapauksia. La langue française est belle. Liveä olisin (ehkä) minäkin kaivannut.

Laibach – Wirtschaft ist Tot (1992)
Musavideolle täydet pisteet. Itse kappale vaatii enemmän sulattelua. Epämiellyttävää mölinää mukana liikaa.

Axelle Red – Je t'attends (1993)
Jos tunnelmointi uppoaa niin tässäpä oiva herkistely. Itsekään en jäänyt gulassinkylmäksi.

Max Coveri – Running in the 90s (1998)
Nyt mennään eikä meinata. Nopea tempo on usein riskisijoitus, sen mahdollinen stressaavaksi kokeminen
saattaa syödä pisteitä. Jää nähtäväksi.

Natali – Veter s morya dul (1997)
En muista miten tämä menee. Kertonee tarpeellisen.

Massive Attack – Unfinished Sympathy (1991)
Toinen mitäänsanomattomuus heti perään. Liian pitkäkin tämä on.

Jason Paige – Pokémon Theme (1999)
Sisäistä nostalgikkoani yritetään kutitella. Suomeksi olisi tuo kenties onnistunut paremmin.
Mutta onhan tämä silti pirun kiva sävellys ja kuuluu ehdottomasti raadin kattaukseen.

101 – Haluan extaasiin (1997)
Aluksi sivuutin tämän typeränä hömpötyksenä, hiljalleen aloin nauttia sen tuottamista värinöistä.
Miehen ääni häiritsee rippusen. Tarttuva kuin mikä, varsinkin kertsi.

Morten Harket – Heaven's Not for Saints (1996)
Oj oj oj så glad jeg skal bli, tämä yllätti vaisun a-osan jälkeen. Mielenkiintoinen sävellys, josta löytyy jänniä tasoja.

Portishead – All Mine (1997)
Ei minun lempparijuttuani. Pikkaisen creepy. Aika tasaisen tappavaa tamppaamista.

Dulce Pontes – Canção do Mar (1993)
Omasta kulttuurimaisemasta plussaa, erottuu tässä poppoossa mainiosti. Ehkä lisää tehoa kaipailisin.

Lou Bega – Mambo No. 5 (1999)
Jeespox, tuttuhan tämä on, nimeä vaan en tiennyt. Yksi tälläinenkin aina raatiin mahtuu.
Yllättäen pidän enemmän säkeistöistä kuin kertsistä.

Solid Base – Mirror Mirror (1996)
Kerro kerro kuvastin, ken on maassa makaavin eiku. Rytmijalan saa vipattamaan, kovin omaperäiseksi teos ei paljastu.

The Crash – Sugared (1999)
Musavideo lienee itselleni kiehtovin osuus "Sugaredista". Sävellyksestä en innostu, vaikka mukavaa
melankoliaa on kiitettävästi mukana.

Danko – Moskovskaja Noch (1999)
Erittäin selkeästi aikakautensa tuote. Ei oikein kestä kuuntelua.

Maija Vilkkumaa – Satumaa-tango (1999)
Maijan parhaita biisejä. Jokin tässä vaan toimii eikä laulajan äänikään pääse häiritsemään.
Rapsakat sanatkin lauluun kehitelty, ei sitä kamalinta suomituubaa.

Michael Jackson – Black or White (1991)
Voisi toimia paremmin jos musiikki ei välillä katkeaisi. Koreografia kohtalaisen kiva, musiikillisesti meh.

Pink Martini – Sympathique (1997)
Nomen est omen, symppis kokonaisuus tosiaan. Sieluni silmien eteen avautuu pölyinen ullakko täynnä tuntemattomia aarteita.

Robert Miles – Children (1996)
Kelpo jami, josta ehkä jokunen vuosi sitten olisin syttynyt enemmänkin. Pidän erityisesti sävellyksen
luomasta tunnelmasta ja kontrasteista eri osien välillä.

Aerosmith – I Don't Want to Miss a Thing (1998)
Nice, nyt tiedän tämänkin klassikon esittäjän. Kappale toimii vaikka onkin juustoinen ja inasen verran laahaava.
Tosin Armageddon leffana on niin hölmö etten voi olla rakastamatta myös sitä jopa enemmän kuin tätä biisiä.

Angel – Sommaren i City (1992)
Kasvaa lisäkuunteluiden myötä. Kertosäe vakuuttaa erityisesti. Ei pahaa sanottavaa teemastakaan.

Rock It – Pack Attack Theme (1997)
Tiedän pelisarjan, avaruudellista vaikutelmaa lienee haettu videon perusteella. Monipuolinen sävellys, yllättää toistuvasti.

Kaija Saariaho, Esa-Pekka-Salonen – Château de l'âme: I. La Liane (1995)
Öh, olipas se päätös raadille. En aivan saanut kiinni tästä. Erottunee joukosta ja fanit löytänevät ko. tyylilajin.

antsa798 kirjoitti: ↑27 Marras 2018, 21:47 Toivon mukaan Cher voittaa. Siitä on nimittäin tässä viikon aikana muodostunut paras kappale koko levyraatien historiassa.

Ei todellakaan

Kaikki osallistujat ovat nyt äänestäneet ja tunnelma alkaa nousta! Keiden uskotte menestyvän? Mikä biisi oli kenenkin? Ulkopuolisilla on vielä 25 minuuttia aikaa äänestää, ja itse pisteitä alkaa tipahdella arvotussa järjestyksessä tähän ketjuun kello 19.

Tavoittelen top kybää taas, mutta on outo tunne että oon sijoilla 20-30. Mut peukutan mun suosikkini puolesta. Uskaltaiskohan sen jo kertoa...

Minä en usko menestyväni, mutten sitä lähtenyt hakemaankaan. Oli vain pakko lähettää tämä kappale. Tosin eilen löysin uudelleen erään erittäin suurta nostalgia-arvoa itselleni omaavan ysäribiisin, jonka olisin luultavasti lähettänyt mieluummin, jos olisin sen muistanut aikaisemmin.

Mä en varmaan menesty kommentejen perusteella tulee taas huono sijoitus ehkä noin 20-30. Vähimmäis tavoite on kyllä saada parempi sija kuin edellisessä (silloin olin 30/31)

Olen kerrankin optimisti ja veikkaan olevani kirkkaasti top kympissä.

Itsellä on uskoa omaan menestykseen. Veikkaan, että nyt voisi irrota minun levyraatihistorian paras sijoitus.

Tällä(kin) kertaa on vaikea veikata montaa menestyjää, mutta yhdestä olen melko varma: Running in the 90s. Ihmettelen jos se ei löydy top-vitosesta. Toivottavasti taskueläimistä Digimon pärjää paremmin. Pokemonin teho romuttui, kun se oli enkkuversio.

Miten minä sitten pärjään. Eiköhän joitain pisteitä ropise, mutta luulen jääväni tuloslistan oikealle puolelle.

Uskoin ensin, että menestyisin erittäin hyvin, mutta nyt tuntuu jotenkin, ettei menestystä välttämättä tulekaan ihan niin paljoa kuin toivoisin.

Olen tyytyväinen, jos joku antaa kappaleelleni pisteitä

Toivottavasti listan vika biisi on top viidessä!

Ollaanko täällä valmiita?!

apua meinas kello unohtuu!!! mut vielä ehtii

Pistetili avattu

En usko menestykseeni, mutta puolessa välissä olis kiva jos löytyis kappale. Mutta saattaa olla vikojen joukossa