[img width=400 height=300]
http://www.munkuvat.org/kuvat/54263.jpeg[/img]
No siinä hän nyt sitten on. Neiti Nimetön. Onneton rutkula ei ole vielä esitellyt itseään, joten enpäs yhtään tiedä minkä niminen tyttö meidän ruokahuoneen on valloittanut.
![Hymy :)](./images/smilies/hymy.gif)
Huono kuva, vaan täytyy napsia sitten parempia kunhan tyttö vähän kotiutuu.
Ei ollut ihan molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä meidän kohtaaminen. Menin hakemaan pennun maneesista läheltä tallia, jossa hän on asunut, ja eiköhän tyyppi onnistunut livistämään kun koetettiin mahduttaa se matkakassiinsa. Reilu tunti siellä sitten riehuttiin tyypin perässä, ja kun lopulta onnistuttiin (haalittuamme mukaan kaikki kynnelle kykenevät) yhdessä ystäväni kanssa neiti yhteen nurkkaan ahdistamaan, niin ilman tappelua ei siirtyminen kassiin onnistunut sittenkään. Mulla on käsi paketissa (sievät hampaan jäljet pitkin kämmenpohjaa & jumalattomasti verta) ja kahdella apuna olleella pikkupojalla jalat naarmuilla. No mutta ihmekös tuo. Pappahan oli tuossa vaiheessa vasta outo kalju hihhuli jumalattoman kissakäsilaukun kanssa. Olisin se tapellut minäkin.
Mutta nyt siis jo jokunen tunti on opeteltu olemaan kotosalla. Neiti hallinnoi toistaiseksi meidän ruokahuonetta suljetuin ovin, tälle päivälle on jo varmasti ollut tarpeeksi jännitystä. Täällä istutaan tutustumassa, ja vähän jo synkkaakin. Rapsuttaa saa, hetken jo uskallettiin olla papan sylissäkin ja ruoka on ihanaa. Tämä kaveri oli pentueen ainoa yttö, ja jäänyt vähän poikien jalkoihin syömisissä ja muutenkin, joten nyt on sananmukaisesti kissanpäivät, kun ei tarvitsekaan tapella jokaisesta suupalasta. Ja niitä suupaloja uppoaa.. Tuon kiinniottamisen kanssa taidetaan -kiitos tämän päivän- taistella vielä jokunen aika..
Tallille jäi vielä saman pentueen poikia kolme, ja täytyy vain toivoa, että nekin pääsisivät jouluksi hyvään kotiin.