Ohjaanpa minäkin keskustelua raadin 96 ketjusta tänne.
Jufo kirjoitti: ↑17 Huhti 2022, 06:52
Yksi mahdollisuus kiertää pistevääristymää semillisissä raadeissa olisi allokoida jokin tietty pistepotti, jonka voi antaa kumpaan semiin tahansa semien normaalin pisteytyksen päälle. Potti on toki käytettävissä vain jos kuuntelee ja pisteyttää molemmat semit.
Siinä tapauksessa vapaasti allokoitavat pisteet kannattaa aina antaa vastakkaiseen semiin, missä ne eivät haittaa oman kappaleen läpimenoa.
En ymmärrä, miksi semifinaalien tasoero olisi ongelma arvioinnin kannalta. Pisteet jaetaan erän sisällä, mutta niitä (yleensä) verrataankin vain erän sisällä. Raadeissa tavallisesti käytetyt pisteytyskaavat ovat sijoituspisteytyksiä. Pistemäärä kertoo täsmälleen sen, miten äänestäjä rankkasi kappaleen
äänestyserän sisällä. Pistemäärä ei ole arvosana, jota olisi mielekästä verrata eri raatien tai saman raadin eri erien välillä. Lukuarvolla itsessään ei ole merkitystä.
Hieman eri asia on, jos semijako nähdään oikeudenmukaisuusongelmana. Silloin väite kuuluu, että jokin semi on
objektiivisesti kovempitasoinen kuin jokin toinen. Kovemmasta semistä on
vaikeampi päästä läpi, jolloin kovempaan semiin joutuneita sorsitaan.
Niissä raadeissa, joissa semeihin on jokin konseptuaalinen syy (Viisi vuosikymmentä, Kierrätys kuntoon, Country Raffle #2), koettu tasoero on voinut olla jaettu kokemus. Silloin finaalissa on tapahtunut jonkinlainen kerrostuminen, jossa heikon semin jatkoonmenijät menestyvät ryhmänä havaittavasti huonommin kuin vahvan semin jatkoonmenijät. Oikeudenmukaisuusongelmaa ei ole, jos seminsä on voinut valita (Kierrätys kuntoon), muuten ehkä.
Mutta onko vastaavaa tapahtunut kertaakaan raadissa, jonka semijako perustuu arpaan?
Hanhis kirjoitti: ↑16 Huhti 2022, 21:52
Kaikkia raadin kappaleita ei pidä verrata yhtä aikaa toisiinsa, vaan ainoastaan niitä kappaleita, joille harkitsee antavansa pisteitä. Ja niiden kappaleiden siivilöiminen on mielestäni ihan yhtä helppoa tai vaikeaa semillisessä kuin semittömässäkin raadissa.
Kaikkia kappaleita ei tarvitse pitää yhtä aikaa mielessä, mutta suunnilleen samantasoiset tarvitsisi. Arvostellessa jaan yleensä kappaleet ensin jonkinlaisiin arvosanaluokkiin, ja sitten lähden järjestämään kappaleita luokkien sisällä. Pelkän finaalin sisältävässä raadissa kappaleiden lukumäärät arvosanaluokkaa kohti ovat tuplasti suurempia. Jos kolme-ja-puoli-tähtisiä on kuusi, pystyn pitämään ne työmuistissa. Jos niitä on kaksitoista, en oikein.
Kappaleiden jakaminen omatekoisiin semeihin ei auta. Arviointiprosessini on sillä tapaa iteratiivinen, etten voi vain limittää pseudosemifinaalikohtaisia järjestyksiä. Pseudofinaalia järjestäessäni yrittäisin taas verrata kaikkia saman arvosanaluokan kappaleita keskenään, niitä olisi edelleen kaksitoista, eikä pseudosemifinaalien sisäinen järjestys välttämättä säilyisi.
Tämä ei ole tarkoitettu puheenvuoroksi semifinaalien puolesta. Pidän siitä, että kummankinlaisia raateja on: semifinaalillisia ja semifinaalittomia. Semillisissä ehkä eniten harmittaa, miten koruttomasti karsiutujat heitetään pihalle ja unohdetaan.
Siis yleensä. Happyn raadit ovat olleet poikkeuksia.