Pöytä oli katettu Windows95manille lauantaina ja sen aisti jo kenraalissa. Loistava esiintymispaikka esiintymisjärjestyksen päättäjänä yhdessä vilpittömän iloiseen showhun upposi yleisöön juuri siinä hetkessä niin hyvin, että jopa minä, joka olen suhtautunut kappaleeseen hyvin kyynisesti viime viikkojen ajan, ymmärsin mikä tässä kokonaisuudessa puhuttelee suomalaisia äänestäjiä. Äänestämisen kannalta on tärkeämpää herättää tunteita kuin pelata varman päälle ja olla "ihan hyvä". En edelleenkään pidä No Rules! -kappaletta potentiaalisena hittinä, vaan sen menestys tai menetymättömyys lepää täysin esityshetken visuaaliseen kerrontaan. Sytyttääkö sydän sydämet juuri oikealla hetkellä. Tarinankerronnallisesti esitys oli hyvin rakennettu ja siitä löytyi sitä kaivattua uutta ja oivaltavaa Windows95mania. Pelkäsin, että esitys tulisi olemaan yhtä ja samaa kliseestä toiseen koheltamista kuin musiikkivideo, mutta liveen olikin ujutettu elementtejä, jotka aidosti yllättivät ja huvittivat. Ainakin näin suomalaisena, joka olen tottunut putous-turhapuro-kummeli -tyyliseen huumoriin.
Joissakin kommenteissa äänestysperusteena on voitu mainita, että "Nyt Suomi kostaa viime vuoden vääryyden ja näyttää keskisormea raadeille!". Näin tämän tilanteen itse aikalailla erilailla sillä tuskin kukaan yksittäinen euroviisukatsoja muistaa, tietää tai edes välittää joidenkin suomalaisten kaunoista raatiäänestystä kohtaan ellei sitä erikseen muistuteta lähetyksessä. Lähettämällä Windows95manin me saatamme pikemmin alleviivata raatien tärkeyttä Euroviisujen laadullisen tasopainon ylläpitämisessä kuin tekemään mitään statementiä niitä vastaan
Keskisormen ylös nostamisen sijaan kuvaavampi metafora voisi pahimmillaan olla itsensä ampuminen jalkaan ja laadukkaan viisumaan statuksen menettäminen.
Koen edelleen, että W95M:n on enemmän "UMK-10-vuotta-sitten" -tyylinen artisti ja esitys kuin tämän nykymuotoisen UMK:n tyylinen. Tällä mielipiteelläni ei kuitenkaan ole mitään väliä tai perustetta, koska nimenomaan nykymuotoinen UMK on nostanut artistin osaksi tämän vuoden kattausta ja näin ollen allekirjoittaa sen, että UMK voi olla menestyksensä huipulla 2020-luvulla myös tätä. Itselleni No Rules! -*kappaleena* on antikliimaksi päättyneelle suuren momentumin UMK-kaudelle. Pidän jokseenkin ironisena, että YleX tuotiin UMK:hon tuomaan kilpailulle uskottavuutta musiikkikentällä ja samalla kilpailun finaaliin valittiin kokonaisuus, joka tavallaan ilmentää sellaista stereotyyppistä euroviisu-camp-gimmick-pelleilyä, mikä voi saada itsensä vakavasti ottavat muusikin ammattilaiset karsastamaan kilpailua. Mene ja tiedä, aika näyttää. Kyllähän UMK:n ja Euroviisujen suosio Suomessa on kautta aikain ollut aikamoista vuoristorataa.
Olen myös törmännyt kommentteihin, joissa ennustetaan, että "Nyt ollaan aivan kärjessä tai aivan viimeisinä", joka sekin on omaan korvaani erikoinen odotus. Nyt me nimenomaan olemme todennäköisesti siellä keskivaiheilla, kun raadit antavat kylmää kyytiä, mutta ympäri Eurooppaa voi hyvinkin olla, tai ainakin toivon että on, jonkin kokoinen joukko, johon Euroviisuiltana juuri sinä hetkenä biletunnelmassa kokonaisuus uppoaa niin hyvin, että henkilö päätyy äänestämään Suomea.
Tärkeä kriteeri kuitenkin täytyy: Suomen edustaja herättää mielipiteitä. Kädenlämpöisyys on Euroviisuissa perisynti.
Kuten joku jossain sanoi (ehkä 
) niin kun ei viime vuonna voitettu raatien takia niin laitetaan vielä överimmäksi ja näytetään et ihan v*tun sama 
Must tuntuu et must ei tuu fiksumpaa tai kauniimpaa mä en saanu vaikuttaa siihen millaset kortit saan vuodet eikä kilsatkaan tee must kai tän viisaampaa mut viel voin vaikuttaa siihen mitä näil korteil saan 
slayrikeskus 
Varmaan vaan suututtaa pro-Israel porukat mutta ei tyydytä toisen puolen aktivisteja.
