Minua ei haittaa tässä kakkossijassa se, että hävittiin Ruotsille jonkun huonon itsetunnon tms takia.
Minusta Ruotsin valtiossa ja ruotsalaisissa ei ole kovinkaan paljoa kadehdittavaa, ja ne ominaisuudet, joita niissä arvostan, löytyvät Suomesta ja suomalaisistakin.
Minua inhottaa se, että
jotenkin Ruotsi hallitsee koko viisuorganisaatiota, on hallinnut jo vuosia. Se, että jo toista kertaa peräkkäin he voittavat raatiäänillä yleisön ylivoimaisen suosikin sijaan. Se, että heille annetaan aina hyvä esiintymisjärjestys, heille sallitaan aina massiiviset lavasteet ja lisäaika niiden pystytykseen (joita vaativat mm. nämä kaksi edellistä voittoesitystä), heidän artistejaan tungetaan lähes kaikkiin viisulähetyksiin syyttä. Esim. 2019 Eleni Foureira oli mahtava lisä väliaikanumeroon, koska hän oli edellisvuoden hopealle noussut ilmiö. Hänet nähtiin
kerran viisuissa oman osallistumisensa jälkeen. No mutta kukas muu oli tuossa samassa väliaikanumerossa, jos ei Måns, neljän vuoden takainen ei-yleisösuosikki-voittaja, jonka pärstää saimme taas kerran ihailla tänäkin vuonna useampaan otteeseen. Tuskinpa hän olisi viisujen kestokasvo, jos sattuisi olemaan kyproslainen. Tämä on se, mikä minua rasittaa urakalla.
Lisäksi en voi sulattaa tuota 163-164 pisteen kaulaa juryvoittajan Ruotsin (340 p) ja toiseksi ja kolmanneksi tulleiden Israelin (177 p) ja Italian (176 p) välillä, saati sitten paljon, paljon huonommin juryissa sijoittuneiden maiden (esim. Armenia 69 p, Sveitsi 61 p, Ukraina 54 p, Ranska 54 p). Tällainen raatiylivoima on aivan ennennäkemätöntä ja minkään järjen mukaan Ruotsin esitys ei ollut 271 pistettä parempi kuin Armenian tai 286 p parempi kuin Ukrainan tai Ranskan. Loreenin esityksessä oli ansioita: hän on ilmeisesti teknisesti hyvä laulaja, ammattimainen esiintyjä ja esitys oli visuaalisesti näyttävä. Siinä oli myös puutteita: kappale oli erittäin geneerinen sävellystä ja sanoitusta (aihe, mm. rain-pain...) myöten, artistin artikulaatiossa olisi parannettavaa (monet englantia äidinkielenään puhuvat ovat sanoneet, etteivät ymmärrä mitä Loreen laulaa) ja "sattumalta" muutama vanhempi biisi kuulostaa erittäin, erittäin samalta kuin Tattoo.
Verrataan vaikka Armeniaan. Molempien genreksi voitaneen sanoa popballadi, joten jos raadeille se maistuu erityisen hyvin, niin genre ei selitä eroa. Brunette lauloi ja esiintyi livenä hienosti. Sävellys yhdisteli eri genrejä ansiokkaalla tavalla tukien kappaleen viestiä. Sanoituksia olisi voitu hieman parantaa kieliopin osalta, mutta toisaalta niissä oli paljon omaperäisyyttä ja järkeä (toisin kuin vaikka Georgialla). Artisti olisi voinut artikuloida paremmin (bigu, dugu, lugu), kuten Loreenkin. Armenian esitys oli visuaalisesti näyttävä ja se oli rakennettu melko samanlaisin keinoin kuin Ruotsin – käyttämällä yhtä isoa lavastetta, näyttäviä grafiikoita, valoja sekä tanssia. Kappale sopisi radiosoittoon.
Miksi Armenia oli raatien mielestä 271 pistettä huonompi kuin Ruotsi??
Entäs Ukraina? Moderni, hyvin tuotettu kappale, joka ehdottomasti sopisi radiosoittoon. Heart of Steel ei vaatinut suuria äänivaroja, mutta se erottui finaali-iltana olemalla ainoa laatuaan niin musiikillisesti kuin visuaalisesti. Laulaja lausui englantia erinomaisesti ja lyriikat olivat melko ansiokkaat ja monimerkitykselliset. Lavatoteutus oli todella ammattimainen ja näyttävä.
Miksi Ukraina oli raatien mielestä 286 pistettä huonompi kuin Ruotsi??
En tiedä, en ole tutkinut noita jurytuloksia yksityiskohtaisesti raati raadilta, mutta näiden numeroiden valossa enpä ihmettelisi jos joku sieltä jonkun
irregular voting patternin löytäisi.