Viisukuppila

-Statler- kirjoitti: Tässä oli varmaankin kyse oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemisestä ja asioiden tulkitsemisesta omasta näkökulmasta. Myös käännöksen nimen voi ajatella kuvastavan astiaa, joka täyttyy nimenomaan kuulijan omien tuntemusten perusteella.

Noniin, taisit juuri palauttaa uskoni ihmisyyteen.  Tasokasta kommentointia kautta linjan.

-Statler- kirjoitti: Voisiko joku kertoa, missä kohtaa Kuppilaa on maailmanpuusta ja taivaankannesta puhuttu väsyksiin asti?

Minua ei ainakaan häirinnyt 'maailmanpuu' erityisemmin, mitä nyt muistelen siitä olleen yksi mieleenpainuva sanoitus hieman aiemmin tänä vuonna (etsin myöhemmin). Tämä maininta siksi, että joku joutui hätäpäissään etsimään 'uutta' termiä wikipediasta -- sillä jokainen sanahan on kriittistä ymmärtää 'oikein'?

Sen sijaan minua huvitti joidenkin 'erityisplussat' pelkästä sanan käyttämisestä. Niin pinnallista ei kommentoinnin pidä olla, ja ainakin omat kommenttisi ovat laatua!

Valitettavasti tässä on saanut tottua siihen, että yksi sana saattaa nostaa tai kaataa koko käännöksen. Viimeisimpänä tulee mieleen Alankomaiden-kisa, jossa Metsis kirjoitti kiinnostuksensa lopahtaneen täysin, koska käännös alkoi sanalla "internet".  :peukkualas: Samassa kisassa Timoteus hirttäytyi täydelleen sanaan "täydelleen" ja kommentoi sitä parin kolmen kappaleen verran. 

Yksittäisiin sanoihin takertuminen on ehkä inhimillistä, muttei kovin suositeltavaa - oli sitten kyse hyvästä tai pahasta.

-Statler- kirjoitti: Valitettavasti tässä on saanut tottua siihen, että yksi sana saattaa nostaa tai kaataa koko käännöksen. ... Yksittäisiin sanoihin takertuminen on ehkä inhimillistä, muttei kovin suositeltavaa - oli sitten kyse hyvästä tai pahasta.

Tämä kaikki toki vain omaa mieltymystäni, muut kommentoikoot puolestaan:

Minusta kuppilan käännöskisoissa teksti on otsikostaan alkaen kääntäjänsä enemmän tai vähemmän tarkkaan harkittua tuotosta, jolla halutaan ilmaista jotakin. Kun itse huomautan (positiivisessa mielessä) kommenteissani jonkun käyttämästä sanasta tai ilmaisusta se on nimenomaan taputuksenosoitus upeasta työstä siitä, että kääntäjä on nähnyt vaivaa miettiä miten haluamansa ilmaisisi ja että koen toteutuksen erityisen onnistuneena. Vastaavasti on sanoja/ilmaisuja, jotka johtavat päinvastaiseen fiiliksiin.

Toisaalta yksittäisiin ilmaisuihin tarttuminen on yksi tapa tuoda teksteihin eroja, erityisesti, kun sijoituksen suhteen on tasaväkinen tilanne.

Minusta on selvää, että tekstin yksittäinen sanakin voi olla tekstin haitaksi tai eduksi, riippuen arvostelijan mieltymyksestä. Kuinkahan moni rankaisikaan itseäni siitä, että käytin Bosnia-kisassa "paskaoja"-sanaa 

Viestimäärän perusteella täällä on oikein keskusteltu taas enemmänkin. Taitaa herättää tunteita tämä mystinen Georgia. Yleisesti voisi todeta sanoitusten olleen miellyttäviä ja monitulkinnallisia. Ehkä tällä kertaa myös itsekin olen ollut avoimemmin ajatuksin liikkellä, sillä eihän tähän visuaaliviritykseen mitään kovin järjellistä tekstiä kannattaisikaan tyrkätä. 

Tässä pieniä poimintoja kisasta. Uskonto oli noussut jopa hieman häiritsevällä tavalla monen sanoituksen teemaksi, valitettavaa on toki se, ettei allekirjoittun tunne tätä "genreä" omakseen. Tähän viisuun teema kuitenkin jokseenkin sopi ja ehkä sen herättämät ajatukset myös ohjasivat tekstejä tiettyyn suuntaan.

Pelko-teksti herätti aluksi ihastusta kielikuvineen, mutta sitten jotain tapahtui. Ehkä liiallinen pähkäily tekstin sisällöstä aiheutti lopullisen tipahtamisen. Pahoittelen. Tapaaminen, joka muutti kaiken olikin jo nimestä lähtien hyvinkin erilainen kokemus. Tästä nimestä tuli mieleen enemmän jokin novelli tai jopa kirja. Taivaankansi puolestaan vaikutti hieman lapselliselta, tosin selkeänä teemana tästä olisi voinut saada enemmän irti, nyt vain osa sanavalinnoista heitti miettimään asioita toisessa valossa. Luomisen tuskaa toteuttikin nerokkaasti sen, mitä tekstiltä odotin. Selkeää sekoilua. Kiitos!

TOMItu kirjoitti: Ehkä tällä kertaa myös itsekin olen ollut avoimemmin ajatuksin liikkellä, sillä eihän tähän visuaaliviritykseen mitään kovin järjellistä tekstiä kannattaisikaan tyrkätä. 

Toivottavasti ideaa ei hylätä tyystin siirryttäessä perinteisempiin viisuihin.

Tuoreus on aina plussaa Se miten uudet ajatukset tuodaan teksteihin onkin sitten toinen juttu. Eivät riimit, kertosäkeet ja muut kerrattavat kohdat ole turhaan tekstissä, ne on sinne tarkoituksella laitettu juuri NE tekevät biiseistä euroviisuja.

nkorppi kirjoitti: Minua ei ainakaan häirinnyt 'maailmanpuu' erityisemmin, mitä nyt muistelen siitä olleen yksi mieleenpainuva sanoitus hieman aiemmin tänä vuonna (etsin myöhemmin). Tämä maininta siksi, että joku joutui hätäpäissään etsimään 'uutta' termiä wikipediasta -- sillä jokainen sanahan on kriittistä ymmärtää 'oikein'?

Miten niin häitäpaissän? Selvennettäköön nyt tässä, ettei maailmanpuu-sana vaikuttanut arviointiini. Mainitsin sen kommenteissani, koska minua vain yksinkertaisesti kiinnosti kyseisen sanan alkuperä ja SIKSI etsin kyseisen termin Wikipediasta, ja olisin etsinyt sen käsiini vaikka termi olisi tullut esiin missä ketjussa tai alueella tahansa.. Käännöskisoilla on siis myös sivistävä vaikutus.

Sen sijaan myönnän suoraan, että annoin aikoinaan paskaoja-sanasta miinusta.

-Statler- kirjoitti: Valitettavasti tässä on saanut tottua siihen, että yksi sana saattaa nostaa tai kaataa koko käännöksen.

Siinä ei kyllä valitettavasti ole mitään uutta   Suosikkiesimerkkini on viime vuodelta.

Mutta takaisin aiheeseen. Nähdessäni ripeästi kasvavan viestimäärän arvasin jo, millaista menoa täällä olisi tiedossa, kunhan ehtisin arvioimaan. Itselleni kisa oli jonkinasteinen pettymys, kahdessakin suhteessa. Ensimmäiseksi harmittelin, miksei kukaan ollut mennyt tekemään sitä pakollista parisuhdetekstiä, jollainen olisi tähän biisiin ollut niin viihdyttävä   Toisaalta ajauduin jotakuinkin sille kannalle, ettei unenomaista tekstiä kannata yrittää tehdä, jollei genre ole hallussa. Puolivillaisesta lilluttelusta ei kostu kukaan. Toisaalta kun enemmän tai vähemmän kaikki olivat pyrkineet samantyyppiseen vaikutelmaan, helmien poimiminen joukosta oli helppoa.

Arviointiani tavallaan haittasi, etten suuremmin välitä itse kappaleesta enkä niinollen pääse erityisen hyvin sisään sen tunnelmaan, vaikka tiedän sen epäilemättä olevan nautinnollinen, jos siihen pääsisi. Näin ollen arviointini jäi paikoitellen jokseenkin ulkokohtaiseksi ja teoreettiseksi.

Kuten niin usein ennenkin, viisi oli ylitse muiden. Jos vielä näiden takaa löytyvät samat nimet kuin aina, sanon kyllä, ettei käännöskisoissa ole enää kovin paljon yllätyksellisyyttä jäljellä. Näistä korkeimmasta pisteestä kisasivat Tyhjä arkki ja Kirja. Edellinen oli verbaalinen maalaus. jonka tyyppisiä olen itsekin aikanaan tuottanut runsaasti novellien muodossa, kunnes päätin alkaa pyrkiä hallitumpaan ja suunnitelmallisempaan ilmaisuun todistaakseni pystyväni kirjoittamaan tekstejä, joista nauttisivat muutkin kuin vain harvat. Abstraktioiden personifioinnille en tekstistä löytänyt oikeutusta, mutta se ei häirinnyt paljon, vaikka synnyttikin jossain määrin naivistista vaikutelmaa, koska tiedän itsekin usein vastaavaan syyllistyneeni. Kirja puolestaan muistutti minua omasta tekstistäni. Siinäkin vaellettiin unessa ja epävarmuudessa. En voinut olla huvittumatta assosiaatiosta Eija Kantolan Rakkauden kirjaan, joka minulle lukiessani syntyi, sillä tyyli on kuitenkin täysin eri. Käännöksen ainoa heikkous oli kertosäkeen ensimmäinen rivi, jossa kallisarvoisista vähäisistä tavuista kaksi oli uhrattu vähäsisältöisille sanoille.

Kolmas omasta tuotannostani muistuttaja oli Uskontoni. Tunnelma on erinomaisen kohdallaan ja kokonaisuus yhtenäinen. "Mielen kahleet", vaikka kuinka kulunut fraasi olisikin, viehättää minua. Harmi, etten itse saanut "muista" lehmäajatuksia, sillä olisin siitä hyvästä saattanut kolauttaa 12 pistettä tälle

Kärjen täydensivät Pelko ja Luomisen tuskaa. Näistä edellinen oli kisan onnistunein ajan kuvaus. Tapanani ei tosiaankaan ole antaa miinuksia yksittäisistä sanoista (plussia kylläkin), mutten voinut olla pohtimatta "köytöksiä". Ilmeisesti kyseessä on jokin köyttämistoimite? "Köynnökset" olisivat esimerkiksi voineet olla luontevampi valinta. Jälkimmäinen on mainio kuvaus taiteilijan työstä, josta tyyli tekee uskottavan. Kertosäkeen irrallisuuden voi aivan hyvillä mielin panna kappaleen syyksi, mutta tekstin heikoin kohta se silti oli.

Tekniikasta yleisesti, vaikeahan tämä oli. Lukemattomien pitkien tavujen täyttäminen ilman liikoja täytesanoja oli todellinen haaste, josta oli itse asiassa selviydytty ihan kohtalaisen hyvin. Huomattavan monella toisaalta painot huitelivat missä sattuu.

Oma teos (Ovi) syntyi tällä kertaa pitkälti reaktiona valvojan asettamaan haasteeseen, vaikka kovasti houkuttikin pliisun rakkauslaulun väsääminen ihan periaatteesta   Aluksi tarkoituksenani oli käyttää pohjana vanhoja korealaisia sananlaskuja, mutta huomasin pian kappaleen rakenteen tätä ajatellen liian rajoittavaksi. Lopulta niistä jäi jäljelle vain yksi, joka kääntyy jotakuinkin "Vaikka taivas putoaisi päälle, siihen jää aina johonkin kohtaan reikä, jotse voi pelastautua". Tähän yhdistyi perinteinen logiikkaongelma kahdesta ovesta, joita kumpaakin vartioi vartija, joista toinen valehtelee aina ja toinen puhuu totta. Yhden kysymyksen avulla pitäisi pystyä päättelemään, kummasta ovesta mennä. Elämä on täynnä valintatilanteita, joissa voi esittää vain yhden kysymyksen, jonka jälkeen joutuu astumaan ovesta, joka johtaa mahdollisesti tyhjyyteen. Aihevalinta selvästi kuvastaa myös omaa elämäntilannettani, jossa pitäisi tehdä suuria päätöksiä vajavaisin tiedoin ja riittämättömässä ajassa.

-Statler- kirjoitti: Yksittäisiin sanoihin takertuminen on ehkä inhimillistä, muttei kovin suositeltavaa - oli sitten kyse hyvästä tai pahasta.

Totta, mutta jos tämä sana jotenkin rikkoo sanoituksen luomaa kokonaisuutta, niin mielestäni tällöin siihen kuuluu myös puuttua. Eikä siinä ole silloin mitään erityistä latausta takana. Aivan toinen asia on se, miten sanoituksen tekijä nämä kommentit ottaa vastaan. Tottahan sitä omaa sanavalintaa puolustaa viimeiseen pisaraan saakka oli se sitten hyvä tai kehno. Jos tietää mitä sanoitukselta odotetaan ja rikkoo tiedostaen tätä rajaa, niin ei voi olettaa muiden seuraavan heti perässä suurien kannustuslakanoiden kanssa.

Sain kuin sainkin ne huippupisteet UFOlta ja szigetiltä, ja seiskasijakin on jo näköpiirissä... 

Laulu, esitys ja esittäjä olivat loistavaa mainosta Georgialle. En ajatellut tekstiä erityisen unimaiseksi, koska mieleen on jäänyt laulun alkuperäinen nimi My story. Ehkä jonkin sortin itsetutkiskelua. Säe ”Anticipation of your light” voisi viitata mystiikkaan tai uskontoon. Varsinaisen kertosäkeen lisäksi toistetaan muitakin kohtia (”Beneath the sun”). Tämän rakennepiirteen hyödyntämistä tarkkailin myös arvioissani. Käännöksistä viisi oli oikein hyviä, viisi ei aivan niin hyviä, ja yksi jäi vaappumaan näiden ryhmien väliin.

1. Uskontoni 
Ehkä lähimpänä omaa käännöstäni. Sinää tässä on enemmän kuin alkutekstissä, muuten tyyli sopii oivallisesti yhteen laulun kanssa. Tyhjyydestä vapautuminen ja uuden totuuden löytäminen. Kertosäe on vahva ja koko tekstin rakenne niin johdonmukainen, etten sakottanut toistojen vähentämisestä. Lopun yllättävät imperatiivit koin jopa virkistäviksi.

2. Yö siihen varataan
”Se hetki ollaan lapsia / Myös untenmailla” - ovela sana tuo untenmaat. Hyvä tunnelma, ja toistot on hyödynnetty kiitettävästi. Kertosäe on liian vitsikäs tähän yhteyteen. Säkeen 5 ”haituvaa” (partitiivi) ja seuraavan säkeen alku ”Se joka” (nominatiivi) tuntuvat olevan eri paria. Entä voiko ahven sukeltaa lammikkoon, jos se on jo siellä, vai sukeltaako se rannalta? Tavunpituuksissa oli ongelmia (”Mitä oot vailla?”), jostain puuttuikin tavu.

3. Tyhjä arkki
Sisältö muistuttaa omaa käännöstäni, tyyli ei niinkään. Tyhjä arkki avaa äärettömiä mahdollisuuksia. ”Ensiaamu Kosmoksen” vastaan musta aukko - tuho ja uusi alku kietoutuvat yhteen. Toistuvat säkeet on huomioitu, ja Aaaa-kohdat säkeiden alussa ovat niin luontevia, etten edes ajatellut niitä ennen kuin joku ne mainitsi. Pari kyseenalaista painotusta ja tavunpituutta rekisteröin. Lievänä puutteena pidin sitä, että kertosäkeen riimi/toisto ”(my) story / (hi)story” on korvattu puolisoinnulla ”aukon / kaiken”. Alkuperäinen vain kuulostaa paremmalta. Ehkä alkutavun pituuskin vaikuttaa (sto- vs. au-/kai-).

4. Pelko 
Pidin sanasta ”köytöksiin”. Kiehtovaa on myös tekstin jatkuminen säkeistönrajan yli kohdassa ”Ei siinä ollutkaan // Kuin heijastukset menneiden”. Muutenkin juttu etenee sujuvasti ja salaperäisyytensä säilyttäen. Otsikkoa ei selitetä puhki, vaan lukija saa vapaasti miettiä, minkä kertoja tuntee kutsuvan. Vähän epäluuloiseksi silti jäin. Mitä tarkoittaa ”Ylpeys maan”? Kertosäkeen oudot sanapainot (nukkuvat, kutsuvan) eivät häiritse vaan tuntuvat lauluun sopivilta.

5. Tapaaminen, joka muutti kaiken
Ei hullumpi. Jotenkin vain ruuna, ratsastus, täti ja poika nuori eivät tunnu tämän laulun materiaalilta. En tiedä, mihin tässä viitataan - tosin se tuskin ratkaisi pisteitä. Muutamat väärät painotukset häiritsivät (Nousin selkään, voitu yhdessä ratsastaa, laskeuduin). Kertosäe vaikuttaa ihan toimivalta oudosta sanapainosta (kohtalo) huolimatta. Säkeistöissä toistot on valitettavasti uhrattu kerronnalle.

6. Öinen painajainen
Niin, miksei uni voisi olla painajainenkin. Kieli on virkeää, vaikka parissa kohtaa putosin kyydistä. Ymmärrän, että yön kylmyydessä voi nähdä pahuutta, mutta unettomuuden vyöllään köyttämä karuus menee jo liian vaikeaksi. Kertosäkeessä on lyhyitä tavuja väärissä paikoissa (painajainen, todellinen), ja siellä täällä on vääriä painotuksia (Perään valon).

7. Taivaankansi
Joka suhteessa melko hyvä tai hyvä muttei loistava. Näkemistä toistellaan liikaa, voisi keskittyä enemmän siihen mitä nähdään kuin siihen että nähdään. Kertosäkeen ”kirkkain tähti / kaunein tähti” ei sytyttänyt. Ja riimi puuttuu. Kohdassa ”excited / delighted” riimi on, mutta vähän tylsä (”tähden / lähden”). Vääriä painotuksiakin löytyi pari (on allain, vieläkin tahdon). Kokonaisuus voiton puolella.

8. Kirja 
Kirja on viroksi raamat, ja suomen kielessäkin raamatuksi voidaan kutsua mitä tahansa erityisen tärkeää kirjaa. Jostain tuli mieleen Elvis Costellon laulu muinaiselta 80-luvulta, ”Every day I write the book”. Mutta kirjoittajan tavoin myös lukija joutuu ”luomaan” kirjan ymmärtääkseen sen sisällön. Ihminen sekä elää elämäänsä että yrittää ymmärtää sitä. Kirjoittaa ja lukee. Perimmäinen Luoja on tutkimaton.

9. Ovi
Haastava. Ehkä liiankin syvällinen latteille aivoilleni. Jotkut säkeenalut tuntuvat epäsuomalaisesti painotetuilta (Kosmisten, Ovista toinen). Kolmoisriimistä ”ovi / lovi / tovi” hieman ärsyynnyin. Vähän kuin tekijä ei uskoisi tarpeeksi alkuperäiseen riimipariin ja ottaisi varmuuden vuoksi mukaan vielä kolmannen jäsenen. Muuten rakenne on kiehtova: ”Voit menettää” jää ensin ilman objektia mutta täydentyy myöhemmin vastakohdalla: ”Voit yhtälailla saavuttaa / Voittaa kaiken”.

10. Luomisen tuskaa 
Olisi kohtuutonta tulkita, että aiheena on käännöskilpailu tai edes kirjoittaminen. Oletan, että maalaus on elämän kuva. Ihminen haluaisi luoda elämänsä, toteuttaa oman mielikuvansa siitä, millaista elämän pitää olla, mutta se ei onnistu. Värit sekoittuvat, mustaa on liikaa, tuloksena on vain sotkua. Taiteilija on ymmällään ja kiroaa kankaan, jonkunhan pitää olla syyllinen. Laadukas teksti, joskin osa toistoista on hylätty. Hän-pronominin käyttötavasta en oikein pitänyt. Kuka hän?

11. Taikauskoinen
Tavumäärät. Säe 8 näyttää puuttuvan kokonaan. Myös sisältöä pidän ongelmallisena: liian kuluneita esimerkkejä huonoista enteistä. Kuka tosissaan uskoo mustiin kissoihin ja vastaaviin, ja vaikka uskoisikin, jotain persoonallisempaa tässä olisi kaivattu. 

12. Aika
Sanapainoihin tämä kaatuu, niissä on kerta kaikkiaan liikaa outouksia. ”Siis tietenkin” tuntui täyteriviltä. - Koin tämän ihmissuhdetekstiksi, jollainen alkuteos ei mielestäni ole, mikä heikensi uteliaisuuttani. Ehkä hukkasin otsikossa ilmaistun teeman. Joka tapauksessa laulettavuus oli suurempi ongelma kuin sisältö.

Ensin haluan kiittää nkorppia kehuista.

Sitten asiaan... Aluksi kisa tuntui lähtevän liikkeelle hyvin ja lopulta suosikki löytyi helposti. Kisatekstit voisi melkein jakaa kahteen sarjaan, joista käytän nyt nimityksiä "tekotaiteelliset" ja "tavanomaiset". Tekotaiteellisissa oli haettu alkuperäisen tekstin maagista ja runomaista sävyä ja muutamassa onnistuttiinkin ihan hyvin. Uskontoni vakuutti sitten lopulta niin teknisesti kuin ideallisestikin parhaiten.

Tavanomaisista paras oli Luomisen tuskaa. Aihe ei toki ole tavanomainen, eikä toteutuskaan, mutta tavanomaisella tarkoitan tässä nyt sitä, että sanoituksessa on selkeä juoni, jota lukijan ei tarvitse erikoisemmin miettiä. Toki piiloviestejä näistä tavanomaisista voisi etsiä, mutta niihin ei suoraan viitata.

Kärkikaksikon taakse ylsi harvinaisen erilaisia käännöksiä. Kirjan koin johdonmukaiseksi, toimivaksi, mutten kuitenkaan "sairaan hyväksi". Öinen painajainen on alusta loppuun samassa repertuaarissa sanavalintojen ja kerronnan puolesta, joten ansaitsi hyvät pisteet. Ovi oli mielestäni ovela ja Yö siihen varataan käytti alkuperäistä voimavaranaan.

Tuo ihanan kiistelty käännös, Tyhjä arkki, sai ainoana käännöksenä O-merkinnän, eli ei positiivisia, muttei myöskään negatiivisia ensivaikutelmia. Tai oikeastaan ne kumosivat toisensa. Säkeistöt selkeästi vahvempia kuin kertosäe, mutta koko käännös kompastuu omaan nokkeluuteensa - se olisi loistava runo, jonka voisin kuvitella olevan abiturienttien vaivana tekstitaidonkokeessa, mutta sanoitukseksi se on liian "vaikea". Meinasin tosin antaa älyttömän hyvät pisteet ainoastaan säkeiden "Jos sokeaksi syntyisin / Näkisin taivaan" perusteella. Koko kisan ihanimmat säkeet.

Pienimmät pisteet menivät käännöksille, jotka olivat tavanomaisia, mutta ihan toimivia kuitenkin. Taivaankansi onnistui hienosti luomaan tunnelmaa.

Pisteittä jäänyt käännös oli mielestäni a) kliseinen (ratsu, ruuna... hohhoijaa) sekä b) rikkonainen. Tapaaminen, joka muutti kaiken yrittää otsikossaan selittää turhia.

Oma käännökseni Pelko syntyi lähinnä tajunnanvirtana, kunnes ajatus kokonaisuudesta alkoi kehittyä. "Ylpeys maan" tarkoittaa oikeastaan kahta asiaa. Sen voi käsittää niin, että maan tuntema ylpeys kärsii kolauksen. Runon puhuja siis pelkää, että maa hajoaa hänen altaan. Sen voi myös käsittää niin, että ylpeys on henkilö, tyyliin "suvun ylpeys oli tuore ylioppilas". Tällöin siis runon puhuja, joka ehkä itse ajattelee olevansa tuo ylpeys, pelkää itsensä puolesta. Näin minä sen ajattelin.

Metsis kirjoitti: Kisatekstit voisi melkein jakaa kahteen sarjaan, joista käytän nyt nimityksiä "tekotaiteelliset" ja "tavanomaiset".

Huhhuh, mitä roskaa. 'Kiinnostava, erilainen' leimataan 'tekotaiteelliseksi', mitä se ei automaattisesti ole. Eipäs lähtenyt arvostelusi hyvin käyntiin, ainakaan työohjeeni näkökulmasta... Oma käännöksesi oli siis 'tekotaiteellinen', mutta pidit 'tavanomaisista' ainakin pisteytyksen perusteella enemmän... 

Suurin pettymys minulle on, että perinteinen, tavallinen ja varman vanhan kaavan päälle tehty sanoitus on kuin piruuttaan voittamassa muutosta hehkuttavaa lippulaivaani -- ylivoimaisesti. Aiheena 'käännösvaikeudet', naamioituna Todella Teennäiseen kuoreen. Siinä sitä todellista tekotaiteellisuutta vasta onkin! Herregud, mitä 'värien sekoittumista'...  Eli tylsyyden katkaisemista ei edes haluta.

nkorppi kirjoitti:Aiheena 'käännösvaikeudet', naamioituna Todella Teennäiseen kuoreen.

Eikös tämä nyt kuitenkin ole vain joidenkin meistä tulkinta eikä välttämättä tekijän tarkoitus?

Ja yritetään myös muistaa arvostaa muidenkin mielipiteitä, vaikka ne eivät olisikaan lähellä omia arvoja.

Värikäs keskustelu. Eri mieltä kuin nkorppi johdossa olevan käännöksen aiheesta ja tasosta. Samaa mieltä siitä, että "muutosta hehkuttava lippulaiva" on räikeästi aliarvostettu.

Metsis kirjoitti: "Ylpeys maan" tarkoittaa oikeastaan kahta asiaa. Sen voi käsittää niin, että maan tuntema ylpeys kärsii kolauksen. Runon puhuja siis pelkää, että maa hajoaa hänen altaan. Sen voi myös käsittää niin, että ylpeys on henkilö, tyyliin "suvun ylpeys oli tuore ylioppilas". Tällöin siis runon puhuja, joka ehkä itse ajattelee olevansa tuo ylpeys, pelkää itsensä puolesta.

Kiitoksia. Valaiseva selitys. 

-Statler- kirjoitti: Valitettavasti tässä on saanut tottua siihen, että yksi sana saattaa nostaa tai kaataa koko käännöksen.

Käännös "Yksi sana" jäi todellakin viidenneksi Montenegro-kilpailussa.    Niin, kyllä minuakin ärsyttää, kun nokitaan yksittäistä sanaa eikä katsota, miten se toimii osana tekstiä. Toisaalta arvostelussa on aina mukana subjektiivinen elementti, ja jos joku kokee sanan epämieluisuuden subjektiivisesti tärkeäksi tai peräti ratkaisevaksi, olkoon sitten niin. Kaikilla on toki vapaus itse päättää, mitä seikkoja arvioissaan painottavat.

Finnish kirjoitti: Minusta on selvää, että tekstin yksittäinen sanakin voi olla tekstin haitaksi tai eduksi, riippuen arvostelijan mieltymyksestä. Kuinkahan moni rankaisikaan itseäni siitä, että käytin Bosnia-kisassa "paskaoja"-sanaa 

No joo, mutta sehän ei ollut ihan noin mustavalkoista. "Kesäheila" käsitteli kateutta ja sisälsi säeparin: "Kun nakon kolikkoja / Alan uneksia teidät paskaojaan".

1) Sanoin kommenteissani, että minusta alkaa-verbi ja akkusatiivimuoto "teidät" ovat ristiriidassa. Alkaminen herättää mielikuvan jatkuvasta toiminnasta, kun taas akkusatiivi ilmaisee täydellistä ja loppuun saatettua toimintaa.
2) Sana "paskaoja" (← baš kao ja) on onomatopoeettinen vitsi, jota en pitänyt kovin nerokkaana alun perinkään, ja Bosnia-kilpailun aikaan se oli jo pahasti koinsyömä. Pitäisikö teeskennellä, ettei ole tietoinen vitsistä? Ei minusta.
3) Usein arvostan enemmän alkutekstille uskollisia käännöksiä silloin kun pidän laulusta. Tämä ei tarkoita, etten olisi lainkaan hyväksynyt esim. huumorikäännöksiä Bosnia-kilpailussa. Kysymys on vain arvostelun painotuksista.
4) Vaikka pidin mainittua kohtaa epäonnistuneena, en tuominnut sen perusteella koko käännöstä vaan annoin sille kolme pistettä.

nkorppi kirjoitti:

Metsis kirjoitti: Kisatekstit voisi melkein jakaa kahteen sarjaan, joista käytän nyt nimityksiä "tekotaiteelliset" ja "tavanomaiset".

Huhhuh, mitä roskaa. 'Kiinnostava, erilainen' leimataan 'tekotaiteelliseksi', mitä se ei automaattisesti ole. Eipäs lähtenyt arvostelusi hyvin käyntiin, ainakaan työohjeeni näkökulmasta... Oma käännöksesi oli siis 'tekotaiteellinen', mutta pidit 'tavanomaisista' ainakin pisteytyksen perusteella enemmän... 

Suurin pettymys minulle on, että perinteinen, tavallinen ja varman vanhan kaavan päälle tehty sanoitus on kuin piruuttaan voittamassa muutosta hehkuttavaa lippulaivaani -- ylivoimaisesti. Aiheena 'käännösvaikeudet', naamioituna Todella Teennäiseen kuoreen. Siinä sitä todellista tekotaiteellisuutta vasta onkin! Herregud, mitä 'värien sekoittumista'...  Eli tylsyyden katkaisemista ei edes haluta.

Huoh. Ihan sama, en edes jaksa selittää mitä tarkoitin.

Margot kirjoitti:

nkorppi kirjoitti:Aiheena 'käännösvaikeudet', naamioituna Todella Teennäiseen kuoreen.

Eikös tämä nyt kuitenkin ole vain joidenkin meistä tulkinta eikä välttämättä tekijän tarkoitus?

Omalta kohdaltani kävi niin, että käännöskisailuteema kävi mielessä silmäillessäni otsikkoja, mutta tekstiin perehdyttyäni huomasin olleeni väärässä. Tämä nyt meni kommenttini kopioksi, mutta menköön.

Sziget: Taisin käyttää turhan voimakasta ilmaisua "rankaisu", kun tarkoitin vain sitä, että käsittääkseni kyseisen kirosanan käyttäminen oli yksi sijoittumistani alentava tekijä. Sitä en muista kuka antoi ja miten pisteitä, eikä sillä ole merkitystä, sillä kukin äänestäköön miten parhaakseen näkee. 

TOMItu kirjoitti: Ja yritetään myös muistaa arvostaa muidenkin mielipiteitä, vaikka ne eivät olisikaan lähellä omia arvoja.

Ehdottomasti samaa mieltä 

Finnish kirjoitti: Sziget: Taisin käyttää turhan voimakasta ilmaisua "rankaisu", kun tarkoitin vain sitä, että käsittääkseni kyseisen kirosanan käyttäminen oli yksi sijoittumistani alentava tekijä. 

Kirjoitit ihan hyvin, halusin vain laajentaa näkökulmaa. Sana voi herättää torjuntaa monesta eri syystä. Yksi syy on, että arvostelija kokee sanan sinänsä epämieluisaksi esim. sen alatyylisyyden takia (tätä en itse tunnusta). Muut syyt liittyvät siihen, missä yhteydessä ja kuinka onnistuneesti sanaa on käytetty.

Lisäksi sanaa voi kommentoida arvostelematta sitä ollenkaan. Kenties joku meistä (tai useampikin) on muuten vain kiinnostunut kielestä. Tietysti tällainen henkilö erikoisen sanan nähdessään iskee kiinni kuin sika limppuun.

Haa. Täällähän on tullut sanottua paljon ja enemmän enkä taida kovin paljoa viisaita itse aiheesta keksiä. Kisan yleistasoa pidin hyvänä. Erityisesti listani kärkinelikon järjestäminen osoittautui vaikeaksi.

Aluksi yllätyin siitä, että kertosäkeistössä, jossa oli hyvin vähän käännettävää, nähtiin suuri määrä teknisesti välttäviä ratkaisuja. Säkeiden toiseksi viimeinen nuotti mielestäni vaatii lyhyttä tavua enkä pitänyt yhdestäkään ratkaisusta, jossa se ei sellaista saanut. Myös riimiä olisin kertosäkeistöön kaivannut. Painotusvirheet sen sijaan yllättäen eivät kertosäkeistöissä minua juuri häirinneet (muissa osissa kyllä), ehkä siksi, että riittävän toiston myötä ne vaikuttivat tarkoituksellisilta, olivatpa sitä tai eivät.

Vielä suuremman yllätyksen koin huomatessani, että kertosäkeistön onnistuneisuus ei juuri millään tapaa korreloinut sanoituksen muun onnistuneisuuden kanssa. Listani kärkinelikkoon päätyi kaksi sanoitusta, jotka olisivat jääneet kauaksi kärjestä, jos pisteytys olisi tehty pelkän kertsin perusteella. Kappaleen erikoisuuden takia halusin jättää äänestämisen loppuviikkoon voidakseni testata, mikä sanoitus kestää aikaa ja kulutusta ja antaa senkin jälkeen jotakin uutta. Tämä oli - etenkin kärjen osalta - pitkälti ratkaiseva äänestysperuste.

Oman sanoitukseni hinta-laatu-suhde, jos hintana pidetään sanoituksen eteen nähtyä vaivaa, on kauden huonoimpani. Onneksi hinta ei näy kuluttajalle. Keskinkertainen biisi, joka on vaikea käännettävä ja vaatii sanoituksekseen enemmän tai vähemmän abstraktia höttöä = ei minun juttuni.

-Statler- kirjoitti: Valitettavasti tässä on saanut tottua siihen, että yksi sana saattaa nostaa tai kaataa koko käännöksen. Viimeisimpänä tulee mieleen Alankomaiden-kisa, jossa Metsis kirjoitti kiinnostuksensa lopahtaneen täysin, koska käännös alkoi sanalla "internet".  :peukkualas: Samassa kisassa Timoteus hirttäytyi täydelleen sanaan "täydelleen" ja kommentoi sitä parin kolmen kappaleen verran. 

Alankomaiden kisassa äänestysperusteeni olivat poikkeuksellisen pikkumaiset, kuten kommenteissani silloin mainitsinkin. Pikkumaisuuden vaihtoehto olisi ollut jättää kokonaan äänestämättä. OTOTW-käännöksillä ei ollut juuri minkäänlaisia eroja sisältöpuolella (lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta, joihin sanoituksesi ei kuulunut).

Eri seikkojen painoarvo pisteytyksessäni ei välttämättä vastaa eri seikkojen osuutta kommenteistani. Täydelleen-sana oli minusta tyylirikko mutta huomiota herättävän epätavallinen sellainen. Se ei romahduttanut sanoituksesi asemaa pisteissäni. Se vei ehkä pisteen, ei enempää. En muuten kommentoinut kyseistä sanavalintaa parin - kolmen kappaleen verran (ellei näitä kappaleita lasketa lukuun mukaan, sana kommentoi voi toki teoriassa olla preesensmuoto, missä tapauksessa ennustuksesi osui oikeaan ).