Vuosi: 1992
Kappale: Monté la riviè
Esittäjä: Kali
Säveltäjä: Kali
Sanoittaja: Kali
Kapellimestari: Magdi Vasco Novarrez
Sijoitus: 8./23
Pisteet: 73
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1992fr
Kuppilan 750. Viisula-jutussa sukelletaan karibialaisen kulttuurin maailmaan! Ranska lähetti nimittäin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kreoliranskaksi lauletun kappaleen viisuihin vuonna 1992.
Kreolikielihän on kieli, jossa useampi kieli on sualutunut toisiinsa niin, että se kuulostaa usein "virheelliseltä" emokieleltään. Matkan varrella esimerkiksi sanasto ja kielioppi ovat yksinkertaistuneet. Siinä vaiheessa kun kreoli on jo seuraavan sukupolven äidinkieli, se tunnustetaan omana kielenään eikä esimerkiksi murteena. Tyypillisiä kreolikielet ovat olleet siirtomaissa, joissa valloittajien kieli on sekoittunut paikallisiin kieliin.
Kali, eli Jean-Marc Monnerville, syntyi Ranskan Martiniquella vuonna 1956. Taiteilijanimi tulee niinkin epämartiniquelaisesta seikasta kuin Calimero-nimisestä mustasta sarjakuvatipusta. Musiikin parissa itsekin toiminut isä lähetti poikansa opiskelemaan Pariisiin, missä tämä varsinaisesti kiinnostuu päälle kaksikymppisenä rastafari-aatteesta ja kasvatti itselleen muhkeat dreadlocksit. Kali otti alusta lähtien reggaen inspiroimalla musiikillaan kantaa kotimaansa, ns. Ranskan merentakaisen departmentin tilanteen ja identiteetin puolesta. Hän luotsasi suosittua 6ème continent (kuudes manner) -nimistä yhtyettään. Pariisin-vuosien jälkeen Kali palasi Martiniquelle, koska koki juuri antillilaisen musiikin omakseen. Suuremman yleisön tietoisuuteen hän nousi tietysti Euroviisuissa esiintyessään vuonna 1992.
Keinuvat Karibian rytmit säestivät Kalia, joka lauloi Malmössa Monté la riviè, eli vapaasti suomennettuna jokea ylös nousemisesta. Myös kapellimestari oli rastapäinen Magdi Vasco Novarrez. Yleisö selvästi piti Malmön lavalla nähdystä rennosta ja melodisesta esityksestä, jossa Kali itse soitti banjoa ja taustalaulajina pyörähtelivät kaunisasuiset naiset. Sijoitus oli kuitenkin Ranskan mittapuulla huono, vasta kahdeksas, ja syyksi arveltiin sitä, että kappale oli ehkä liian "erilainen" tuomareiden makuun. Etnistä makua oli riittänyt Ranskan kahdessa edellisessäkin edustussävelmässä (White and Black Blues sekä Le dernier qui a parlé), mutta ehkä jotenkin euroviisuihin sopivassa sensuellimmassa muodossa, kun niillä oli saavutettu kummallakin toinen sija. Joka tapauksessa Ranskalta kiinnostavia ja ehkä kantaa ottaviakin valintoja nähtiin viisuissa monta peräkkäin.
Kali onnistui aiheuttamaan kisoissa pientä kohua kannabismyönteisillä lausunnoillaan. Ruotsalaisia närästi myös delegaation kiukuttelu esityksen kuvauksen suhteen: se halusi vaikuttaa kuvaukseen paikallista tuottajaa ärsyttäen.
Menestys viisuissa nyt ei kumminkaan ollut missään nimessä huono ja Kali jatkoi musiikillista uraansa aatteen tiellä. Ranskan orjuuden lakkauttamisen muistamista, antillilaisen musiikin ja perinnön kunnioittamista, mutta sanojensa mukaan vuosien varrella myös rauhoittumista. Kali on ollut martiniquealaisissa kouluissa esiintymässä ja puhumassa identiteetistä.
Hän on julkaissut Racines (juuret)-nimistä levysarjaa parikymmentä vuotta. Sen viides osa, Racines caraïbes, karibialaiset juuret, ilmestyi viisi vuotta sitten ja on tiettävästi jäämässä sarjan viimeiseksi. Musiikin tekemistä Kali tuskin koskaan lopettaa. Hänestä on sukeutunut hurmaavasti harmaantunut rastafari, joka jatkaa yhä konsertointejaan. Euroviisubiisikin on yhä konserttiohjelmistossa, kuten alla näette.
Kali – Monté la riviè (2011)
Kali Spotifyssa