Viisukuppila

kirjasto on tärkeä juttu mulle, meinasin aikoinaan opiskella sitä alaa..sitten tajusin etten ole oikein sisäilmaihmisiä....  aina kun käyn asioilla niin käyn siellä, netissä,lainaan lehtiä,kirjoja viimeksi Hamsterin, Veikko Huovisen kirjan, ja Luomu-lehtiä.

Minä aloitin lukemaan Astrid Lindgrenin Bröderna Lejonhjärtaa.

Aah, mitä olisi elämä ilman musiikkia ja kirjallisuutta. No eipä mitään. Tällä hetkellä on kunnon ahmimisaika menossa kirjojenkin suhteen. Hyllyssä on lukemattomia kirjoja ihan liikaa, joten välttelen sekä kirjastoa, kirjakauppoja että kirpputoreja. Avioliiton lyhyt oppimäärä on nyt kesken ja Agatha Christien parhaita dekkareita luen taas uudestaan. Dekkarit ja elämäkerrat ovat olleet lähimpänä sydäntäni, välillä lukaisen vähän romantiikkaa tai muuta kaunokirjallisuutta.

Suosittelen vähän erikoisempia dekkareita:
Tuula-Liina Varis: Vaimoni
Richard Mason: Merten huoneissa

Kevyttä ja hauskaa:
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjat

Sateenkaari-Suomi: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa
-kirja vaikuttaa kiintoisalta... sellaisen voi tilata esim. suoraan Like-kustantamon sivuilta 

Ennätän tietenkin lukemaan kirjoja koulun ja kaiken muun keskeltä, olen oikea lukurotta.

Ensimmäinen KUNNOLLINEN lukukokemukseni oli joku Karl May:n kirjoista, Karl May on saksalainen kirjailija joka on aika laajasti tunnettu ympäri maailmaa. Hän eli 1800-luvulla, mutta esim. minä olen yksi hänen suurimpia faneja, eli se sopii hyvin myös nykynuorison luettavaksi. [En vain tiedä noista suomennoksista millaisia ne ovat, koska huomasin muutaman kirjan Karl Maylta kirjastossa, lasten osastossa indiaanitarinoihin tunkaistuna  ]  Hän kirjoittaa ns. "matkamuistoja", fiktiivisiä sellaisia, mutta erittäin mukaansa tempaisevia. Joku voi nähdä kirjoista rasistisuutta esim. muslimeja tai indiaaneja vastaan, mutta haluan huomauttaa, että nämä tyypit olivat SEKÄ hyviä ETTÄ pahoja, eli en minä siinä ainakaan mitään rasistisuutta ole huomannut. Ainoastaan kristinuskon levittämistä, mutta se ei ole niin ratkaiseva ja voimakas asia, kuin tässä ehkä kuulostaa.

Lempikirjani ei kuitenkaan ole mikään Karl Mayn teoksista, vain sen kirjoitti saksalainen Bernhard Hennen, ja se ei oikeastaan rajoitu yhteen kirjaan, vain kolmen kirjan trilogiaan. Kirjat ovat nimeltään Die Elfen [Haltiat], Elfenwinter [Haltiatalvi] ja Elfenlicht [Haltiavalo]. Nimensä mukaisesti nämä kertovat haltioista ja fantasiaolennoista, mutta tämä ei todellakaan ole lasten kirja. Se käsittelee sotaa mihin sotkeutuu kaikenlaista, kuten petoksia, syvällistä ajattelua, tappoja, rakkautta ja sellaista. Kirjassa on erittäin hyvä puoli se, että kirjailija kirjoittaa kummankin osapuolen näkökulmasta, mikä sota sitten juuri onkaan meneillään. Siten lukija voi myös samaistua niihin, joita ensivaikutelmasta luuli "pahiksiksi", ja hän pystyy jopa löytämään erittäin sympaattisia henkilöitä näiden joukosta. Kun hankin kirjan Die Elfen Pariisista, eräästä kirjakaupasta missä oli kaikenkielisiä kirjoja, ja aloitin lukemisen, niin en pystynyt enää lopettamaan. Olin haltioitunut kirjoitustyylistä, otin Hennenin jopa idolikseni kirjailijana. Kirjaa ei sääliksikään ole käännetty Suomeksi eikä englanniksi, minkä takia minä aloin itse suomentamaan sitä kavereilleni. Ei kyllä ole vielä läheskään valmis, koska joka kirjassa on yli 900 sivua. Olisi suositeltavaa saksankieltä taitaville Sormusten Herra-faneille lukea nämä kirjat, se lukee jopa kirjojen takakannessa. 

Nuo Bernhard Hennenin kirjat ovat varmaankin kirjahyllyni tärkeimpiä aarteita Karl Mayn kirjojen lisäksi, mutta on siellä vielä yksi kirja, jonka luettelen aarteekseni: Saksalaisen Cornelia Funken Mustesydän. Olen ottanut tämänkin kirjailijan idolikseni tarinoissani. Kirja on jotenkin kiehtova ja vetää minut heti maailmaansa.

Kirja jonka luen aina uudestaan ja uudestaan kyllästymättä on Riku Rinnen kirja KK - Kuolemankauppias, jonka sain kerran koulussa. Erittäin koskettava kirja todellisista tapahtumista erään narkkarin elämästä. Sitäpaitsi se on tarpeeksi lyhyt, jotta  sen voi lukea vaikkapa kahdesti päivässä, jos on juuri sillä tuulella.

Yleensäottaen ostan kirjani, mutta jotain pidempiä kirjasarjoja minä lainaan kirjastosta, jotta ei menisi rahaa vain kirjoihin. 

Luen vuodessa niin paljon, etten voi yhtään sanoa, kuinka paljon kirjoja tulee ahmittua. Uskaltaisin melkeinpä sanoa, että jopa tuhansia, luen nimittäin yleensä monia kirjoja samassa aikavälissä, eli kun luen jotain erittäin paksua kirjaa, esim. Harry Pottereiden paksuista, niin saatan ohimennen myös lukaista erittäin paljon noita vain viidenkymmenen sivun kirjoja.

Hmm.. Mitäs minä suosittelisin.. No, menkää kirjastoon ja etsikää kaikkialta mikä näyttää lupaavalta ja mikä en, en nimittäin uskalla itse lukuvihjeitä antaa, koska lukumaut ovat niin erillaisia eri ihmisien kohdalla. Tietenkin, nuo kirjat joita olen aikaisemmin maininnut, voisivat kelvata suositteluksi. En kehoita jättämään mitään kirjaa väliin, pitäähän se ensin lukea jotta voi itsekin sanoa, onko se huono vai hyvä. Jotkuthan kirjat myös paranevat loppua kohden, eli vain kirjan alun perusteella ei kannattaisi jättää kirjaa valitsematta.

Noin, vastasin tässä nyt siis noihin tämän aiheen ensimmäisen viestin kysymyksiin.. Toivon että tätä haettiin takaa 

Tulipas muuten kamalan pitkä. ^^' Njoo.. "Voi sitä kirjoittamisen hurmaa"

Mulla on joku kauhea dekkarikausi meneillään, olen lukenut kasan ihania vanhoja Maria Langin dekkareita. Suurimman osan oon lukenut joskus aiemminkin, mutta niitä vaan jaksaa kahlat läpi uudestaankin.

Luin ihan tajuttoman oksettavan kirjan: Torey Haydenin Aavetyttö. Näen varmaan painajaisia seuraavat 10 vuotta.

Horvath kirjoitti: Luin ihan tajuttoman oksettavan kirjan: Torey Haydenin Aavetyttö. Näen varmaan painajaisia seuraavat 10 vuotta.

Eikö se kuitenkin loppunut onnellisesti?
Mä koen aina niin suunnatonta sisäistä helpotusta ja iloa, kun Haydenin kirjat päättyvät aina jonkinlaiseen ongelman ratkaisuun. Pitää ehdottomasti jossakin vaiheessa lukea tuokin.

No loppui se tavallaan joo onnellisesti, mutta muuten kyllä aiheutti suurta ahdistusta. Ei ne muut Haydenin kirjat ole minusta olleet ihan noin kamalia, tai sitten sietokykyni ei ole enää sama.

Haydenin kirjat on tosi mielenkiintoisia. Ahdistaa vaan kun aina jälkikäteen eli kirjan loppupuolella Haydenilla on syyllisyydentuntoinen kirjoitussävy, "kuinka me ei tajuttu".   Sen siinä näkee miten monet tapaukset voi mennä ihan ohi vaikka parhaansa yrittää.

Tota Aavetyttöä en ole vielä lukenut.

Danielle Steel; The House

melodia kirjoitti: Danielle Steel; The House

Aina sinä melodia luet tuon saman kirjailijan kirjoja.

Mä luen aika vähän kirjoja, enemmän sarjakuvia...  Sain tänää luetuksi Don Quijote Manchalainen (meneeköhän suomeksi noin, luin espanjaksi, nimi espanjaksi on Don Quijote De La Mancha)

Hazel kirjoitti: Mulla on joku kauhea dekkarikausi meneillään, olen lukenut kasan ihania vanhoja Maria Langin dekkareita. Suurimman osan oon lukenut joskus aiemminkin, mutta niitä vaan jaksaa kahlat läpi uudestaankin.

Mä en oo kahlannu koskaan mitään kirjaa uudelleen muutakuin kurssikirjoja.

Maria Langin kirjoja tuli teininä luettuu ja kaikki Agatha Christien kirjat, jotka äitini tilasi jostain kirjakerhosta. Muistan kun tuli postista A. Christienin kirjat (jossa kakskirjaa yhdessä) ja mä avasin sen pahvilaatikon, jossa ne kaikki Christiensin kirjat oli. Iso laatikko. Mä olin ihan paniikissa joistakin kirjankansista, sen verran häijyn näköisiä ne on. Tuijottavaa silmää...

Täytyy muistaa huomen palauttaa kirjaston luukusta tuo Sosiologia-kirja. Siitä on tullut jo huomautus.

Pete kirjoitti:

melodia kirjoitti: Danielle Steel; The House

Aina sinä melodia luet tuon saman kirjailijan kirjoja.

Jospa sattuisin pitämään just ko. kirjailijan kirjoista & tyylistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aku Ankoistahan tuo lukuinto lähti, ja Tähtien Sota -kirjallisuudesta. Jotain pikkuvampyyrejä ja heppakirjoja, muuta hömppää. Suurimman rakkauden löysin itsestäni fantasiakirjoja kohtaan, Tolkien, Dragonlancet ja Forgotten Realmsia. Kunniapaikalla kirjahyllyssä Nemit, R.A. Salvatore, Weis-Hickman ja Eoin Colfer. Ja suomi-englanti-suomi sanakirja  Tolkienia, Colferia ja sanakirjaa voin suositella kaikille ^^

My Star kirjoitti: Kevyttä ja hauskaa:
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjat

Miun suosikit. Muistelisin lukeneeni, että ko.sarjaan on tullut uusi kirja, toivon muistavani oikein Kevyt hömppä on miun suosikkia, opiskelujen myötä tulee ihan tarpeeksi luettua kaikkea vakavaa. Kivaa heittäytyä lomilla hömppäprinsessaksi Ei korkeakulttuurille 

Ajattelin aloittaa Sue Monk Kiddin Merenneidon tuolia. Kukaan lukenut? Monk Kiddin Mehiläisten salaisuuksista tykkäsin, joten katsotaan nyt, uppoaisko tämäkin.

Tai sitten voisin katsoa eräiltä kuppilalaisilta ostamaani kirjaa lähetystyöntekijän Kreikan-matkoista 1950-luvulla. Ei niinkään kiinnosta kirjan hengellinen anti (:shock: ) kuin matkakuvaus ajalta ennen nykyisen kaltaista massaturismia.

Minä luin Viron käännetyimmän kirjan, jonka kirjoittajan nimeä en muista. Myöskään kirjan nimeä en muista. Se taisi olla joku Arno ja toverit. Hyvä kirja kuitenkin!

Nyt aloitin Jan Guilloun trilogian ensimmäisen osan - Tie Jerusalemiin.

Geraldine Brooks:Islamin naisten salattu elämä. Tätä nyt luen lomalla ollessani ja hyvin mielenkiintonen teos on!

Pete kirjoitti: Minä luin Viron käännetyimmän kirjan, jonka kirjoittajan nimeä en muista. Myöskään kirjan nimeä en muista. Se taisi olla joku Arno ja toverit. Hyvä kirja kuitenkin!

Nyt aloitin Jan Guilloun trilogian ensimmäisen osan - Tie Jerusalemiin.

Oskar Lutsin Kevade, suomeksi tosiaan Arno ja toverit.

Violette kirjoitti: Oskar Lutsin Kevade, suomeksi tosiaan Arno ja toverit.

Juu, sehän se. Jotenkin mulla ei vaan koskaan jää kirjailijat mieleen. Sitten kun joku kysyy, mitä olet lukenut, niin en oikein voi mainita mitään.

Mitäs tuo Kevade tarkoittaa?

Kevät.

Kirjaanhan on myös olemassa jatko-osa, joka on osuvasti nimetty Syksyksi.

Ai, tuota en tiennytkään. Ehdottomasti pitää tuo Syksykin lukea jossakin vaiheessa.

Marjukka kirjoitti: Ja sitten jotain muutakin: 
Sain pääsiäisenä lopultakin  luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Ilmoittautuuko ketään muuta sen lukenutta? Kuulisin mielelläni mitä muut ovat tykänneet.

Mulla on se edelleen kesken.  En ole varmaan kuukauteen lukenut sivuakaan. Olen ollut niin mukakiireinen. Nyt pitäisi ryhdistäytyä, että pääsisin kommentoimaan kirjaa.

Vois lukea taas jonkun Viisikon. Mun suosikki on Viisikko retkellä. 

En ole koskaan lukenut yhtäkään Viisikkoa.

Pete kirjoitti: En ole koskaan lukenut yhtäkään Viisikkoa.

Mutta en minäkään ehkä niitä nyt enää voisi lukea.... varsinkin kun lapsuuden mielikuva Enid Blytonista murtui joskus... luulimme veljeni kanssa Enidiä isoksi mieheksi, joka söi koko ajan kirjoittaessaan, koska Viisikoidenkin syömiset kuvailtiin aina niin yksityiskohtaiseksi, mutta Enid onkin laiha nainen 

[img width=180 height=234]http://medias.francetv.fr/bibl/url_imag ... 696095.jpg[/img]