Te deumin ja maan tuoreimman edustuskappaleen kakofonia on hupaisa ratkaisu. Harmi, ettei saatu karsintaa miltään sellaiselta maalta, joka ei ole koskaan osallistunut oikeisiin viisuihin.
Monaco: Ainoa karsinta, jossa tunnustan julkisesti väriä. HAH:n pitää voittaa. Musiikki ei ole helposti lähestyttävää, mutta kyseessä on todellinen yhtye, jolla on todellinen julkaisija ja todellinen kuuntelijakunta. Joe Mecin minuuttivitsillä ei ole mitään näistä. Onko edes tekijän monacolaisuudesta mitään taetta? Voi kai Bandcampiin ilmoittaa kotipaikakseen mitä tahansa. Hylätään Joe.
Ranska: Monacosta hypätään hyvin erilaisiin tunnelmiin. Eleganttia ja sensuellia, kuten Ranskalta sopii odottaa. Musiikillinen yleisvaikutelma on niin hillitty, että oikeissa viisuissa olisi riski seinäruusuksi jäämisestä. Onneksi nyt ei olla oikeissa viisuissa. Biisit jäivät hieman jankkaamaan paikalleen loppupuolella. Parhaissa tulos oli hypnoottinen, mutta muutama olisi hyötynyt viisumittaan typistämisestä.
Venäjä: Venäjällä on mahtava populaarimusiikin kenttä ja Venäjän joukkueenjohtajalla selvästi hyvä maku. Neljä biisiä viidestä on parempia kuin yksikään Venäjän euroviisu tältä vuosikymmeneltä. Panee ihmettelemään, miksi Venäjä puskee viisuihin lässyjä rauhanballadeja ja tusinapoppia, vaikka mitä hienoa voisi. Ehkä viisuvoittokin tulisi, jos Venäjä uskoisi omaan juttuunsa eikä laskelmoisi niin paljon.
Puola: Kolme kelpo popkappaletta karsinnassa. Vaadin silti rahat takaisin, koska tätä mainostettiin monipuolisena karsintana. Monacolla oli enemmän monipuolisuutta yksittäisten biisien sisällä. No, eihän se loppupeleissä mitään haittaa. Dawid Podsiadło näyttää muuten häiritsevän tutulta. En tiedä, kehen hänet sekoitan.
Tšekki: Tarinallinen karsinta. Päihteiden käyttö lähtee lapasesta, toiseksi viimeinen esiintyjä ei kehtaa näyttää naamaansa ja lopussa ollaan peeaa. Kiva yleisvaikutelma, veikeitä biisejä. Alkavatkohan rempseämmät tyrkyt useammalla kuuntelulla ärsyttää? Saa nähdä. Tästäkin karsinnasta löytyy viisuista "tuttuja". Wikipedia tietää, että Sketyn kuudesta jäsenestä neljä lauloi Martina Bártalle taustoja.
Serbia: Jos karsinnat olisi avattu maiden nimiä kertomatta, Serbia olisi jäänyt arvaamatta. Niin kansainvälinen saundi (mitä sinänsä en lue ansioksi enkä haitaksi), etten olisi sijoittanut Balkanille. Enkä tunnistanut Sanjaa. Biisit ovat laatutyötä mutta puuttuuko niistä se jokin, mikä tekisi niistä erityisiä? Jos näillä kilpailtaisiin oikeissa viisuissa, raatiääniä tulisi, mutta kiinnostuisiko yleisö? Minä kiinnostuin, koska näitä laulajia on niin miellyttävä kuunnella.
Unkari: Menetin palan uskostani metalliin edellisen raadin Beast in Black -trilogian myötä. Kiitos Unkarin joukkueenjohtajalle uskon palautuksesta. Hyvääkin metallia edelleen tehdään eikä pelkkiä puolinoloja pastisseja. Taso- tai muitakaan eroja karsinnasta on kuitenkin vaikea löytää. Ehkä bändin tuotantoa pitäisi tuntea laajemmin, että niitä löytyisi.
Montenegro: Serbia lähti soutelemaan kansainvälisille vesille, mutta Montenegro sentään tarjoilee Balkan-iskelmää 90-luvulta. No, minulle modernius tai vanhanaikaisuus ei ratkaise, tykkäänkö. Suomalaisen on helppo samaistua slaavilaiseen kaihoon, joten miellyttäviä biisejä löytyi. Muutama biisi oli vähän kääk, mutta kaikkein kääkein ei voita; Kuppilan maku ei voi olla niin huono.
Portugali: Viimeisen kappaleen nimen Beyoncé-viittauksen perusteella odotin mainstreamimpää musiikkia. Eksentristä, mutta outoilu ei tunnu itsetarkoitukselliselta, vaan yhtye onnistuu rakentamaan varsin kiehtovia äänimaisemia. Musiikkiin sisään pääseminen voi vaatia pari kuuntelua, joten karsinnan järjestäminen oli hyvä ratkaisu. Googlaus paljasti, että Portugalin karsinnassa säväyttänyt Surma on yhtyeen entinen jäsen, mikä lisäsi mielenkiintoa entisestään.
Suomi: Vältyimme Beast in Blackilta, Saara Aallolta ja JVG:ltä. Tuhannet kiitokset.
Australia: Australian joukkueenjohtaja on selvästi elektronisen musiikin ystävä. Olisi mielenkiintoista tietää, onko hän mielestään koonnut monipuolisen karsinnan. Minusta nimittäin tuntui, että nämä kaikki biisit ovat kulkeneet samanlaisen kaiken äänen (harmittavimmin myös lauluäänet) litistävän tuotantomankelin läpi. Mukana oli hyviä sävelmiä, mutta haluaisin kuulla ne ihan erilaisina versioina. Toisaalta karsinnan voitto kappa kuulostanee paremmalta, kun vertailupohjaksi saadaan muiden maiden biisit eikä saman osallistujan valikoimia kuutta muuta.
Hymiö koskee ilmeisesti Suomea, mutta nyt näyttää siltä, että inhoat kaikkia karsintoja.