Viisukuppila

Simsalabim kirjoitti: ↑12 Tammi 2024, 22:39

Silirimpsis kirjoitti: ↑12 Tammi 2024, 21:14
Miinusta siitä, että tekstissä osoitetaan omaa napaa häiritsevästi viittauksella kulta- ja platinamyyntiin. Tosin tuolla aiemmin tätä kohtaa pidettiin jollakin perusteella ”raikkaana”.

Samaa mieltä. En tiedä viittaatko mun viestiin, mutta jos viittaat, niin kannattaa harjoitella luetunymmärtämistä, koska näin en kirjoittanut.

Perskutarallaa, oikeassa olet! Luin hätäisesti, pahoittelut siitä.

Silirimpsis kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 18:28

Simsalabim kirjoitti: ↑12 Tammi 2024, 22:39
Samaa mieltä. En tiedä viittaatko mun viestiin, mutta jos viittaat, niin kannattaa harjoitella luetunymmärtämistä, koska näin en kirjoittanut.

Perskutarallaa, oikeassa olet! Luin hätäisesti, pahoittelut siitä.

Nou hätä, sitä sattuu!

Mä en enää tiedä mitä ajattelen tästä biisistä. Jätän jyrkät tuomiot liven varaan! Tosin en nää tätä telkkarista vaan Nokia Areenalla, joten arvio voi vähän heittää.

YourMother kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 18:26 Lisäksi, kuten näissä horjuvammissa laulusuorituksissa on tapana sanoa, se on Eurovision Song Contest, ei Singing Contest. Visuaalinen ja esitysvarma paketti ennemmin kuin kiva lauluääni.
Ja kukaan ei kaiketi ole vielä voittanut ESCiä olemalla objektiivisesti kaikista paras laulaja.

Joo, ei ole singing contest, mutta eipä mulla tule mieleen toisaalta kisan voittajaakaan, joka olisi laulusuoritukseltaan kuulostanut jotenkin vaatimattomalta. Niin kauan kuin euroviisuissa ei kilpaile studioversiot toisiaan vastaan, täytyy kai hyväksyä se ikävä asia, että livelaululla voidaan pilata hyväkin biisi.

^juu, ei sillä ole väliä vaikka olisi vuosituhannen kovin biisi, jos laulu on epävireistä ja heikkoa. Laulun täytyy olla sen verran hyvä, että esityksestä pystyy nauttimaan, mitä se sitten kellekin meinaa. Itselle siihen ei tarvita täydellistä suoritusta.

Morri kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 16:20 tuleekohan tuosta oranssista riekaletakista samanlainen vakioasuste kuin Käärijän bolerosta?

Jännä stailaus.

Onko tässä otettu vaikutteita idästä: Kiina, Japani? Noi hihat viittaa siihen maailmaan. Väri taas buddhalaisuuteen. Kenen suunnittelema?

Kyllä tää mullakin päässä soi, vaikka oon kuullut vasta kolme kertaa.

Zazpikaleak kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 00:32 Mania-huudoista jäi hieman kaksijakoiset fiilikset, ehkä ne vähän jopa säikäytti alkuun

Rehellisesti sanottuna: Mä en edes tajunnut (alussa), että se huutaa Mania. Siis saanut selvää.


P.S. Tähtiäänestyksessä tää on nousussa, heikosta kolmosesta vahvaan.

Oiskohan noi mania-huudot seuraava yksityiskohta suomimusiikin viisuhistoriassa jotka kitistyvät livessä olemattomiin? Noh, onhan nykyään taustanauhat sallittuja näiltä osin, joten tukea tulee ehkä sieltä.

hra47 kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 18:36

YourMother kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 18:26 Lisäksi, kuten näissä horjuvammissa laulusuorituksissa on tapana sanoa, se on Eurovision Song Contest, ei Singing Contest. Visuaalinen ja esitysvarma paketti ennemmin kuin kiva lauluääni.
Ja kukaan ei kaiketi ole vielä voittanut ESCiä olemalla objektiivisesti kaikista paras laulaja.

Joo, ei ole singing contest, mutta eipä mulla tule mieleen toisaalta kisan voittajaakaan, joka olisi laulusuoritukseltaan kuulostanut jotenkin vaatimattomalta. Niin kauan kuin euroviisuissa ei kilpaile studioversiot toisiaan vastaan, täytyy kai hyväksyä se ikävä asia, että livelaululla voidaan pilata hyväkin biisi.

Teknisesti olet oikeassa siinä ettei kukaan ole voittanut hapuilevalla laulusuorituksella, mutta Käärijä kävi sellaisen kärpäsenräkimän päässä voitosta ettei ole tosikaan. Ja varjoviisuissahan se on se ainoa oikea voittaja. Vastassaan sillä oli Loreen, joka laulaa toki paremmin, mutta honottaa niin ettei kaikista sanoistakaan saanut selvää.
Kaksi timanttista showta, kaksi erilailla hapuilevaa laulajaa. Paremmat jäivät jalkoihin.

Olen miettinyt pääni puhki, mikä biisi, mikä teksti olisi taitavin kuvaus mielen järkkymisestä. Tuli mieleen tällainen:


Jumala puhuu mulle TV:ssä, kadulla ja autoradiossa
Mä otan kaiken aina todesta, vaik mikään ei oikeestaan kiinnosta
Haluan vain rakastaa, mutten jaksa nostaa mun luomia

Viikatemies mua jahtaa, me ollaan aina samassa seurassa
Ehkä ois helpompaa, jos voitais hieman tutustua
Mut mun päässä ääni varoittaa, et mä saatan rakastua

Ja minä alan juosta, mut veri, se pakenee päästä
Kuu taivaalla loistaa, ja heijastuu jäästä
Mulla on pahoja aavistuksia, mielessä tämän tästä
Enpä taida hengissä selvitä elämästä


Tää teksti on se, mihin mittaan kaikkea muuta.

Ja myös tämä, samalta lauluntekijältä, tosin tää kertonee enemmän surusta, masennuksesta, mutta tässä on ihana hippunen toivoa:

Kuulen sydämen lyönnit
katson puiden oksilla varpusia
Joskus mietin sinua
aamusta iltaan
ja sitten taas
miten sanoit: sisällä on aina hiljaista
Ja jos tuuleekin kovaa
se on vain väliaikaista

Kävelen kauppaan
katson silmiin ihmisii
Jonotan hiljaa
ostan punaista maitoo ja Alibin

Kolmen tähden keskinkertaisuus. En oikein keksi tästä mitään järkevää sanottavaa Kuppini teetä ei ole vaikka pienet hetkensä tässäkin on lähinnä säkeistöissä, tähtijakauma hauskasti muistuttaa taas melkein keskisormea

Mitä näihin mielenterveyttä kuvaaviin teksteihin tulee, omalla kohdalla Haloo Helsingin Pelikaani antoi mulle välittömästi sellaisen "hei mä tiedän miltä toi tuntuu"-reaktion. Sellainen hieno hetki, kun minä ja biisin kirjoittaja(t) nähdään toisemme - toki itse koin tekstin suorapuheisuuden vahvuutena. Uskoisin, että Mania toimii ihan samalla tavalla jollekin kuulijalle.

^ Mun taas on vaikea uskoa että tähän tekstiin olisi kuuntelijan helppo samaistua. Tässä on jotenkin niin vahva tuo ”mä hei myyn platinaa” -meininki.

Menestys ei takaa sitä että kaikki tuntuu hyvältä koko ajan, on se ydinajatus mistä mä saan tästä biisissä kiinni. Onhan siinä samaistumispintaa vaikkei olisi platinaa myynyt artisti.

Saturnus Psycho kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 20:31 ^ Mun taas on vaikea uskoa että tähän tekstiin olisi kuuntelijan helppo samaistua. Tässä on jotenkin niin vahva tuo ”mä hei myyn platinaa” -meininki.

Mä samaistun tähän epävakaana (pershäiriö) henkilönä. Mäkin oon kuitenkin elämässä saavuttanut asioita, joista voin olla ylpeä, mutta silti tuntuu välillä, että pää ei kestä mun isoja tunneheittelyitä, vaikka niitä oonkin oppinut ajan kanssa jokseenkin hallitsee.

Erityisesti nyt tää biisin sanoma kolahtaa, koska saman viikon aikana oon saanu mun elämäni siisteimmän työmahdollisuuden ja sitten toisessa hetkessä kohdannut vastoinkäymisen ja ’must tuntuu, et mä sekoon o-oo’

Saturnus Psycho kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 20:31 ^ Mun taas on vaikea uskoa että tähän tekstiin olisi kuuntelijan helppo samaistua. Tässä on jotenkin niin vahva tuo ”mä hei myyn platinaa” -meininki.

Kappaleen kertosäe ja ydinlainit ovat kuitenkin sisällöltään ympäripyöreitä. Kaikkihan me joskus ajatellaan että "mä taidan olla vähän hullu tähän maailmaan" tms. Jos itsekehuskelu ja kirjaimellinen omaelämäkerrallisuus estäisi kuulijoita samaistumasta kappaleeseen, tuskin 2010-luvun suosituin suomalainen artisti olisi ollut Cheek.

^ Uskoisin sun tietävän mun mielipiteen Cheekistä!

Omaan korvaan nuo eivät ole mitenkään itseään ylistäviä lauseita. Aika peruskauraa mihin lisätty sitten tuo maanisuuden viha-rakkaus-suhde.

Yleisellä tasolla Sexmanen sanoituksia vaivaa lähinnä se, että kaveri on niin nuori ettei vielä ole niin paljon elämänkokemusta mistä ammentaa lyriikkaa. Nuoren ihmisen lyriikkaa missä ei ole vielä filosofialla päätä tukittu. Toisaalta ehkäpä tämä on myös syy siihen, miksi Sexmane on niin menestynyt nuorisoidolina ja häneen on ollut helppo samaistua.

^ Tuo voi olla yksi syy miksi vierastan näitä lyriikoita. Kaipaisin jotain syvällisempää tapaa.
Ehkä 10 vuotta sitten olisin vielä tykännyt.
Enkä siis halua nostaa tässä itseäni jalustalle tai sanoa että jokaisen jotenkin tulisi ”kasvaa yli” tällaisesta. Mulle vaan on käynyt niin ja se on mun todellisuus se!

Mariska esimerkiksi osaa kuvata sen minkä mäkin koen, esim. Keinu-kappaleessa!

Possu kirjoitti: ↑13 Tammi 2024, 22:35Yleisellä tasolla Sexmanen sanoituksia vaivaa lähinnä se, että kaveri on niin nuori ettei vielä ole niin paljon elämänkokemusta mistä ammentaa lyriikkaa. Nuoren ihmisen lyriikkaa missä ei ole vielä filosofialla päätä tukittu. Toisaalta ehkäpä tämä on myös syy siihen, miksi Sexmane on niin menestynyt nuorisoidolina ja häneen on ollut helppo samaistua.

Piti mennä ihan tarkistamaan, minkä ikäinen Sexmane on, ja siis 23-vuotias kaveri kyseessä. Senhän ikäisenä voisi olla vaikka filosofian maisteri, että en nyt sanoisi, etteikö niin nuori voisi osata tehdä kiinnostavaa lyriikkaa. Tai että hyvä sanoitus vaatisi erityisiä filosofisia pohdintoja. Tai että nuorisoidolin sanoitukset olisivat automaattisesti jotenkin vähemmän syvällisiä kuin senior-osaston suosikkilaulajan. Etteikö myös nuori ihminen voisi ymmärtää jotain syvällistä. Ja mikä edes on syvällistä ja mikä ei? Nää on näitä.

Itseäni Manian sanoituksessa vaivaa yllätyksettömyys. Kappaleen pappa-rockailussa on kuitenkin jotain pidettävää ja odottamatontakin! Ihan tällaiseen tuotantoon en ole aiemmin törmännyt nuorten räppäreiden musiikissa.

Ehkä tää yksi kohta saa vähän suhteettomasti huomiota, mutta itse koen, että kerskailu myyntisaavutuksilla on vain lainin sivuvaikutus.

Biisihän toimii muuten omassa lajissaan yksityisestä yleiseen -periaatteella maniakuvauksena tai mielenterveysongelman käsittelynä, kunnes tuo yksi kohta tökkäisee. Samastujalta se vetää mattoa alta ja tarinankerronnassa on kuin tarpeeton ja vähän väkinäinen nolo nosto CV:stä. Jos tämä biisi olisi viestittely, niin vastaisi kärjistettynä sitä, että asialliseen keskusteluun kertojaosapuoli heittää yhtäkkiä dickpicin. Ehkä koska voi tai koska ei muuta osaa.

Eihän tälläinen yksityiskohta nyt Maniaa mihinkään kaada. Pieni kauneusvirhe ja varmaan jossain määrin harkittukin.

Tää viisujahan kertoo tästä:

Kukaan ei uskonut muhun, mut mä näytin niille, myin platinaa, mutta silläkin oli hintansa, mania.

Mitä jos toi mania tarkoittaa myös rahaa tässä biisis? Sekoo rahasta?

UsvaAuer kirjoitti: ↑14 Tammi 2024, 14:36 Tää viisujahan kertoo tästä:

Kukaan ei uskonut muhun, mut mä näytin niille, myin platinaa, mutta silläkin oli hintansa, mania.

Mun tulkinta oli enemmänkin toisin päin: mania auttoi tekemään vauhdilla mahdottomaltakin tuntuvia asioita, joista sitten oli seurauksena platinalevyt ym., mutta se ei mitätöinyt manian huonoja puolia.

Ja tää tulkinta ihan noin normikuuntelulla tullut mielikuva ilman mitään tekstin lähilukemista.

Minusta lyriikat ovat hyvät varsinkin viisukontekstissa, jossa odotusarvoni ovat todella matalat. Menestysviisuissa voi olla huonolla englannilla kirjoitetut kliseiset sanoitukset, joissa ei ole päätä eikä häntää. Pidän siitä, että sanoituksissa on aidontuntuinen ajatus, sanoma tai tunne.

Toisaalta kanssa pidän Senen veljeksiä kiinnostavina sen suhteen, että toistavatko he jonkinlaisen räppiskenen kliseitä vai laventavatko maskuulinisuuden kuvastoa avarampaan suuntaan.

Mun mielestä nää sanoitukset on paljon paremmat kuin vaikkapa Dark Siden, jonka sanoituksia (ja koko biisiä) en vieläkään oikeastaan voi sietää. Jezebelinkään sanoitukset ei korviani hivelleet. Ja ne oli sentään englanniksi, joten vähän isompi ihmisryhmä kuin suomalaiset ymmärsivät ne. Ja silti näytti Dark Side uppoavan! Ja jos viisuvoittajia katsoo, niin ei crying-dying-tason tai time-mind-tason riimeistä sielläkään pääse eroon, mutta hyvin menestyy

^ Mä en myöskään pitänyt Dark Sidesta (vaikka tuntui, että se oli keväällä 2021 asia jota ei saanut sanoa ääneen :D). Ne lyriikat oli musta pelkkää lapsellista uhoa keskareineen, ja mulle tuli tosi vahva fiilis, että Dark Sidessa mielenterveyden ongelmia pidettiin lähinnä coolin ja uskottavan rock’n’roll-elämän indikaattorina ja tietynlaisena fetissinä.

Maniassakaan lyriikat ei oo mitenkään erityisen hiottuja, mutta ainakin ne on aidot ja kuvaa mielenterveyden haasteita juuri sellaisina kuin ne on kaunistelematta tai toisaalta fetisoimatta. Vaikka tää biisi ei satasella muhun kolahdakaan, niin kyllä tässä sellasta tietynlaista lämpöä ja sympatiaa on.

Minäkään en Dark Sidesta ole suuremmin pitänyt lähinnä kappaleen sanoman vuoksi. Jotenkin epäkunnioittavaa kilpailun järjestäjiä ja muita kilpailijoita kohtaan aloittaa kappale kuvannollisella haistattelulla. Olisivat kiitollisia kun heidät valittiin kisaamaan

Onneksi Viisuissa se ala-arvoinen keskisormen näyttely kiellettiin

Mäkään en kyllä tykkää Dark Siden lyriikoista ja ne tosiaan myös avautuvat koko muulle Euroopalle suomenkielisiä lyriikoita paremmin.
Dark Side noin muuten on biisinä mun makuun ja ehkä tuon genren biiseissä annan anteeksi paskat lyriikat vähän helpommin.

Jezebelin lyriikoista en myöskään pidä lainkaan ja aika yleistä se viisuissa on ettei lyriikat ole ainakaan kovin kummoiset. Ja vielä yleisempää on se etten pidä suomibiisien lyriikoista – eipä se silti tarkoita ettei niistä varmaan aika moni muu pitäisi. Eikä se varsinkaan menestystä estä koska varmaan 90% nykysuomibiisien lyriikoista on mun makuun vähän huonoja.

No kylläpä tänne on kehittynyt "haukkukaa Dark Sidea"-keskustelu, puhutte nyt kuitenkin kaikkien aikojen parhaasta Suomea edustaneesta viisusta (kyllä, on se parempi kuin Hard Rock Halleluja ja hiukan parempi kuin Cha cha cha).