Viisukuppila

Ei saisi näin käydä. 

Mikkelsson: 

Voi ei! Ei sais noin uskomattoman söpö pikkuinen kisu kuolla... Suuri osanotto suruunne, Mikkelsson.

Lepää rauhassa, suloinen Piusi.

Piusin muistoa kunnioittaen

Maailma ei ole reilu. Tuli tosi surullinen olo. Osanottoni. 

Voi pientä Piusia... 
Jaksamisia 

Mikkelsson kirjoitti: Piusi Singeriina lensi tänään illalla enkeliksi meidän olkapäille. Turvassa papan sylissä omaan täkkiin kääriytyneenä tuli se iso uni. Pienet voimat eivät enää riittäneet ja oli vaan pakko päästää irti.

Tää ei saa olla totta  . Olen hirveän pahoillani, niin kauan kun odotitte sitä oikeaa pentua ja sitten kävi näin.

Ei tässä oikein muuta osaa kuin halata Ihan lohduton on minunkin oloni, tiedän niin hyvin, miltä teistä nyt tuntuu 

Osanottoni Mikkelsson 

Osanotto myös täältäpäin ja voimia.

Ikävä uutinen. Tiedän miltä tuntuu , kun yritit tehdä parhaasi kissasi pelastamiseksi

Miksi pienen elämän piti loppua ennenkuin se kunnolla alkoikaan?  Pikku Piusin muistoa kunnioittaen ja perheelle voimia toivottaen 

Osanottoni myös minulta.

Voi ei! Kauheen epäreilua. 
Jaksamista Mikkelssonin perheelle!

Sydänlämmin kiitos kauniista ajatuksista. Haudattiin viime viikolla Pikku-Piusi meidän kesäpaikan rantaan ja täällä kotona on makuuhuoneessa hyllyllä tyyny, jonne enkeli voi väsyessään levähtää.

Ikinä ei ihan tarkkaan selvinnyt mikä meni pieleen, enemmän tai vähemmän kaikki kai. Pienen kunto heikkenee niin nopeasti, että vaikka jo lauantaina tuotatettiin Suomesta nopeita tuloksia antavat verikokeet ja lääkitystä niiden myötä muutettiin, ei oikein mitään ollut tehtävissä. Nesteytyksestä ja glukoosista huolimatta kunto heikkeni ihan liian nopeaan, olkoonkin että oireen olivat ilmenneet vasta edellisenä iltana. Virusperäinen tulehdus suolistossa, parasiitit ja lopulta sunnuntai-iltana noussut korkea kuume veivät Piusin niin huonoon kuntoon, että silloin oli selvää, että elämälle ei toista enää voiteta. Sitten oli helppo tajuta, että paranemisen mahdollisuus on poissa, ja Piusia pidetään hengissä vain meitä pappoja varten. Se vaan oli niin uskomatonta, pieninkään kuolemanmahdollisuus ei käynyt mielessä, kun perjantaina lääkäriin ja sairaalaan mentiin.

Mutta Piusi sai kodin ja sellainen sillä tulee aina olemaan. Mitenkään en ajattele korvaavani toista, mutta nyt kun tässä kävi niinkuin kävi, niin ovet ja mieli on avoinna jollekin toiselle pikkutyypille, joka kaipaa kotia. Toivottavasti ei vaan pitkään aikaan, sillä se olisi merkki siitä, että jokaisella kiisulla on jo valmiiksi rakastava koti.

Piusin kohtalo koskettaa mua erityisen paljon siksi, että se on niin samanlainen kuin oman virolaiseni. Nappihan ehti olla luonani Suomessa vain vajaat neljä vuorokautta ennen kuin menehtyi.
Voi miten iloinen ja terhakka pikkukisu se olikaan tullessaan sunnuntaina ja keskiviikkoiltana se jo nukkui pois mun sylissä  . Vaikka siitä on jo kohta viisi vuotta, niin itku tulee vieläkin.

Nuo virolaiskisut ovat jotain ihan erityistä. Vaikka olen nähnyt lukemattomia kissanpentuja ja kasvattanut itse toistakymmentä pentuetta, niin Napissa oli jotain sellaista, mitä ei ole ollut yhdessäkään muussa tuntemassan pennussa. Sitä ei osaa selittää, se on jotain niin suurta.

Piusi oli varmaankin samanlainen ihanuus. Sellaisten soisi elävän onnellisen ja pitkän elämän. Lohduttaudu kumminkin sillä, että vaikka Piusin maallinen taival jäi lyhyeksi, se sai tuntea olevansa rakastettu ja toivottu perheenjäsen. Siellä jossain Piusi nyt leikkii minun Nappini kanssa ilman kipua ja vaivaa.

Ollaan Mikke onnellisia että saatiin kokea ihanien pikkukisujen ainutlaatuinen ystävyys

En saanut kuvaa meidän pikkusesta kun tuohon avattareen. Pidän sitä sitten siinä jonkun aikaa. On sitä mukava katsella samalla kun täällä hengailee!

Ihan liian söpö.

jamit kirjoitti: En saanut kuvaa meidän pikkusesta kun tuohon avattareen. Pidän sitä sitten siinä jonkun aikaa. On sitä mukava katsella samalla kun täällä hengailee!

Toiseen ketjuun laitoinkin jo tän, mutta minkä ikäinen ja rotuinen kissasi on?
Todella söpönnäköinen kissa, nimimerkillä älytön kissa-fani

  Se on kyllä jo vähän isompi kun tossa kuvassa. Ihan "tavallinen" kissa, ei siis rotukissa. Tällä hetkellä se on jo puoli vuotias. Kuvassa nimensä veroinen Missi Madelene Victoria.

Suloinen punatiikeri pikkukisu jamitilla 

Olen vähän myöhässä, mutta osanotto Mikkelssonille. Kauhea tapaus.

Tais toi teksti mennä avatar-ketjuun? Mutta piti sanoa että meillä on 2 kissaa, ja molemmat samanvärisiä, samat raidat häntää myöten. Isompi prinssi pitää hyvää huolta pikku-siskostaan pesemällä Missiä, ja on huolissaan jos toinen joutuu vahingossa oven taakse toiseen huoneeseen. Hellyttävä näky keskenään! Prinssi on jo 2,5v. Jos on vähänkään hämärämpää, niin vaikea erottaa kumpi on kumpi, kun toi pikku tytteli kasvaa kovaa vauhtia. Pientä eroa on kuitenkin, pienempi osaa jo "puhua", vastaa aina kun sille puhutaan. Täällä kuppilassa on aika paljon meitä kissa-ihmisiä, ja monella  muullakin on 2 kissaa. Pitää laittaa joskus tänne kuva molemmista, niin huomaatte ettei kovin suurta eroa ole.

Laita ihmeessä kuvia kisuistasi jamit. Mullakin on yksi punatiikeri kotona  .

Mustatassun Rymy-Eetu "Punkku Porkkana", punatiikeri eurooppalainen

Uuden suhteeni myötä olen saanut elämääni ihanan kisun, Leevin. Leevi on 2,5 vuotias kolli, väriltään oranssi-valkoinen. Melko itsepäinen kaveri, niin kun kissat yleensä. kaveri on ihan mahottoman kova leikkimään. Lempileluja ovat hiuspampulat ja pullasudit. Varasti joulun aikaan pullasudit kuivaustelineestä niin pitihän pikkuherralle ostaa lahjaksi pussillinen omia. Leevi on kova kiipeilemään ja usein saa pelastaa sitä milloin keittiön yläkaapista, milloin ovin karmeilta. Välillä aika kuriton ja kun häntä toruu niin maukasee vastalauseen. Kiltti kissa mutta sylissä ei viihdy ja nukkuu vain omistajan vieressä. Kun mä menen viereen niin lähtee pois. Alussa meillä olikin vähän"valtataistelua"mutta pikkuhiljaa uskalsi ottaa mut osaksi elämäänsä. Ihana se on!

Hazel kirjoitti: Laita ihmeessä kuvia kisuistasi jamit. Mullakin on yksi punatiikeri kotona  .

Mustatassun Rymy-Eetu "Punkku Porkkana", punatiikeri eurooppalainen

Hazel aivan ihana kissa sulla

Kiitos melodia, se on mun oma kasvatti, mulla on sen äiti ja velikin, isäpappa on jo kisujen taivaassa. Se on mun kasvatteja ties kuinka monessa polvessa (en nyt just jaksa tarkkan laskea  ).

Kiva että HkiMiikkukin on saanut elämäänsä taas kisun. Kuka nyt voisi ilman kissaa elääkään  .

Hazel kirjoitti: Kiitos melodia, se on mun oma kasvatti, mulla on sen äiti ja velikin, isäpappa on jo kisujen taivaassa. Se on mun kasvatteja ties kuinka monessa polvessa (en nyt just jaksa tarkkan laskea  ).

Kiva että HkiMiikkukin on saanut elämäänsä taas kisun. Kuka nyt voisi ilman kissaa elääkään  .

Minkä ikäinen ja mitä sukupuolta kissasi on? 

Punkku on leikattu kolli ja syntynyt 13.1.-96, joten just täytti 11v.

Ihana kisu kyllä on!  Tosin en oo kyllä kohdannut elämäni aikana ainuttakaan kissaa, joka EI olisi ihana 

Mä olen täysin unohtanu esitellä meirän kisulin! 98-syntynyt Lassi on mulle melkein pikkuveli ja kun joskus käy mielessä, ettei Lassi ole täällä ikuisesti niin kyllä sattuu. Lassi on meidän oma Karvinen, syö ja nukkuu minkä ehtii. Kissan elämä on niin rankkaa. Korvat on Lassin tuntomerkki: joskus pienenä Lassi tappeli naapurin kissojen kanssa ja korviin tuli jotkut ihme veripaakut, jotka sitten painoivat kisulin korvat luppakorviksi. Tässä meidän söpöliini päiväunilla: