Viisukuppila

Aavedata oli myös minulle ennestään tuntematon porukka. Mikään heidän toiminnassaan ei minusta viittaa sellaiseen, että he olisivat tietoisesti hömppää tuottavia viihdetaiteilijoita. Viihdetaiteilijat vaihtavat roolistaan vapaalle, kun eivät ole töissä. Viihdetaiteilijoiden todellisuudentajussa ei ole mitään vikaa. Viihdetaiteilija tietää, ettei oikeasti ole roolihahmonsa. Jos roolihahmolla on yliluonnollisia kykyjä, viihdetaiteilija ymmärtää, ettei hänellä itsellään niitä ole.

Löytyykö Aavedatalta ensimmäistäkään haastattelua tai mediaesiintymistä, jossa ryhmä esiintyisi omana itsenään roolinsa ulkopuolella? Ryhmää on kuitenkin haastateltu useisiin eri medioihin. Jos he eivät ole koskaan myöntäneet, ettei ghost boxilla voi oikeasti kommunikoida kuolleiden kanssa, he ovat joko roolissa koko ajan tai he eivät ole roolissa lainkaan vaan tosissaan. "Emme väitä mitään" -vastuuvapauslauseke on tyhjän arvoinen, jos ryhmä ei pysty myöntämään höpsismiä höpsismiksi esitystensä ulkopuolella.

sziget kirjoitti: ↑05 Marras 2023, 00:47 Luetaan horoskooppeja, joiden tiedetään olevan viihdehölpötystä, tai pidetään taikurin esitystä "todellisena taikuutena", kun temppu on tarpeeksi ovela.

Varsinkaan en vertaisi Aavedataa taikureihin. Taikurit ovat illusionisteja, silmänkääntötemppujen mestareita. He tietävät aivan varmasti, että heidän esityksissään ei tapahdu mitään yliluonnollista. Valistuneet katsojat tietävät sen myös. Taikurit kertovat tämän ihan itse, kun heitä haastatellaan roolisuoritustensa ulkopuolella. On tietenkin ollut urigellereitä, jotka eivät vaihda roolistaan vapaalle vaan väittävät illuusioitaan yliluonnollisiksi kyvyiksi. Heille on syystäkin satanut voimakasta kritiikkiä erityisesti omalta ammattikunnalta. Heidän toimintansa on taikurien ammattietiikan vastaista.

Koska taikurit ovat mestareita jallittamaan katsojia, he ovat mestareita myös jallitusten tunnistamisessa. Yhdysvaltalainen taikuri James Randi (1928–2020) oli tunnettu skeptikko. Hän tarjosi perustamansa säätiön kautta miljoonaa dollaria sille, joka pystyy todistamaan paranormaalin ilmiön olemassaolon. Suomessa Skepsis ry:llä on vastaava haaste, jonka 20 000 €:n palkintosummasta Pete Poskiparta ja Iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan osan. Rahoille ei ole löytynyt ottajaa.

Jos Aavedatan homma on tarkoitettu fiktioksi, paras mieleentuleva vertailukohde on vuoden 1999 näennäisdokumentaarinen kauhuelokuva The Blair Witch Project. Elokuvaa markkinoitiin uskottelemalla sen olevan noitajahdissa jäljettömiin kadonneiden nuorten kuvaamaa materiaalia. Jokin osuus katsojista nieli pajunköyden.

Kuulemma todesta otettiin aikoinaan myös H. G. Wellsin romaaniin Maailmojen sota (1898) perustuva sananniminen vuoden 1938 radiokuunnelma. Uutislähetysten muotoon puettu kuunnelma vaikutti niin autenttiselta, että osa kuulijoista luuli marsilaisten oikeasti hyökänneen Maahan.