Viisukuppila

No se oli sellainen laulu. Intro oli ihan kiva, mutta muuten kaikki olikin jo kuultu snipetissä. Armottoman tylsä ja paikallaan junnaava tekele. Kahteen jää. Britit taitavat jälleen alisuoriutua omiin odotuksiinsa nähden.

Aleksi kirjoitti: ↑08 Helmi 2024, 13:13 Vastaisi pätkän perusteella odotuksia oivasti. Vallan keskinkertaista poppia.

Jos olisi ollut erinomainen, olisi vastannut odotuksia heikosti.

Onpa vähän unettava kertosäe. Säkeistöistä tykkään ja viimeisen minuutin aikana tuo lyhyt puheosa on myös hyvä. Tuotantohan on suorastaan miellyttävän hiottua ja ammattitaitoista, mutta mutta. On kyllä sääli, että kertsi on noin ponneton. Sitähän biisi suurimmaksi osaksi ikävä kyllä on.

Ikävä antaa niin vaatimaton arvosana, mutta kolmonen nyt tällekin.

Minusta tässä on kiinnostavia sointuvaihdoksia kyllä. Siinä suhteessa oikein perinnebrittiläinen. Ehkä pitäisin akustisemmasta instrumentoinnista, mutta ei tämä nyt ihan surkea ole. Katkeaa hassusti kesken. Olin kuuntelevinani kokonaisen kappaleen kyllä. - Jaa, siinähän olisi lopussa muutama sekunti tilaa rakentaa toisenkinlainen lopetus.

Omituisinta on, että se viisu, joka tästä tulee mieleen, on Emmyn Boom Boom. Eikä se johdu vain tuosta koko biisin ajan pamppailevasta sydänbiitistä, vaan juurikin niistä sointujen vaihdoksista. Etenkin 1:37 ja 1:58 on ihan sieltä. Paremmin kuulee, kun Dizzyn nopeus on puolitoistakertainen. (Ehkä biisi muutenkin on enemmän edukseen nopeutettuna)

Olen aikoja sitten lakannut asettamasta entryille odotuksia "isojen nimien" vuoksi, olivat ne sitten tekijätiimi tai artisti itse, koska niiiiiin monesti on käynyt... näin. Ensikuulemalta aika 0/0. Eihän tässä ole oikein mitään. No, alku ja loppu ja oli. Tällä biisillä britit saavat tosissaan kamppailla välttääkseen bottom 5 jälleen kerran...

Edit. Niin, arvosana. Kakkosen saa, ja siihen kategoriaan Tanskan yläpuolelle koska ei ole niin ärsyttävä. Mieluummin tyhjyys kuin rasitus.

Itse ihastuin jo kun kuulin pätkän ja nyt oon täysin rakastunut tähän

Todella nautinnollista ja hyvin tuotettua poppia. Tässä on jotain nostalgista, mutta silti kokonaisuus on tätä päivää. Kyllähän tämä viiteen menee.

Kuppilan vastaanotto on näköjään ollut nihkeä, mutta sepä nyt ei yllätä, kun tietää millaiseksi musiikkimaku on täällä muodostunut.

Miten tällainen albumin täyteraidalta kuulostava keskinkertaisuus pääsi tänne asti? Kolme tähteä.

kyl tää täyttää tiettyä nostalgianälkää
ei ihan toiminut aamunherättäjänä, lähinnä tätä kuunellessa haluais jäädä viel sänkyy pötköttelee mut jäin kyl loopittaa,

Että joo. Tällaista keskinkertaista pikku peruspoppia. Kuunteleehan tätä, mutta ei herätä sen ihmeempiä haluja kuunnella uudestaan. Heikot kolme tähteä. Tuntuu siltä, että taas Britannia jaa finaalissa viimeisten joukkoon.

Ihan mukavaa brittipoppia mun korvaan, tunnustan tykkääväni ja uskon että hänellä riittää ääntä ja karismaa vielä nostattaa tuota hivenen itseään toistavaa biisiä livenä, neljä tähteä ja puntarilla top kymppiin ****

Ihan kiva biisi, kyllä britit tällä jumboviisikon välttänee mutta turha odottaa mitään viisuvoittoa. Raadit saattaa tykätä jos onnistuu livenä, yleisöäänipotti saattaa jäädä vähän pienemmäksi. Heikko nelonen näin alkuun.

Minä tykästyin kovasti mutta se ei sinänsä yllättä kun Y&Y on ollut kovasti makuuni.

granaattiomena kirjoitti: ↑01 Maalis 2024, 02:57 Kuppilan vastaanotto on näköjään ollut nihkeä, mutta sepä nyt ei yllätä, kun tietää millaiseksi musiikkimaku on täällä muodostunut.

Kuppilassa saatetaan ensimmäiset yksi tähtiset jakaa kommenteilla "Onpa huono" jo ennen kuin kappaleen julkaisusta on kulunut edes kolme minuuttia Euroviisuja arvoidaan tiukemmin ja tarkemmin juuri ensi kuuntelun perusteella, mutta varsinaisena hittimittarina Kuppilan keskustelua ei kannata lukea.

Dizzy on itseasiassa niitä harvoja tämän vuoden kappaleita, joiden voisin kuvitella soivan Suomen radiotaajuuksilla myöhemmin tänä keväänä. Hyvällä esityksellä uskoisin juryjen palkitsevan Iso-Britanniaa tasaiseen tahtiin, joskin telepuolelle tänä korkean energiatason viisuvuotena kappaleella on useampikin kova haastaja.

Jos tarkkoja ollaan aloittaisin tähtiluokituksen kolmesta ja puolesta tällä hetkellä, mutta uskon, että kappale tulee kasvattamaan suosiotaan omalla listallani kevään edetessä.

Peruslaadukasta brittipoppia. Kolmosen varmaa näin alkuun voi antaa, mut tässä on potentiaalia nousta.

Tän vuoden friikkisiruksesssa tää voi erottua ihan hyvin edukseen

Eipä sitten tänä vuonnakaan vältytä geneeristen unohtuvaisten peruspoppien tulvalta kun tällä viikolla sekä Kypros, Itävalta, että Uk julkaisi sellaisen . Noista Itävalta lienee paras ja Uk kyllä jää valitettavasti jalkoihin. No ketäpä se yllättää, että Saksa ja Uk saavat jälleen kisata Finaalin "ykköspaikasta" tulostaulun pohjalla .

Aiemmasta pikkupätkästä en yhtään välittänyt, mutta koko biisinä tämä on vallan ihana. Tulee ihan mieleen Take That ja Could it be magic. Jostain sopukoista nousee teini-mmmimo ja rakastaa tätä kovasti. Neljä tähteä!

Keskinkertainen pötkylä, joka ei jaksanut pitää kiinnostustani yllä koko kolmea minuuttia. En inhia, mutta en tätä kyllä viisukontekstin ulkopuolella kuuntelisi

Vähän turha juu… No annetaan nyt ehkä kolme tähteä ja niiden pohjalle eli sijalle 10.

Olly Alexander ja Years & Years toimii meikämandoliinilla aina. Tiedän jo nyt, että Dizzy tulee soimaan mun Spotifyssä paljon, mutt vaikea nähdä tämän sijoittuvan korkealle yleisöäänissä.

Voihan voihan. Odotin briteiltä tänä vuonna jotain kivaa, kun on iso artisti jne, mutta tällainen kädenlämpöinen ja jotenkin vanhentuneen kuuloinen tämän on.

En ole omaa puntariani vielä tehnyt, mutta arvioisin 2 tähteä.

Mikä näissä on ku kaikki vaan tuntuu ja jankkaavan. Missä kunnon modulaatiot, nostatukset, kaipaan jotain. Hyvin yksinkertaiset ja pehmeät taustat kertsissäkin. Kaipaisi potkua. Tämä biisi elää ja kasvaa artistin karismalla. Mutta luulen että viisuissa hän palaa muiden kuolevaisten tasolle.

Pidän vallan kovasti. Mikä ei yllättänyt itseäni kun Year's & Yearsista pidän. Viisi.

No niin hieman oettymys oli tää biisi, kun olen tykännyt Ollyn Years& Yearsin aikaisesta tuotannosta paljon. Kappale on ihan liian jankkaava ja aika unohdettava. Britit tulee kyllä finaalissa saamaan kylmää kyytiä, kun voittoa on tällä tosissaan lähdetty hakemaan.

Jos haluaa olla vanhanaikainen, voisiko olla sitä kunnolla eikä väkisin yrittää työntää mukaan jotain erikoista? Mietin aluksi oliko taustalle jäänyt soimaan jotain muuta kun kuulosti paikoin riitasointuiselta.

Nyt kun joku mainitsi, että tää muistuttaa Pet Shop Boysin ”It’s a sin” biisiä niin ymmärrän miksi menee niin kivasti oman jalan alle, mutta eipä siinä, tykkään neljän tähtösen ja puntarini kuutossijan edestä ja hyvä lavashow saattaa vielä sijoitusta nostaakin