Viisukuppila

Minulla on kolme leffalippua, jotka vanhenevat kuun lopussa. Nyt ei vaan taida pyöriä mitään mielenkiintoista. Pitänee käyttää liput ihmisten kanssa, jotka löytävät itselleen mielenkiintoista katsottavaa, ja ottaa leffat etunenässä yhteisenä ajanviettona.

Sahat järjestykseen:

1. Saw III (2006)
2. Saw (I, 2004)
3. Saw VI (2009)
4. Saw IV (2007)
5. Saw X (2023)
6. Jigsaw (VIII, 2017)
7. Saw V (2008)
8. Saw II (2005)
9. Spiral (IX, 2021)
10. Saw VII 3D (2010)

Kidutuskauhusarjan avausta jatkettiin ensin trilogiaksi. Käsikirjoittajien kauhuksi Jigsaw eli John (Tobin Bell) sairastaa syöpää ja kuolee väistämättä. Kuinka pitää päähenkilö yhä mukana, ellei haluttu perua kuolemaa saippuatyyliin? Osiin IV-VI tarvittiin ainakin uusi hirviö, vähintään yksi. Mutkikkaat juonet, takaumat ja yllätykset olivat alusta asti Sawien vahvuuksia.

Saw III on häijy ja synkkä, hieno päätös ykköstrilogialle. Siinä jo nähdään, ettei Jigsaw'n "filosofia" välttämättä päde. Sen mukaan ihmiset eivät arvosta elämää mutta John antaa heille toisen tilaisuuden kidutuskokeilla, joista voi teoriassa selvitä hengissä. Jos lupaus pettää, sankari ei ota vastuuta, seuraava uhri on jo koneessa. Ansojen on tarkoitus olla teknisesti mahdollisia, vaikka tarina on täysin överi ja mahdoton. Jotkut myöhemmät ansat menevät ehkä scifin puolelle.

Toinen trilogia (IV-VI) oli vielä varsin tehokas, joskin viides osa toimi pelkkänä siltana finaaliin. Saw VII oli karmeaa kuraa ja melkein pilasi koko saagan. Tekijät ilmeisesti 3D-buumin lumoissa, henkilöitä vain heitettiin lihamyllyyn ilman järjen hituakaan. Jigsaw (VIII) korjasi sen minkä voi. Spiral (IX) oli turhaa venytystä ja motiiveiltaan vaisu, Tobin Bell ei mukana.

Saw X katsottu levyltä eilen. Paras ensin: se on kuvattu kokonaan Mexico Cityssä. Jigsaw palaa, samoin Amanda (Shawnee Smith), josta en kylläkään pidä. Ajoitus osien I ja II välissä. Tarina on ärsyttävästi kostokauhua: Johnin ylpeyttä on loukattu, nyt pahikset saavat ansionsa mukaan. Tympeää. Sana moraalisaarna toistuu parikin kertaa, ja siltä tämä hiukan maistui. Luovuutta puuttuu, kun taas sahataan jalkaa ja taas porataan kalloa. Yllätyskäänne loppupuolella ei ole kovin yllättävä. John on yhä tekosyvällisiä onelinereita heittävä kidutuskauhun rocktähti, johon osa yleisöstä kenties samaistuu. Paras kommentti tulee kuitenkin Cecilialta (norjalainen Synnøve Macody Lund). Hän on erinomainen hahmo.

Maikkarilla Joan Baez -dokkari saatavilla. Kotivideoita, päiväkirjoja, piirrustuksia, äänitallenteita ja kolme eri elämää: julkinen, yksityinen ja salainen. Jatkoon.

https://www.mtv.fi/ohjelma/5abb4dc55f28 ... ab=details