MIH96 kirjoitti: ↑12 Joulu 2022, 22:49
Se toki on kysymysmerkki, ehtiikö sota ja/tai Putinin valta päättyä ennen kisoja. 70- ja 80-lukujen kaltaisia boikotteja en kannata.
Tämän varaan ehkä lasketaan. Hyvin todennäköisesti sodan aktiivinen vaihe päättyy ennen kesää 2024. Rauhansopimusta ei välttämättä synny, vaan jäätynyt konflikti voi jatkua vaikka vuosikymmeniä, jos Ukraina ei onnistu vapauttamaan koko valtioaluettaan eikä Venäjällä tapahdu sisäisiä muutoksia. Pelkän tulitauon ei nähdäkseni pitäisi riittää pakotteiden purkamiseen, jos Venäjä edelleen jatkaa Ukrainan osien laitonta miehitystä eivätkä sen valtioideologia tai hallintorakenteet muutu.
Jos venäläiset urheilijat halutaan Pariisiin 2024, urheilumaailman pitää joka tapauksessa tehdä päätöksiä tänä talvena eikä olympiavuoden keväänä. Viimeisinä kuukausina ennen kisoja maapaikoista on jaossa enää murusia. Yleisurheilusta ja uinnista tuttu menetelmä, jossa kisoihin pääsee tekemällä tulosrajan, ei sovellu useimpiin lajeihin. Useimmissa lajeissa on nimetyt näyttökilpailut, joista kustakin niin-ja-niin-monta parasta voittaa maapaikan olympialaisiin. Näistä näyttökilpailuista
osa on jo mennyt, suurin osa järjestetään vuonna 2023 ja pieni osa vuonna 2024. Ainakin ammunnassa, ratsastuksessa, voimistelussa ja joukkuepeleissä maapaikkoja on jo jaettu.
KOK:n ongelma on, että lajiliitot hallinnoivat näyttökilpailuja eikä KOK voi sanella lajiliitoille, keiden täytyy saada osallistua niihin. Kaikki lajiliitot eivät ole noudattaneet KOK:n suositusta kieltää venäläisten urheilijoiden osallistuminen, ja jos KOK muuttaa suositustaan, kaikki tuskin alkavat noudattaa uutta.
hra47 kirjoitti: ↑13 Joulu 2022, 01:35
Boikotti kesäkisoille (talvikisat olisivat jo vähän kovempi paikka) on ihan varteenotettava vaihtoehto, kisailkoot venäläiset keskenään pohjois-korealaisten ja iranilaisten kanssa.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Taina Susiluoto
twiittasi eilen, että Pohjoismaiden olympiakomiteoiden
syyskuinen kanta on voimassa. Pohjoismaat vastustavat Venäjän ja Valko-Venäjän paluuta kansainvälisiin urheilukilpailuihin.
Jos vastustamisen kanssa ollaan tosissaan, uskottava boikottiukaasi on annettava. Jos rintamaan saadaan Pohjoismaat, Baltian maat, Visegrád-maat (pl. Unkari) ja Ukraina, kasassa on kaksitoista maata, joiden yhteenlaskettu väkiluku on samaa luokkaa kuin Venäjän ja yhteenlaskettu BKT 50 % suurempi. Silloin pelkät taloudelliset intressit puoltavat sitä, että kahdentoista liittouma pidetään sisällä ja Venäjä ulkona mieluummin kuin päinvastoin. Jos boikottiukaasia ei uskalleta antaa ja tarvittaessa toteuttaa, kaikki maat hiljaisesti hyväksyvät Venäjän osanoton samaan tapaan kuin venäläiset hiljaisesti hyväksyvät hallintonsa toimet.
Etelä-Afrikka oli apartheid-aikana olympiapannassa
neljännesvuosisadan, kunnes rotuerottelupolitiikka purettiin. Tuolloinkin moni päättäjä olisi varmasti halunnut kaikkien olevan mukana. Muut Afrikan maat pakottivat KOK:n valintatilanteeseen. Ne uhkasivat boikotoida kisoja, jos Etelä-Afrikka olisi mukana. Vuonna 1976 Afrikan maat vaativat boikotin uhalla myös Uutta-Seelantia suljettavaksi kisoista siksi, että Uuden-Seelannin rugbymaajoukkue oli ollut ottelukiertueella Etelä-Afrikassa aiemmin samana vuonna. Tässä kohtaa Afrikan maat ylittivät sen rajan, mitä boikotilla oli mahdollista vaatia. Rugby ei ollut olympialaji eikä Uuden-Seelannin rugbyliitto maan olympiakomitean alainen. KOK:lla ei ollut riittäviä perusteita suostua vaatimukseen. Kun uhkaus oli annettu, se oli myös toteutettava, ja Afrikan maat boikotoivat kisoja.