Viisukuppila

Ensin kipinkapin äänestämään. Lienee äänestetty? OK...

















































Äläkä edes yritä huijata. Muista runoratsu ja miekkamies!!









































...

Olipas kova taso tässä kisassa. Minusta tuntui väärältä jättää Väärennöksen kaltainen käännös niinkin alas pisteissä kuin sen jätin, mutta se toisaalta vaan kertoo siitä, kuinka hyvä taso tässä kisassa oli. Yhtään tolkuttoman huonoa käännöstä ei eteen tullut, vaikka alkuperäinen olikin tylsyyden multihuipentuma. Noh, tässä kommentit:

1. Väärennös
Tykkäsin kappaleen ideasta, mutta varsinkin toisessa säkeistössä ja lopussa jotkut käytetyt ilmaisut tuntuivat vain päälleliimatuilta. Myöskään en ymmärrä tuota "tyylirikkoa" lopussa. Ihan kuin kääntäjä yrittäisi sillä erottua edukseen. Laulettavuudessa ei juuri ongelmia, ja kuten sanoin, kiva idea.

2. Hetki
En pitänyt ensimmäisen säkeistön ekasta osasta, mutta sitten parani tarina huomattavasti. Tykkäsin käännöksestä, sillä se sopi mielestäni hyvin kappaleen tunnelmaan. Laulettavuuksin huipussaan.

3. Taivaisiin mä toiveeni heitän
Pääosin hyvä käännös noin teknisesti, ainoastaan "pelottaa aamut" -kohta tuotti allekirjoittaneelle vaikeuksia. Tarina itsessään oli sitten enemmän tuollaista perustarinointia.

4. Hiljaisuus
Laulettiinko tässä yksinäisyydestä? Ainakin kappale sellaiset fiilikset sai aikaan. Poikkesi alkuperäisen ideasta paljonkin, mutta samalla sopi niin hyvin kappaleen tunnelmaan. Todella kaunis kappale. Pidin, vaikka jäinkin miettimään, keitä ovat "he".

5. Ei uudelleen
Laulettavuus hyvää, mutta tarina jäi vaisuksi. Tuli vain tunne, että näitä samoja polkuja on tallattu jo tuhansia kertoja aiemmmin. Ei iskenyt.

6. Vaeltaja
Tää oli tällainen pikkukiva käännös. Laulettavuus hyvää ja tarinakin ihan kiva.

7. Juoksen pois
Minusta tästä tuli ihan kohtuullinen käännös ottaen huomioon, kuinka kauan idean saaminen kesti. Itse asiassa sain idean vasta, kun olin kääntänyt tekstistä pari rivii. Ehkä pari riviä haluaisin muokata uuteen uskoon, mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän.

8. Lehmusto
Ihan perushyvä käännös. Laulettavuus hyvä, tarinakin ihan ok, vaikkei tämä mieleen tahdo jäädäkään. Kauniita ilmauksia sisälsi tämä.

9. Kauas
Tää jäi vähän vaisuksi. Ei herättänyt oikein mitään tunteita. Laulettavuus pääosin kunnossa, mutta tarinasta puuttui se imu. Lisäksi jäi vaivaamaan "elämän ongelma". Onko niitä ongelmia vain yksi?

Voi pyhä tylsis  mikä työ oli arvioida tämän kisan käännöksiä ja siis nimenomaan viitaten alkuperäisviisun tylsyyteen. Laulettavuusosio hoituu nyt ja tässä: ihan ok kaikkien suhteen.

Tällä kertaa kommentoin tuotokset kolmen koplina, joilla on keskenään jotain yhteistä.

KOLMEN KÄRKI
Tässä kisassa oli selkeä kolmen kärki, joka ansaitsee tulla esiin jo näin kommentoidessani. Haluan jättää lopullisen sijoituspaljastuksen pistetaulukkoon, joten tässä tiivistetyt kommentit kolmen kärjen osalta:
5. Ei uudelleen/8. Lehmusto/9. Kauas
Kertakaikkisen upeaa työtä. Jokaisessa ilmaisuja, jotka miellyttivät siinä määrin, ettei tosikaan. Näillä teksteillä alkuperäisviisu nousi tylsyydestään ihan omaan arvoonsa!   

Otsikkomieltymykseni kärkikolmikko
1. Väärennös
"Säilykkeenä vanhentunut mä parasta olin ennen"-kohta sai nauramaan ääneen. Tämä teksti paransi alkuperäistekstin tylsistyttävyytä, mutta sitten jotenkin meni jo hiukan över:n puolelle. Näin herkässä laulussa ei oikein sovi lauleskella murhaamisesta ja hirttämisestä. Mahtoikohan artistin istuminen kitara kainalossa ollut inspiraatio Sound of music-viittauksiin (Maria laulaa lapsille kitaroineen-assosiointi) ?
4. Hiljaisuus
Tämä teksti tavoitti alkuperäisviisun ankeutta luovan fiiliksen.
6. Vaeltaja
Teksti, joka toi mieleen Paul Young:n " Wherever I lay my hat (that`s my home)-kasaribiisin". "Eloon palaan erakon"-kohdassa sanajärjestys oli jotenkin häiritsevä.

Muut
2. Hetki
Alkuperäisteemaa sisältänyt teksti, mutta joka ei ihan yltänyt kanssakilpailjoidensa tasolle miellyttävyydessään (olematta huono).
3. Taivaisiin mä toiveeni heitän
Alkuperäissanoitusta, hyvää parempi teksti. Ripeyden suhteen pientä kielijumppaa kohdassa " Pelottaa aamut yksin kun jää".
7. Juoksen pois
Jostain syystä, pelkkänä otsikkona häiriinnyin muistikuvasta, jossa artisti istua kökötti lavalla... Hyvä teksti ja tämän kisan toinen tuotos, joka toi mieleen Paul Young:n " Wherever..."-kasaribiisin.

Ymmärrän kyllä kappaleen alkuperäisvaikutelman säilyttämisen tärkeyden, mutta oliko kaikkien silti ihan pakko tehdä toinen toistaan tasapaksumpia käännöksiä? Omanikin on toki sellainen, mutta toivoin, että muut olisivat pystyneet parempaan.

Kun olin jo menettänyt toivoni, kävi ilmi, että joku oli kuin olikin pystynyt. Väärennös on poikkeuksellisen ylivoimaisesti paras, ja hyvä osoitus, että vaatimattomaankin tunnelmaan on mahdollista sisällyttää omaperäisyyttä. Ilmaukset "Kylmä yöhön siementää", "Säilykkeenä vanhennut" ja "Kutistuessaan piste suurenee" ilahduttavat minua erityisen suuresti. "Jodlaus [..] vaikutti kornilta" ei tyyliltään juurikaan sovi yhteen muun kokonaisuuden kanssa, mutta kaikesta huolimatta pidän siitäkin. Seikka, josta en ole samaa mieltä, on kertosäkeen asettelu, jonka tuomaa lisäarvoa en osaa nähdä.

Teemojen herttaisen yhtenäisyyden vallitsessa loput korkeat pisteet jaettiin suurelti teknisin ansioin. Hetki, Ei uudelleen ja Lehmusto keräsivät kilpakumppaneitaan ratkaisevasti vähemmän tekniikkavirhepisteitä ja kansoittivat täten sijat 2-4.

Moni teksti alkoi lupaavasti mutta löpsähti loppua kohti. Näin kävi erityisesti Hiljaisuusille, jonka vielä toisen kappaleen aikana olin varautumassa panemaan aivan kärkeen. Tähän mieltymykseen vaikutti sekin, että tässä käännöksessä, erityisesti alussa, on lukuisia piirteitä, joita olen pitänyt lähinnä omina kliseinäni, jollaisista teokseni on mahdollista oppia tunnistamaan. Lopulta kuitenkin teknisiä puutteita ilmeni niin paljon, etteivät muut ansiot riittäneet enää kovin korkealle. Maininnan ansaitsee vielä myös Taivaisiin mä toiveeni heitän, joka oli sisällöltään tunnelmointien kärkeä mutta kärsi niinikään tekniikastaan.

Tekniikasta yleisesti, melko lailla kaikilla oli ongelmia pituuksien kanssa. Tällaisessa löllösti etenevissä kappaleessa lyhyille tavuille on hyvin vähän sijaa, minkä huomasin itsekin kääntäessäni, kun jouduin korvaamaan lyhyitä pitkin yhden toisensa perään. Kaikki saivat vähintään yhden pituusmiinuspisteen, teksti #6 jopa hyvin harvinaisen megamiinuksen, koska ongelmia tuntui olevan noin joka rivillä. Lähes poikkeuksetta ylipäänsä huonointa jälkeä löytyi viimeisestä säkeistöblokista ("Weak and unwise..."), mikä ei ole mikään ihme, koska se olikin vaikein kohta.

Kauas lähti syntymään puhtaasti tuntemuksen pohjalta, enkä selvästi ollut ainoa, koska lopullisuus oli läsnä niin monilla. Kappaleen erikoinen rakenne vaikutti myös tekstin sisältöön. Halusin säkeistöosasta tarkoituksellisesti hitaahkosti etenevän, ikäänkuin empivän, ja vapauttaa sanan vasta kertosäkeessä. Taustatarina kuuluu taas vihjailugenreen. Tällä kertaa kotona vaikuttaa olleen jonkinlaisia vakavia ongelmia, kenties perheväkivaltaa?

The_Sipi kirjoitti: Lisäksi jäi vaivaamaan "elämän ongelma". Onko niitä ongelmia vain yksi?

Mietinkin, panisinko "ongelmaan" vai "ongelmiin". Päädyin edelliseen siksi, että se sopi kertosäkeen abstraktiuteen paremmin. Ajatus siis on, että elämä on ikäänkuin yksi suuri, kokonaisvaltainen ongelma. Siksi se onkin "tämän elämän ongelma" eikä "tämä elämän ongelma".

Minä odottaa sinältä totuudellisuutta ja pettyy - tavallinen aihe, mutta laulu on sikakaunis. Arvostelulinjani oli vaihteeksi melko konservatiivinen. Suosin tekstejä, joiden tulkitsin heijastavan jollakin tavalla alkutekstin tunnelmia. Lainaan tähän väliin lauluntekijä Julija Ritčikiä:

Meilė. Man tai yra labai svarbus jausmas. Nuo pat jaunystės buvau linkusi įsimylėti. Bet koki flirtą man reikėdavo paversti meile. Svarbu, kad du žmonės, vienas kitam sakydami „Aš tave myliu“, galvoje turėtų maždaug tą patį - ir tai jau bus gerai. Man meilė - kaip ir dainoje Love or leave: arba visavertis supratimas, arba nieko.

Kommentit ovat valmiina ruutuvihossa. Hetki vain. 

1. Väärennös
Painotusongelmia esim. kohdissa ”mä parasta olin ennen” ja ”Aamu kun herää”. Alkupuoli on kiintoisa, mutta sitten juttu kääntyy sekavaksi ja abstraktiksi. Miten haamun voi murhata? Varaslähtö Sveitsi-kilpailuun? Okei, ehkä tyyppi on haamu vain metaforisesti, mutta kutistuen suureneva piste oli jo liian syvällistä minulle. ”Aamu kun herää, sen suru poissa on” - minkä suru, aamun vai pisteen? Eikä ”hip, hurraa” ole tyylikäs lopetus tähän lauluun.

2. Hetki
Melko hyvä, mutta minua häiritsi sisällön kääntäminen nurinniskoin. Laulussa kertoja vaatii suoruutta, vaikka se tuottaisi tuskaa; tässä hän päinvastoin pyytää toista loruilemaan. Laulettavuus on kelvokasta, mutta lopussa sana ”ikuisuuden” töksähtää. Entä kuka tässä oikein haaveilee? ”Vaihda totuus pois meidän haaveisiin” (”pois” tuntuu muuten täytesanalta): ovatko haaveet molempien vai vain kertojan haaveita, joita sinän pitäisi ruokkia? Otsikosta ja nimifraasista pidin, muuten loppu on vaikeatajuinen. Tunnetta on, mutta perspektiivi tuntuu kapealta, ulkomaailma rajattu kokonaan pois.

3. Taivaisiin mä toiveeni heitän
Otsikkofraasi miellytti, mutta miten tähdet auttoivat kertojaa hänen haaveissaan, sitä en oikein osaa kuvitella… Status quo maistuu liiaksi vitsiltä, tuskin pari vaivaista varjoa sitä riittää rikkomaan. Painotukset tökkivät säkeessä ”Pelottaa aamut yksin kun jää”, joka on tekstin heikoin kohta. Aihe kuitenkin säilytetty, siitä plussaa.

4. Hiljaisuus
Käännöksessä 2 ympäristö oli pudotettu pois, tässä taas ihmiset. No jaa, me-muodot osoittavat, että ihmisiäkin jossain lymyää. Mitkä eivät enää soi, lehdet vai puut? Kielelliset ja säetekniset seikat mietityttävät, esim. ”Harva kuitenkin meistä muistaakin”: liitepartikkelin toisto häiritsee, ja eikö -kaan sopisi paremmin? ”Loistetta auringon --” -säkeen laulettavuus kyseenalainen. Hiljaisuuden kohdentuminen huomiseen ylitti järkeni. Kuitenkin sympaattinen kokeilu.

5. Ei uudelleen
Seinälläni on vanha teatterijuliste, jossa kaupunkisiluetin yllä kuu kumottaa. Siksi vaihdoin tähdet kuuhun. Mielessä kävi ”vyö tähtien”, mutta en tykkää aloittaa vyöllä ja lisäksi epäilin, että joku muukin voisi käyttää sitä (ks. käännös 8). Tämä on pohjimmiltaan suora käännös, vaikka tulkitsin ja muokkasin alkutekstiä aika reippaasti. Sävy vähän synkkeni, koska synkistely on kivaa.

6. Vaeltaja
Laulettavuus keskitasoa. Toisen säkeistön loppua en ymmärtänyt. Ensin taivalletaan sinän luokse, sitten loitotaan eloon erakon. Sinän rooli jäi hämäräksi. Ilmeisesti minä haluaa vapauttaa sinän ja jäädä yksin hautomaan alakuloaan, koska niin on parempi molemmille. Lopussa Tunteisiin-säkeet ovat hyviä, Miksei-säkeet heikompia. ”Miksei voi vain” olisi parempi sanajärjestys kuin ”Miksei vain voi”.

7. Juoksen pois
Ahaa, tässä kertoja on se sitoutumiskammoinen osapuoli. Taas nipotan siitä, että vatvotaan vain suhdetta eikä luoda tunnelmaa muilla keinoin. Laulettavuus heikkenee loppua kohti, viimeinen säkeistö on jo aika villi. ”Suhde kestä tuskin ei” on outoa kieltä, ”tuskin” riittäisi kieltosanaksi. Verbit ovat harvoin yhdyssanoja, siksi säe ”Hyvinvoin mä yksinään parhaiten” on todella outo. Sanoituksena puolivalmis, vaikka tuumailuna ihan hauska.

8. Lehmusto
Tämä on siisti. Itsekin kokeilin sekä lehmuksia että soitellaan-sanaa, mutta omaan tekstiini ne eivät sopineet. Tässä ovat kotonaan. Kohta ”mä vaikka tahtoisin” ihmetytti - siis mitä hän tahtoisi, jäädä menneisiin vai??? Luulisi ennemmin toivovan, että rakkaus olisi jatkunut nykyisyydessä. Ironiaa ehkä.

9. Kauas
Ei niin alkuperäisuskollinen kuin edellinen, mutta mennyttä rakkautta tässäkin ruoditaan. ”Taakse katsahdan, en antaudu / Ethän muuttuis kuitenkaan” on hieno kohta, selventää tilannetta ja herättää uusia kysymyksiä. Viimeinen säkeistö on hyvä muttei loistava - säkeenalkujen 1 ja 4 toisto, josta laulussa pidin, on romutettu. Sisältö on kyllä okei, kukapa ei tahtosi ratkaisua tän elämän ongelmiin.

Kerron omasta tekstistäni kuriositeettina sen verran, että sitä inspiroi jossain määrin korealaisen Chan-wook Parkin leffa 'I'm a Cyborg, But That's Ok'.

Tässä on yksi leffan jodlauskohtauksista: http://youtube.com/watch?v=KTwpudG4h2Y . Elokuvassa myös mm. 'kadotaan pisteeksi' ihan konkreettisesti. Suosittelen elokuvaa lämpimästi.

Niin kuin leffakin, sanoitus liikkuu päähän patoutuneiden tunteiden unimaailmassa. Tunne, ettei ole aidosti ihminen on kiehtova.

(Täällä leffan ekat 9 min: http://www.youtube.com/watch?v=vhva7VBjUD0&NR=1 )

nkorppi kirjoitti: Kerron omasta tekstistäni kuriositeettina sen verran, että sitä inspiroi jossain määrin korealaisen Chan-wook Parkin leffa 'I'm a Cyborg, But That's Ok'.

Olisin halunnut nähdä sen R&A:ssa, koska olin kuullut siitä paljon jo etukäteen, ja no, koska harrastan kaikkea korealaista, mutten onnistunut saamaan lippua.

UFOPOLI kirjoitti: Olisin halunnut nähdä sen R&A:ssa, koska olin kuullut siitä paljon jo etukäteen, ja no, koska harrastan kaikkea korealaista, mutten onnistunut saamaan lippua.

Minä onnistuin. 

Pienet kommentit myös minulta!

1. VÄÄRENNÖS
Ei sais jättää niitä vaaleenpunaisia ottamatta!

2. HETKI
Kaunis ja onnistunut käännös, jotain kivaa pilkettä ja kokonaisuus kohdallaan.

3. TAIVAISIIN MÄ TOIVEENI HEITÄN
Uskokaa tai älkää tämä taisteli 12 tai 3 pisteestä. Nähdään sitten kumpi rapsahti.

4. HILJAISUUS
Yksi teksteistä, joihin olen erityisen tyytyväinen.

5. EI UUDELLEEN
Tämän voisi kyllä mielellään luritella uudelleen. Mukava peruskäännös, kiitos.

6. VAELTAJA
Anteeksi kauheasti, mutta musta tuo pääskynen on niin näkyvässä asemassa, että se voisi jopa olla suoraan nimessä, eikä vain vihjauksena.

7. JUOKSEN POIS
Tuumailut pistivät silmään, muutenkin vähän naivi?

8. LEHMUSTO
Tästä tulee jotenkin mieleen Timoteus ja Ruotsi 06-käännökseni.

9. KAUAS
Pahoittelen, mutta muhun ei uppoa ylisuomelta kuulostava teksti-> suuntaani - onneeni. 

TOMItu kirjoitti: 1. VÄÄRENNÖS
Ei sais jättää niitä vaaleenpunaisia ottamatta!

Kommentti riemastuttaa minua sikäli, että sanoitus perustui mielisairaalan asukeista  kertovaan leffaan....