Tää oli mun eka ajatus ja menin välittömästi kuuntelemaan yllämainitun, vaikka muistinkin että sen nimi olisi ollut Touch Yourself, kun jotenkin tuo kohta jäi niistä lyriikoista mieleen parhaiten
Ja totesin myös, että Günther oli parempi. Ei sekään hyvä ollut, mutta tämä on jo aika kauhea. Ei naurattanut edes. Iso askel taaksepäin UMK:lta, eikö näiden aika olis jo ohi...
Sitä Itävallan jytää fiilistelin koko iltapäivän, se on tosi camp mutta ei cringeä huumorimusaa niin kuin tämä
Niille, jotka alkoi pelkäämään tai toivomaan tämän voittoa, niin en olisi kovin huolissani tai innoissani ennen kuin live on nähty.
En siis vielä kuuluttaisi, että tulisi olemaan yleisöäänten ykkönen. Jurypisteissä taitaa ainakin olla nul points.
. Onneksi edes täältä saa vertaistukea näihin omiin "huoliin"!
Minulle tämä tarjosi ihanan nostalgiatripin Pohjanmaan yökerhoihin vuosituhannen taitteessa 
ihan sydämessä läikähti se nuoren ihmisen hormoni- ja tequilashottihöyryisen illanvieton muisto. No, nyt tiedän mistä sen aina löydän jos kaipaus iskee, pistän tämän soimaan.
Must tuntuu et must ei tuu fiksumpaa tai kauniimpaa mä en saanu vaikuttaa siihen millaset kortit saan vuodet eikä kilsatkaan tee must kai tän viisaampaa mut viel voin vaikuttaa siihen mitä näil korteil saan 
slayrikeskus 
Voisko saada tästä uuden version ilman Windows95mania pelkällä Henrillä?
Herttainen, samaistuttava. Tulen tästä hyvälle mielelle. En tiedä, mikä minua nyt vaivaa, kun selvästi koen vetoa tällaisiin hyvän mielen ja fiiliksen biiseihin, vaikka yleensä olen jopa masokistisuuteen saakka melankolisti. 
ja ei oo ees läppä
Helpot viisi 