No niin. Ei mitään uutta auringon alla. Ruotsista tulee ennalta arvattava edustaja, joka voittanee vielä viisutkin. Tulee olemaan yksi antiklimaattisimmista voitoista ikinä.
Tattoo on biisinä erittäin keskinkertainen, persoonaton kolmen tähden pötkäytys, jolla ei pitäisi olla asiaa voittokamppailuun. Aika on jo ajanut tällaisten ohi, viisut ovat menneet eteenpäin. Olisin vain toivonut, että niin olisivat viisufanit ja raaditkin
(ja vielä jonakin kauniina päivänä Ruotsikin, mutta se lienee turha toivo). Esitys on tietysti hieno, vähän kuin elokuva. Mutta sepä tässä oikeastaan onkin ongelmana: esitys on niin paljon biisiä parempi, että biisi jää jalkoihin. Ruotsissa on nyt tehty hieno minielokuva, johon on sitten vain väsätty jotakin pientä taustamusiikiksi. Haluaisin edelleen, että viisuihin mentäisiin
biisi edellä. Ei artistin nimekkyyden eikä edes esityksen perusteella. Totta kai esityksellä ja artistilla on merkitystä todella paljon, mutta biisin pitäisi silti olla se kaikista tärkein juttu.
Kieltämättä tää nyt latistaa intoa koko viisuvuodesta. Mutta no, yritänpä sitten keskittyä taas kaikkeen muuhun kuin Ruotsiin ja varovaisesti elätellä toiveita, että Loreen tekisi vielä Francesco Gabbanit.