Ja täältä ilmoittautuu se toinen, jolla on tämä viidessä tähdessä. Yllätyin ihan siitä miten paljon kestää tehokuuntelua kyllästyttämättä, kun pidin tätä aluksi keskinkertaisen hyvänä (ja sitä se kai on edelleenkin, mutta kukkaansa puhjenneena). Ei kaiken tarvitse olla niin erikoista ollakseen erinomaista, vaikka kieltämättä persoonallisempi biisi sopisi artistille enemmän kuin hyvin. Toki karsinnat olivat tänä vuonna kovin vaatimattomat biisien osalta, ja joukossa oli paljon värittömimpiäkin tapauksia kuin Set me free.
Pannukakku-kertosäkeeseenkin tottui ajan kanssa. Tulee sen suhteen mieleen Sveitsin Stones, jossa biisi pääsi oikeuksiinsa nimenomaan säkeistöjen myötä, vaikka kertosäe jättikin toivomisen varaa. Se onkin yksi parhaimmista karsiutuneista biiseistä.