Viisukuppila

Mua kohti ammuttiin viime yönä avada kedavra -loitsu. 

En sano enempää, koska koko uni spoilasi viimeistä potteria. (Tuon vielä uskalsi ilmoittaa kun on aika ilmeistä, että kyseisessä kirjassa niitä lentelee).

Viime aikoina ollut vilkkaampaa unirintamalla. Olisikohan syytä tarkistaa lääkitystä?

To-pe yönä näin unta, jossa menin uudelleen armeijaan inttiin. Otin töistä lopputilin sen vuoksi. Mietin unessa, että onkohan tässä järkeä vai ei, mutta ajattelin, että suoritan palveluksen tällä kertaa eri aselajissa kuin viimeksi. Ensimmäisen viikon aikana minua alkoi kaduttaa, että olin jättänyt työni.

Pe-la yönä sama teema toistui. Otin töistä lopputilin ja aloin tekemään uudelleen diplomityötä. Tällä kertaa tein sen eri pääaineeseen kuin aiemmin ja kuvittelin saavani näin toisen tutkinnon. Työpisteeni sijaitsi maan alla hiukan metrotunnelia muistuttavassa paikassa. Melkein heti lopputilin otettuani minua alkoi kaduttaa.

La-su yönä olin töissä ranskalaisvalmisteisella jäänmurtajalla, joka kellui Kymijoen suistossa Langinkoskessa. Yht'äkkiä kaikki vesi katosi joesta ja merestä ja kävelin merenpohjaa pitkin Mussalo-nimiseen saareen. Kävellessäni minulle valkeni, että Olavi Virta on tehnyt Shania Twainin kappaleesta That don't impress me much suomicoverin ennen Kirsi Rantoa. Perillä Mussalossa joku mies teki sähköasennuksia sinisen keittiöjakkaran päällä. Tässä vaiheessa tajusin, että kyseessä on uni ja kävelin kallion reunalle hypätäkseni siitä lentoon. Hetken mietin, että uskallanko hypätä, jos kyseessä ei olekaan uni. Ajattelin kuitenkin, että tämä riski kannattaa ottaa, hyppäsin ja liihottelin n. kilometrin matkan kohti Kotkansaarta kunnes heräsin.

Viime yönä vedin firman pikkujouluissa kokkelia kunnolla up the bracket ja seuraavana päivänä töissä oli huumetesti. Pakenin testiä työpisteeni yläpuolella olevan ilmastointikanavan kautta, kunnes jäin perseestäni kiinni ahtaaseen hormiin ja minut jouduttiin pelastamaan putkesta tölkinavaajan avulla.

Näin aamulla unta, jossa olin palannut peruskouluun ja koulu etäisesti muistutti vanhaa ala-astettani. Lähdin pois koululta koulupäivän päättyessä neljältä (:eeek:), mutta huomasin sitten unohtaneeni repun, kun yksi toinen luokkalaisistani lähti sitä hakemaan. Yritin huutaa kyseistä tyttöä tuomaan omanikin, mutta ei se kuunnellut, joten kävin itsekin hakemassa. Sisälle pääsi, mutta vain eteisaulaan, josta lähti käytäväovi luokkahuoneisiin ja opettajanhuoneeseen. Ovi oli lukossa, joten rupesin etsimään reppuani eteisestä ja muutaman minuutin päästä löysin sen hyvin epätodennäköisestä paikasta: naulakosta. Siinä etsiessäni kuulin, kuinka opettajat hoilasivat opettajanhuoneessa hyvin iloisen kuuloisina Ismo Alangon Taiteilijaelämää. "Kolme grammaa hashista on päiväannoksein...". Lähtiessäni sisältä tuli viel Lostin Charlie kysymään, että ollaanhan me jo sellaisia hyvän päivän tuttuja. Sitten heräsin.

Aiemmin yöllä näin unen, jossa oli "vanha jengi" koossa ja liikuttiin niin Porin AMK:n tietotekniikan laitoksella (jälleen muistutti paikkaa etäisesti), Tampereella etsimässä lipunmyyntipaikkaa, jossa myytäisiin lippuja Metallican pitämään keikkaan "jossain päin Tamperetta". Porukassamme oli muuankin Einari ja käytiin näyttämässä sitä vanhalla koulullaan, jossa Einari sai huimat suosionosoitukset. Sitten unen loppuvaiheilla olin kävelemässä Tampereella, kun kaverini soitti ja kertoi jostain kaukalopallomatsista, joka pelattiin Helsingissä ja kertoi olevansa nyt siellä. Siinä sitten kettuilin sille asiasta (se ei ole niin kaukismiehiä tietääkseni) aikani, kunnes puhelu päättyi. Sitten jatkoin kävelyä samaisen kaverin ja tämän veljen kanssa, kun niiden kanssa olin liikkunut. En pitänyt sitä mitenkään omituisena, että sama kaveri soitti juuri Hesasta.

Reilu viikko sitten miun unessa seikkaili muun muassa nimiErkki Finnish, jota käsittääkseni en ole ikinä tavannutkaan...Mut otetaanpa ihan alusta 

Uni alkoi Jongunjoen leireestä, järjestysnumero ei ilmennyt unessani. Leireellä oli tullut uusi osanottajaennätys ja porukkaa oli todella paljon 
Leireen pitäjänä ja emäntänä olikin kyseisenä vuonna yllättäen tätini, joka on iältään 70 vuoden hujakoilla. Komento oli ilmeisen kovaa, sillä viinaa ei saanut juoda ja niinpä leireeltä olikin poistunut isompi joukko osallistujia Lieksan yöelämän pyörteisiin 

Kirkotus takaisin palatessa oli jotain hirveetä ja rangaistuksiakin tuli, en vain muista, minkälaisia 

Sinä aikana, kun olin ollut sen ison porukan kans siellä baariturneella, oli ennestäänkin täydelle leireelle saapunut nimiErkki Finnish. Hän oli hevarin oloinen, pitkätukkainen mies ja erittäin hoikka, mutta ei kovinkaan pitkä. Asusteena oli nahkatakki, jossa oli niittivöitä ja solkia vaikka muille jakaa...

Tähän tää uni sit päättyikin. Arvelen, että nimiErkki Finnish on aivan erinäköinen 

Mun viime yö oli ihan omituinen. Se perustui täysin yhteen biisiin... Omituisinta tässä on se, että k.o. biisiä ei ole julkaistu vielä, vaan olen kuullut sen kahdesti livenä. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo reilu vuosi.

Kuitenkin siinä unessa oli koko ajan taustalla tämä biisi ja selitin kaikille että "tämä kertoo minun elämästäni".

Biisi oli Lopulta olemme kuitenkin yksin.

"Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään.
Minulle jää, unet joissa peurat puhuvat.
Lopulta olemme kuitenkin yksin."

Siinä oli koko ajan ihmeellinen tunnelma.

En malta odottaa, että albumi jossa tämä kappale on, julkaistaan. 3.10. se tapahtuu.

Yhtenä yönä näin unta, että paljon kuppilalaisia oli lähdössä viisumatkalle jonnekin. Minun vastuullani oli ollut varata sekä matkat että majoitukset kaikille. Valitettavasti kävin niin, että kaikille muille muistin varata kummatkin, mutta Soppikselle olin ostanut vain matkan, en ollenkaan perillä tarvittavaa majoitusta. Soppis tuli junassa luokseni juttelemaan ja oli aika huolestuneen näköinen. Mutta taisi ottaa kaljaa ja todeta että kyllä hän jotenkin pärjää

Sen pituinen se...

Ihan älyttömiä näen unia nykyään 

Viime yönä käännyin olevinaan Lieksan ABC:n kiertoliittymässä väärään kiertosuuntaan ja kappas vain, ainaskin viisi pyöräpoliisia oli sen näkemässä. Oma järkytyksen tunteeni oli siinä unessa niin vahva, että ahdisti ihan tosissaan. Poliisi olikin kuitenkin sit armelias, eikä antanut sakkoja 

Olin F1-kisaa katsomassa paikan päällä. Olin yksin erään verkkoaidan takana Ferrari-liput sun muut niskassa. Radan loppu, mikä näkyi minulle hyvin, muistutti Ranskan rataaKauheasti ei ollut tilaa liikkua, sillä, jos olisin kävellyt metrin taaksepäin, olisin tippunut muutaman metrin matkan mereen. No, radalla kävi niin kuin pitikin: Schumi voitti ja kavensi eroa McLaren-kuskeihin. Ikuisena Schumi-fanina sitten menin toivomaan, että voi kun FIA tekisi oikeudenmukaisen ratkaisun ja antaisi tuntuvan rangaistuksen McLarenille vakoiluskandaalista. No, lähdin sitten kävelemään pois päin ja päästääkseni pois siltä alueelta missä olin, minun oli ylitettävä muutama kellumassa oleva puulautta (kunnon tasohyppelytyyliin), mutta ennen kuin ehdin edes puoleenväliin, koko rata-aluemiljöö muuttui entisaikojen maisemaksi puutaloineen kaikkineen ja yhtäkkiä vieressäni seisoikin itse suuri Davy Crockett.
Tai ei, ei Davy Crockett itse, vaan Davy Crockettia näyttelevä 80-luvun Leslie Nielsen. Olin eksynyt ZAZ-komediaan, vaikka totuuden nimissä elokuvan huumori muistutti enemmän Mel Brooksin leffoja, ja jotta vähän vielä sekoitettaisiin pakkaa, niin elokuvassa kuului musiikkia elokuvasta Monty Python and the Holy Grail. Luonnollisesti puhuimme englantia. Pompimme Davyn kanssa yhdessä puulauttoja pitkin laiturille ja siten olimme päässeet kuivalle maalle. Pian suuntasimme kohti tavernaa, vaikka rehellisesti sanottuna en ollut tietoinen omasta roolistani vielä tässä vaiheessa. Pubissa sitten otettiin pari ohrapirtelöä, kunnes joku sankari rupesi kertaamaan saavutuksiaan Davy Crockettina. Siitähän ei oikeaa Davya näyttelevä Leslie pitänyt vaan rupesi inttämään miehen kanssa (heillä molemmilla oli samanlaiset vaatteet) siitä, kumpi on oikean Davy Crockett. Kliseisten komediasääntöjen mukaan herrojen piti vielä puhua samaan aikaan ja samoin sanoin. Molemmilla oli toki miekat esillä (kyllä, heillä oli miekat) . Sitten he samanaikaisesti puhuivat apuristaan ja nyt selvisi minullekin, että näyttelin Crockettin apulaista. Kun sain katsekontaktin tähän toiseen apulaiseen, huudahdimme yhtä aikaa, että "MINÄ olen Davy Crockettin apulainen!" Sitten uni päättyi.

Okei, minä ymmärrän F1, minä ymmärrän Schumin, minä ymmärrän Ferraritaminet, mutta minä en ymmärrä, mistä minulle tuli Davy Crockett mieleen. Viimeksi kyseisestä herrasta kuullut kaiketi peruskoulussa. Tää Davy jää nyt vaivaamaan mua varmaankin. Oikeasti en muistanut kyseisen herran olemassaoloa, enkä tosiaan muista herran mainetekoja, vaikka kotimaansa muistinkin. Oh well...

Toki pitää nähdä unta, että taistelee ranskalaista jousimiessotajoukkoa vastaan, toki. 

Nyt se peli siis näemmä tunki uniinkin. 

Jännä muuten, että olen viime aikoina nähnyt joka yö jotain unta. Kai se sitten nenäntukkoisuudesta johtuu, kun tuntuu että nukun raskaammin kuin normaalisti. 

Mä näin viime yönä monia unia. Yhdessä unessa olin pyöräkilpailussa lähtöviivalla. Lähdettiin liikkeelle ja mä siellä kärjen tuntumassa, mutta parin mutkan jälkeen käännyttiin jollekin laiturille ja samaan aikaan muiden alta hävisi pyörä. Laituri oli kiinni talossa ja laituri jatkui vielä kulman taakse ollen edelleen kiinni talossa. Sitten huomasin, että nämä muut kilpailivat siirtyivät sellaiseen pieneen moottoriveneeseen, jossa toki oli sisätilat ja kaikki. Mä sitten ihmettelin, että mihin mä tän mun pyörän jätän ja heitin sen sitten laiturin ja seinän välissä olleen rakennustelineen "johonkin koloon" ja hyppäsin paattiin. Sitten heräsin.

Yhdessä unessa pikkuveli joutui tarkkailemaan Helsinki-Turku -motarin yli menevällä sillalla motarin liikennettä ja mä siinä sitten lohdutin, että veli joutuu tarkkailemaan vasta toiseksi vilkkainta motaria (ja ei, ei ole hajuakaan, onko tämä tota). Samassa unessa tapahtui paljon muutakin häröä, mutta en muista mitä.

Mutta paras uni tuli oikeasti näiden kahden unen välissä. Mulla oli digiboksissa joku maksukortti ja sitten mun tv:ssä oli ihan helvetisti kanavia. Selailin sitten niitä kanavien nimiä kanavalistalta - kanavia oli viidessä-kuudessa rivissä - ja yhdellä rivillä sitten näin kanavan nimeltä Damage Inc. Tietenkin tsekkasin tämän heti ja siellä tuli joku Metallican musavideo, oisko ollut One. Joku musavideo kuitenkin bändin kukoistusajalta. No, sitten aikanaan se video loppui, mutta ei tullut muuta kuin musta ruutu. Odotin jonkin aikaa, kunnes ajattelin, että siihen loppui ohjelma ja vaihdoin kanavaa.
Nyt oli luvassa jonkin tyylin Mikki Hiiri -seikkailu, joka ei ollut piirretty, mutta jollain kummalla tasolla piirretyn kaltainen. Siinä Mustakaapu (mun suosikkikonna) teki jotain ilkeitä rikoksia, joita yritti selvittää kolme henkilöä: Mikki Hiiri, joku pollari ja... minä. Katselin tv-ruudusta, kuinka Mustakaapu varasteli jotain jonkin hotellin välittömässä läheisyydessä ja hävisi aina jälkiä jättämättä. Tv-minä tietenkin tiesi saman kuin katsoja-minä, mutta eihän hän voinut sellaista paljastaa suoraan Mikille, kun näiden juttujen pitäisi selvitä johtolankoja seuraamalla. Niinpä keksin idean ja pyysin Mikin ja poliisin hotellin aulaan ja pyysin nähdä hotellin varauskirjan, jossa oli jokaisen asukkaan nimi, kirjautumispäivä ja tärkeimmistä tärkein: allekirjoitus. Allekirjoitukset kävin läpi ja kyllä, yhtenä allekirjoituksena oli Mustakaavun tavaramerkki musteläikkä. Sitten kysyin Mikiltä, että näyttääkö näistä mikään tutulta, mutta ennen kuin hän ehti vastaamaan, heräsin.

Kamala uni.

Me oltiin jossain viisuleireella, vanhoissa junanvaunuissa ja siellä oli myös oikee pappi. Ja sitten mulle ei löytynyt sänkyä ja Muzis ja Antsa oli todella vahingoniloisia. 
Ja mie kiersin hytitstä hyttiin, eikä missään ollut mulle tilaa.

Tulkinta: Kostin aika lopettaa viisuilu kokonaan? 

Kosti-71 kirjoitti: Tulkinta: Kostin aika lopettaa viisuilu kokonaan? 

Väärä tulkinta. 

Musta jotenkin tuossa näkyy se, että etsit elinikäistä kumppania elämääsi.  Teoriaa tukee vielä tuo pappikin tuossa. 

Kuppilastako miun pitäs se löytää. Vai tarkoittiko tuo että Kuppilasta sitä ei ainkaan löydy.

Vompeli kirjoitti:

Kosti-71 kirjoitti: Tulkinta: Kostin aika lopettaa viisuilu kokonaan? 

Väärä tulkinta. 

Musta jotenkin tuossa näkyy se, että etsit elinikäistä kumppania elämääsi.  Teoriaa tukee vielä tuo pappikin tuossa. 

Tuo tuli mullekin mieleen jo ennen kuin Vompelin vastausta edes ehdin lukea.

Mut miks kaikki ilkkuu mulle siinä unessa.

No ton ilkkumisen mä käsittäisin jonkinlaisena itsetunnon juttuna. 

Ahaaaa 

Maybe.

Tarkemmin sanottuna haluat löytää seuraa, mutta pelkäät että sulle ilkutaan siitä, kun et löydäkään ketään. Sitten taitaa olla tuo pelko, ettet usko löytäväsi viisufanien joukosta miestä itsellesi.

Noin sen suurinpiirtein itse tulkitsisin niiden tietojen varassa, mitä tiedän sun kertoneen.

Voihan tietysti olla niinkin, että harhaan meni mun arvio unesta.

Kai se sitten niin on. 

Mutta mun mielestäni nuo pelot on turhia, jos tuollaisia on. 

Noi toisaalta, yksin tässä edelleen ollaan. Niin ettei ihme että on itsetunto maassa.

Viime yönä varastin unessani 5 polkupyörää Soppikselle, joka tarvitsi niitä jostain syystä. Hakemalla hain niitä pitkin kaupunkia ja kun onnistuin lopulta saamaan kaikki 5 varastettua, ilmoitin Soppikselle että nyt ne saa hakea. Siinä vaiheessa Soppis ei enää tarvinnutkaan pyöriä, mutta tarjosi minulle tekohampaitaan (!) lohdutukseksi. Otti ne oikein suusta pois ja kädessään ojensi ne mulle. Kieltäydyin ottamasta Soppiksen hampaita ja lähdimme Muziksen kanssa pyöräilemään nillä varastamillani pyörillä (siis kahdella niistä).

Et semmosta. Taisi olla minun ihka ensimmäinen kuppilauni.

Apua. Kauheen hyvä ystävä, kun varastaa toiselle pyöriä.

Päivän parhaat naurut

Mayan uni on kyllä ihan paras 

Maya kirjoitti: ...ja lähdimme Muziksen kanssa pyöräilemään nillä varastamillani pyörillä (siis kahdella niistä).

Et semmosta. Taisi olla minun ihka ensimmäinen kuppilauni.

Oijoi! Ihanaa päästä Mayan uneen. 
Eikä mihin tahansa uneen, vaan Mayan kaikkien aikojen ensimmäiseen kuppilauneen!! 

MuzaMaza kirjoitti:

Mayan kaikkien aikojen ensimmäiseen kuppilauneen!! 

jep. jännityksellä jään odottamaan seuraavaa, viime yönä hääräsin Kotiteollisuuden laulajan kanssa kaikenlaista. Oi miksi? En edes tykkää Kotiteollisuudesta.

Näin kuppilaunta!

Kuppilaan oli tullut uusi nimiErkki Turk, joka asui Tampereella ja piti bileet keskustakämpässään. Se Turk oli semmoinen tummahko, vähän hevarin näköinen mies. Mää ja Nehaka tavattiin se jossain keskustassa, kun bileet oli jo alkamassa. Me haluttiin kuitenkin mennä vielä kotiin pesemään hiukset, meikkaamaan ja vaihtamaan vaatteet. Lopulta meillä meni niin kauan, että ehdimme vain jatkoille Pinkkiin ja silloin kellokin oli jo puoli kolme yöllä. Meidän juominen epäonnistui täysin, koska olimme vaan puunanneet ulkonäköämme. Olimme siis ihan selvinpäin ja vähän harmitti.

Pinkistä muistan ainakin Marjukan, joka makaili sohvalla sammumispisteessä. Paikka oli muuten ihan erilainen kuin oikeesti. Siellä oli myös jotain mun opiskelukavereita, joista yksi toi pääsiäismunia kaikille. Menin baaritiskille, jossa kais(t)a jutteli baarimikon kanssa (joka tosielämässä on töissä Prahassa). Se yritti houkutella mut juomaan siideriä, mutta mää vastasin, että ei tänä yönä. Pyysin jotain alkoholitonta, ja se antoi mulle kokiksen ja tuoremehun sekoitusta eikä pyytänyt ollenkaan maksua.

Meinasin jo unohtaa. PikkuG oli päässyt mun uneeni. PG taisi toimia jonkinlaisena matkaoppaana mulle Lontoon baareissa. Muita yksityiskohtia en enää muista kuin että PG oli värjännyt hiuksensa vihreiksi. 

Siis meidän kuppilan pikkug, ei se kamala artisti. (piti tuokin varmistaa ettei kukaan sekoa ajatuksissaan  )