Toisaalta siinä missä rapin/hiphopin (toinen ei-niin-suosikkini) voi joskus harvoin pelastaa tarttuva melodia/nokkela sanoitus, örinähevistä harvoin saan selville kumpaakaan, melodiaa tai sanoitusta, eli se on lähinnä sitä örinää vaan sitten aina.
En ole sitä kyllä kuunnellutkaan tarpeeksi erottaakseeni muuta kuin örinää.Mutta eipä mikään genre tosiaan läpimätä ole, eikä kai kukaan tosissaan genren perässä juokse, hyvää ja roskaa löytyy kaikkialta. Britpop, indie, soul, blues, alternative ja rock iskee genreistä ehkä eniten.
)
ja vastaavat äänellisesti vastenmieliset, karjalainen,isokynä jne.), räpmusa, mixatutyhden nuotin discojumputukset jne... dancepop, suomalaiset poprockbändit esim.dingo, heinäsirkka, "nippa nappa niukin naukin" ... , suurin osa räp-esityksistä... näitähän riittää, ...
Yks semmonen kotimainen avantgardistinen kellarimölyltä kuulostava industriaalisen kokeellinen ja muutenkin kiinnostava hupparimiesten bändi (kaikilla hupparin huput tiukasti päässä, heh) kuulosti oudon kiehtovalta... Hooded Menace -päntistä tais olla kyse. Erilaisemppoo, taiteellisemppoo, juutuin seuraamaan keikkaa ihan oikeesti. 
Olen jopa itseni yllättänyt millaisiin biiseihin voin rakastua (Cvet z jugasta Brujerian kautta Oida taunziin. 
En siedä suomi räppiä ja hiphoppia. Hevimetalli ihan kauheeta kuraa yäök.
Esimerkiksi Human League nähtiin Flowssa 
Suurin osa jengistä oli pukeutunut vanhoihin T- paitoihin ja olivat aika humalassa (minä join yhden lonkeron 
), joten enempi sitä hyvinkin supisuomalaista festari- meininkiä 
Kannattaisi (ehkä) käydä ensin paikan päällä ennen kuin kirjoittaa jotain tuollaista 
Tosin yksi 
