Viisukuppila

Pidin paljon molemmista biiseistä. Kerta viimeinen on mukavan menevä ja tarttuva biisi. Liian monta yötä taas on todella kaunis, rauhallinen ja tunnelmaltaan hieman unenomainen. Kyllä tuo Kerta viimeinen kuitenkin paremmin euroviisuihin sopii.

Mutta ne keijukaismaiset taustatanssijat Liian monta yötä esityksessä... ne olivat IHANIA Mä rakastan keijukaisia ja kaikkea niihin liittyvää (mulla on ollut oma taidenäyttelykin aiheesta ) No en tiedä, oliko esitykseen tarkoitus saada juuri keijukaisvaikutelmaa, mutta sellaisena mä sen näin. Joka tapauksessa visuaalisesti todella upea esitys!

Kyllä Johanna Pakonen oli selkeästi tämän semin paras

Celeste kirjoitti: Kyllä Johanna Pakonen oli selkeästi tämän semin paras

Juuh... Johannan lavaesiintyminen kyllä kaipailis vielä vähän hiomista ja ne kappaleetkaan ei nyt oikeen sytyttäneet. Itse pidin jostakin kummman syystä Johannan ekaa kappaletta parempana...

Mun mielestä toinen semi oli paljon heikompi kuin ensimmäinen. Pelonsekaisin tuntein oottelen jo ensi perjantaita. Ei kai taso enää voi laskea?

Kyllä tämä toka semi oli kokonaistasoltaan paljon tasokkaampi, kuin ensimmäinen.

No ei sitten sinnepäinkään. Ensimmäisen semin kuudesta paketista viisi oli sellaisia, joista voisi sellaisenaan tai pienin parannuksin olla ylpeä, mikäli ne Suomea edustaisivat. Tästä toisesta semistä ehkä yksi biisi yltää samaan statukseen ja sekin rimaa hipoen. Rimaa hipoi muutama muukin esitys, alapuolelta tosin, eivätkä kaikki yltäneet niinkään korkealle...

No minä katson asioita vain siltä kannalta, minkälaisesta musiikista pidän itse. En laskelmoi taskulaskimellani mahdollista menestystä tms.
Ja koska en ole niin innostunut hirviörockista ja oopperalaulajista, kuin tarttuvasta peruspopista, niin tokan biisien keskiarvo ylitti ensimmäisen.
Jennien ja Pakoskan biisejä olen huudattanut ehdottomasti eniten täällä kotona, mutta Metsäpetoa en enää juuri lainkaan ja Lordiltakin vain HRH:ta. Mutta nyt myös Villen ja Christan duetto soi tehosoitossa, samoin kuin Ninan ja Hanna-Riikan molemmat kappaleet. Ja that's that

En tykännyt yhtään. Sori kaikille faneille, mutta Johanna on mulle liian tätimäinen. Enkä tykännyt lauluista yhtään. Ei tätä.

Ihan törkee humppa. Ei mun tyyliä ja esitys oli huono. Artisti ei oikein osannu liikkua ja biisi oli ihan liian kesy.

Tää biisi alkaa laskea mun listoilla..

Tää homohumppa on paljon parempi kun esitystä *EI NÄE*. Tarttuvahan tää on!!! Tänäänkin kertis pyörinyt useaan otteeseen hörhelön päässä duunipäivää piristämässä...

Kerta viimeinen ei se ollutkaan
vain sun kanssasi tunteet kuumenee

Mulle tulee tosta tunteiden kuumenemisesta mieleen sellainen raivostuttava tyyppi, joka saa pinnan kiristymään. Semmoinen viha-rakkaussuhde

Samoin mulla on pyörinyt Kerta viimeinen koko päivän päässä sekoittuneena Ninan ja Hanna-Riikan TIWWCF

Marjukka kirjoitti:Kerta viimeinen ei se ollutkaan
vain sun kanssasi tunteet kuumenee

Mulle tulee tosta tunteiden kuumenemisesta mieleen sellainen raivostuttava tyyppi, joka saa pinnan kiristymään. Semmoinen viha-rakkaussuhde

On tosiaan hieman kumma sanavalinta tuo "kuumenee". Yleensä tunteiden kuumeneminen merkitsee pikemminkin vihastusta kuin samaa sanaa ilman v:tä. Olisikohan parempi valinta "vain sun kanssasi tunteet lämpenee"?

Marjukka kirjoitti:Kerta viimeinen ei se ollutkaan
vain sun kanssasi tunteet kuumenee

Mulle tulee tosta tunteiden kuumenemisesta mieleen sellainen raivostuttava tyyppi, joka saa pinnan kiristymään. Semmoinen viha-rakkaussuhde

Juuri niin, raivostuttava tai ihan tajuttoman ihana, mieluiten vielä samana päivänä. Näin mäkin sen aattelin. Sehän liittyis just siihen "ettei se ollut kerta viimeinen", jojo-efektiin. Hyvä teksti!

No mun mielestä toi teksti kokonaisuudessaan näyttää siltä, että sen miettimiseen ja kirjoittamiseen ei ole käytetty aikaa sekuntiakaan biisin kestoa pitempään, etenkin kun otetaan huomioon, että ammattilaisia on ollut asialla. Kun tekstiä ei ajattele, niin se menee läpi tusinahuttuna, jossa mikään ei herätä huomiota. Jos sitä alkaa lukea ja analysoida, ei siitä sitten paljoa selkoa otakaan.

Jos jonkun huonosti sanoitetun kohdan pystyy niin halutessaan tulkitsemaan syvälliseksi, ei se tee tekstistä hyvää. Melkein minkä tahansa huonoilun voi selitellä tietoiseksi ja onnistuneeksi ratkaisuksi. Itse en usko tunteiden kuumenemisen olevan tarkoituksellisesti kaksitulkintainen - ja jos onkin, niin ennemmin sitäkin kutsuisin omituiseksi kuin onnistuneeksi ratkaisuksi.

Itse kaipailisin hyvältä sanoitukselta ensisijaisesti jonkinlaista selkeää rakennetta ja helppoa seurattavuutta. Tätä tekstiähän on vaikea lähteä edes kritisoimaan, kun siinä vain ladellaan löyhästi samaan teemaan liittyviä irrallisia lauseita peräkkäin. Mut ihan miten vaan. Kiva, että joku tykkää. Varmaan joku vielä perustelee onnistuneeksi ja älykkääksi tämänkin virkerakenteen.

"Kerta viimeinen
Eihän milloinkaan
Niin voin uskoa vielä huomiseen
Tule uudelleen"

tonywerner kirjoitti:No minä katson asioita vain siltä kannalta, minkälaisesta musiikista pidän itse. En laskelmoi taskulaskimellani mahdollista menestystä tms.

En puhunut mahdollisesta menestyksestä mitään, vaan siitä, mistä paketista Suomen edustajana voisin olla ylpeä. Esimerkiksi tämän ketjun biisistä en voisi: tusinahuttua, jota on viisuissakin moneen kertaan kuultu ja paremmin esitetty ja jota ei ole tässä tehty sen enempää sävellyksellisesti kuin esityksellisestikään mitenkään edes euroviisumielessä uudella tai innostavalla tavalla.

Timoteus kirjoitti: kutsuisin omituiseksi kuin onnistuneeksi ratkaisuksi.

"Kerta viimeinen
Eihän milloinkaan
Niin voin uskoa vielä huomiseen
Tule uudelleen"

Erittäin hyvä ihmissuhteen määritelmä.

Vaikka olisi kuinka ihQ määritelmä mistä tahansa, niin virkerakenne on varsin epäihQ. Kaksi rinnasteista päälausetta, joilla on vielä syy-seuraus-suhde, on sijoitettu sisäkkäin. Okei, okei, laulun sanoituksen ei tarvitse olla kieliopillisesti täydellistä suomen kieltä mutta käsi sydämelle: onko tuollainen asian muotoilu muuta kuin hätäratkaisu, kun ei muutakaan melodiaan sopivaa ja rimmaavaa satuttu lennosta keksimään?

Melodiahan (sikäli kuin sen nyt muistan, en voi kuunnella kappaletta juuri nyt) ei edes tue virkkeen jatkumista tuohon tapaan, vaan "tule uudelleen" kuulostaa pikemminkin imperatiivimuodolta. Joku seuraavaksi tietysti keksii, että sellaiseksi se on tarkoitettukin mutta sittenhän siellä olisi vaillinainen ja täysin järjetön lause "Kerta viimeinen eihän milloinkaan".

Kerta viimeinen
Eihän milloinkaan
Niin voin uskoa vielä huomiseen
Tule uudelleen

Tässähän on aivan selkeä kerronta...tai no selkeä ja selkeä Pakonen toteaa "Kerta viimeinen" -> eihän sitä tapahdu milloinkaan, joten hän voi uskoa huomiseen. Lopussa Pakonen kutsuu vielä miestä uudelleen! Selvää kuin pässi ja sen potka tai siis viulu!

Mun mielestä tuo nyt on niin selkeä kun olla voi - vieläpä aikas henosti muotoiltuna!
Kerta viimeinen eihän milloinkaan - niin voin uskoa - vielä huomiseen tule uudelleen.

Jvvv kirjoitti:Mun mielestä tuo nyt on niin selkeä kun olla voi - vieläpä aikas henosti muotoiltuna!
Kerta viimeinen eihän milloinkaan - niin voin uskoa - vielä huomiseen tule uudelleen.

Ah. Jos tuota on tarkoitettu, niin onkin sitten niin fiinisti muotoiltu, ettei sitä tavallisempi tallukka ymmärräkään. Ja jos ei tavallinen tallukka ymmärrä, niin selkeydestä ei voi puhua.

Minä olen koko ajan tulkinnut virkkeen jäsentelynä "Kerta viimeinen eihän milloinkaan..., niin voin uskoa vielä huomiseen, ...tule uudelleen", jonka olen olettanut tarkoittavan suunnilleen "Kunhan kerta viimeinen ei tule milloinkaan uudelleen, voin uskoa vielä huomiseen".

Esittämäsi tulkinta ei edes tullut mieleen. Piti kuunnella kyseinen kohta - moneen, moneen kertaan - mutta Johannan laulusuoritus ei tunnu antavan tukea tuollekaan. Luulisi, että vielä-sanaa painotettaisiin selvemmin, ellei se jatkaisi "niin voin uskoa" -sanojen aloittamaa lausetta. Uskoa-sanan jäännöslopukkeen olemassaolosta tai -olemattomuudestakin voisi ehkä jotakin päätellä mutta piru siitä selvää ottaa.

Omalla tulkinnallani pidän virkkeen merkitystäkin järkevämpänä. Mitä oikein tarkoittaisi Johannan vakuuttuneisuus siitä, että kerta viimeinen ei tule milloinkaan uudelleen huomiseen (vaikka huomisen tulkinta ei kirjaimellinen olisikaan)? Huomiseen uskomisessa olisi edes pointti. Lisäksi jos tulkinta olisi esittämäsi, olisi sanoitukset sähköiseen muotoon kirjoittanut saattanut löytää pilkunkin näppäimistöltään. Ainoaan toiseen paikkaan, johon välimerkki on tarvittu keskelle riviä, se on sinne myös laitettu. Kyse on vieläpä paljon konstikkaammasta välimerkistä: kaksoispisteestä!

Juu, onhan tuo kyllä aika tulkinnanvarainen sana muoto.

Toinen vaihtoehto voisi olla
Kerta viimeinen eihän milloinkaan - niin voin uskoa vielä huomiseen - tule uudelleen.
Vähän samalla tavalla kuin riimittelyä joskus taitavasti jatketaan muutaman värssyn päähän, tässä onkin lauseen keskelle asetettu tuo lopputoteamus.
Kerta viimeinen eihän milloinkaan tule uudelleen - niin voin uskoa vielä huomiseen.
Apua, täällä mä keskustelen sanoituksista, joihin en edes koskaan kiinnitä huomiota!

Kaipa minäkin sitten kerron, mikä minun tulkintani on koko ajan ollut. Tämä ei ole lainkaan yhtä järkevä kuin aiemmin esitetyt, mutta näin minä joka tapauksessa tekstin ensimmäisellä kerralla käsitin:

Kerta viimeinen eihän milloinkaan (tapahdu tms.).
Niin voin uskoa vielä huomiseen.
Tule uudelleen!

Toisin sanoen kolme virkettä. Ensimmäinen virke jätetään kesken, ja sillä tarkoitetaan että viimeistä kertaa ei tule koskaan (aiemminhan on jo todettu, että kerta viimeinen ei se ollutkaan tällä kertaa, mutta nyt sitä jatketaan kattamaan ikuisuus).

Toisessa virkkeessä olen pitänyt niin-sanaa turhana lisäkkeenä, joka on mukana vain rytmin vuoksi. Vielä-sanan merkitystä en pysty selittämään.

Kolmannessa virkkeessä kertoja pyytää rakasta tulemaan luokseen jälleen. Tällainen tulkinta!

Tää oli sika hyvä. Jotenkin hämäs se jäykkä esiintyminen, mutta jospa se kuului tunnelmaan ja minä sitä en vaan tajunnut. Tää englanniks niin hyvää tulee. Mieletön kertsi. Iskee tajuntaan heti!!!

Mun veikkaus:
"Kerta viimeinen ei. Hän milloin kaniin? Voin uskoa vielä, huom!
Isään tule uudelleen."

Joka tapauksessa: deep.

TipiBi kirjoitti:Mun veikkaus:
"Kerta viimeinen ei. Hän milloin kaniin? Voin uskoa vielä, huom!
Isään tule uudelleen."

Järjestäkää tästä käännöskisa

salla kirjoitti:Tää englanniks niin hyvää tulee.

Eipä tulisi hyväksi, vaan pikemminkin kappaleeksi, jollaisia viisuissa on tullut vuosittain liiankin monta. Suomen kieli itse asiassa pelastaa jumbosijalta.

Do oodellaan oodellaan! Katsotaan nyt kuka näistä pääsee ensin sinne Ateenaan

Jvvv kirjoitti:Kerta viimeinen eihän milloinkaan - niin voin uskoa vielä huomiseen - tule uudelleen.

Tulkitsen tämän siten, että kertoja toivoo, ettei viimeinen kerta tulisi enää, vaikka todellisuudessa aavistaa, että kyllä se sieltä vielä tulee, mutta antaa silti itselleen luvan elää illuusiossa huomiseen asti. Itse asiassa pelkän kuuntelun perusteella olin siinä uskossa, että "ei" ja "hän" olisivat eri sanoja, mutta tätä ei voine epäillä, koska kirjoitettu muoto on virallisesti saatavilla.

Kokonaisuutena pidän sanoituksesta. Se soljuu ja sisältää miellyttäviä ajatuksia. Ainoastaan pelkistä täytesanoista koostuva kohta "Se on vain aina niin" tökkii.

Että silleen.