Tiedättekö, minulla on nyt jotenkin ihan hirveä olo. Hetkeksi helpotti, kun laitoin ne tsemppiviestit, mutta se oli vain hetkellistä.
Ehdin tässä muutaman päivän aikana innostua meidän edustusbiisistä ja -kaksikosta kamalasti, ja olen jo ihan emotionaalisesti investoitunut tähän viisukevääseen Suomen osalta. Ajattelin, että
No Rules! olisi sellainen turvallinen kiintopiste ja piristävä valopilkku tässä muuten synkeässä keväässä. Mitä jos tämäkin valo nyt sammuu?
Tiedän, ettei pitäisi investoitua mihinkään tällä tavoin tällaisina epävarmoina ja räjähdysherkkinä maailmanaikoina, mutta jotenkin tässä nyt kuitenkin pääsi käymään näin. Ja tiedän senkin, että otan tämän mahdollisen poisjäännin nyt ihan suhteettoman raskaasti, mutta kai se sitten on sitä, kun muukin elämä on pyllyllään. Riipun tässä kappaleessa kuin mikäkin räsynukke.
Pitäisi kai osata nyt olla ja odottaa. Eihän tässä vielä edes tiedetä mitään varmaksi. On vain sellainen kädetön olo, että kunpa voisi tehdä jotain enemmän tai jotenkin edes kanavoida positiivista energiaa Teemun ja Henrin suuntaan kaiken ryöpytyksen keskellä. Tuntuu niin epäreilulta, että he ovat joutuneet tällaiseen tilanteeseen.
Tuo Microsoftin kommentti on kyllä piristävä!