Viisukuppila

Hazel kirjoitti:Ootko jo kokeillut Feliwayta? Onhan ne kisut leikattu?

On leikattu. Mikä Feliway?

http://www.vetcare.fi/index.php?id=86" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuota kannattaa kyllä kokeilla, on auttanut monien kissojen merkkausongelmiin .

mä tajusin, että Onnihan on noin 2,5v eikä sitä oo rokotettu. Siis eikös sillon pitäs antaa joku rokote ku ikää on noin vuosi?

..sit kun jostain rahaa sais noh, ehkäpä porukat sponsoroi..

näköjään joo vuoden ikäsenä pitäis rokottaa ja sen jälkeen vuosittain uusintarokotus Onnilta on siis jäänyt väliin tuo 1. vuoden rokotus ja Ainon pitäis saada uusintarokote. Ohjeiden mukaan Onnilla kun on perusrokotus jäänyt väliin, pitäis sitten 3-4vkon päästä antaa tehosterokote. Voikohan tätä siirtää vielä heinäkuun alkuun, kun olis sitä rahaakin..

Ei sitä tehostetta tarvi antaa muuta kuin ensimmäisen rokotuksen yhteydessä. Ja rokotteesta riippuen se kissarutto siinä on voimassa kaksi vuotta, flunssaosuus menee vanhaksi vuoden päästä.

Eli viet nyt molemmat kertarokotukselle ja sitten uusit vuoden päästä. Mun oma eläinlääkäri ei edes mielellään uusi noita heti vuoden kuluttua ellei kissa ole menossa näyttelyyn, jolloin se on oltava vuoden välein rokotettu.

Mun kissoja ei olla kai koskaan rokotettu?
Eläinlääkärikäynnitkin voi lasken yhdellä kädellä.
Mutta ne ovatkin sisäkissoja.

En tiedä onko rokottamatta jättäminen hyvä vai huono asia.
Terveitä ja viriilejä ovat ainakin päälle päin kumpainenkin.

Kyllä sisäkissakin pitäisi rokotuttaa ainakin kissaruttoa vastaan, se ruttovirus voi kulkeutua sisälle ihmisen kengänpohjissakin, jos sitä seudulla on.

Sitten, kun kissa on säännöllisesti rokotettu seniori-ikäiseksi (8v ->), sillä alkaa olla sellainen immuniteetti, ettei rokottaminen ole enää niin välttämätöntä. Omilla kissoillani olen nyt jo pidentänyt rokotusvälin kolmeen vuoteen, se on käyttämäni rokotteen maksimitehoaika tuon ruton osalta, flunssa siinäkin menee nopeammin umpeen.

njoo, taidan odotella tuonne heinäkuun alkuun, että tulee palkka..

mikähän tuota meidän kattimaakaria vaivaa. Onnia siis. Se on jo jonkun aikaa yöllä alottanu maukumisen, ollaan luultu, että ruokaa kaipaa. Onni syö jonkin verran raksuja, mutta pääasiassa "märkäruokaa", jota on annosteltu ½ pussia aamulla ja ½ pussia illalla. JOSKUS, kun siihen maukumiseen menee kunnolla hermot, annetaan sitä ruokaa sitten jo yöllä, mutta yleensä koitetaan kestää se maukuminen. Viime yönä maukuminen alko kolmelta ja se kesti yli tunnin..ei auttanu ruokakaan. Pitääkö tuo kisuli eläinlääkäriin roudata..

Jospa se halusi vain huomiota Mun neitokainen naukuu joskus öisin ihan vain seuranpuutettaan. Hirveät hyinäät vaan päälle, kun se huomaa, että toinen onkin hereillä. Joskus se kerjää ruokaakin vain siksi, että saisi huomiota. Ruokakipon rytmikäs kolistelu säestettynä kovaäänisillä mourahduksilla on loistava herättäjä

Mä en itse suostu sen vaatimuksiin, koska siitä se vain innostuisi lisää, mutta nyt kisuli on ollut taas vanhemmillani hoidossa, missä ne on varmasti heti ensimmäisestä naukaisusta hypänneet tättämään ruokakipon kukkuralleen. Kiva. Kouluta siinä sitten itsepäistä elikkoa tavoille.

Voi JeSSSe, semmoisia ne katit vaan ovat. Valoisat kesäyöt pitävät kisujen aistit avoimina.
Ainakin meillä katsellaan öisin ulos ikkunoista ja nähdään pihamaalla vaikka mitä vipeltäjiä.
Pakkohan niistä on isännälle kertoa. Pyrin pitämään kaihtimet alhaalla, mutta sitten niitä käydään kopauttelemassa jotta saadaan tarvittaessa päivystää pihamaata. Olen jo täysin tottunut misujen meininkiin, eikä se öinen naukuminen ole onneksi säännöllistä. Pari rauhoittavaa rapsutusta ja kisut nukahtavat uudestaan viereen.

Kumpa joku keksiskin kissan vaiennuskeinon. Tonin Tanel on äänekkäin koskaan näkemäni kissa. Paitsi että hän mouruaa tauotta, on myös mouruamisääni erittäin kova ja erittäin rasittava. Olenkin ihan hermoraunio ja usein saan pidätellä raivoa sisälläni siten että huomaan ihan (oikeasti) täriseväni. Eilenkin piti lähteä iltakävelylle, kun en enää jaksanut kuunnella. No tuleepahan liikuntaa.
Kamalinta on että myös Ines on alkanut ääntelemään ja sen pienen tuokion, kun Tanel pitää leipäläpensä kiinni, niin Ines alkaa vinkumaan. Hänen äänensä ei onneksi ole niin kova, mutta kyllä se pieni vikinäkin alkaa ottaa aivoon pidemmän päälle.
No - enää 15 vuotta, niin saan nukkua kokonaisen yön katkotta.

Asuessani vielä äidin ja kahden kissan luona, nukuin joitakin öitä korvatulpat päässä. Onhan se vähän ankeaa, mutta minkäs teet... Nykyisin joudun joka tapauksessa aina välillä nukkumaan tulppien kanssa, vaikka kissaa ei olekaan. Kuorsaava poikaystävä sen sijaan kylläkin.

Violette kirjoitti:Nykyisin joudun joka tapauksessa aina välillä nukkumaan tulppien kanssa, vaikka kissaa ei olekaan. Kuorsaava poikaystävä sen sijaan kylläkin.

Minunkin poikaystävälläni on kuorsaava poikaystävä
Enpä taas tuossa tilityksessäni ajatellut häntä laisinkaan. Häntä ei kaiketi kissojen mouruaminen häiritse niin paljon kuin minua, vaikka joskus hänkin ärähtää kissoilleen (niin kipakasti, että minäkin pelästyn), mutta pitää varmaan öisin korvatulppia enemmän mun takiani, kuin kissojen takia. Itse en tykkää yhtään nukkua tulpat korvissa.

No mutta kaikkeen tottuu, ja uhrauksia on joskus tehtävä. Lemmikeistä on toki joskus haittaa, mutta paljon iloakin. Kuten poikaystävistäkin.

Violette kirjoitti:No mutta kaikkeen tottuu,

Violette kirjoitti:No mutta kaikkeen tottuu,

Wörneri on vaan kuunnellut mourua liian lyhyen ajan

Nyt on tämän perheen kissaluku täynnä. Tänään illalla hain toisen pennun. Stressaan itseni hengiltä, kun yritän saada nämä kaksi mustasukkaista viirupäätä tottumaan toisiinsa. Nuorempi olisi heti halunnut leikkiä, mutta eikös kuukauden ainoana kissana viettänyt sähähtänyt oikein kunnolla pentuparan naamaan. Nyt ne sitten pelkäävät toisiaan.

Eiköhän ne kuitenkin nopeasti kaverustu, kun ovat niin pieniäkin vielä. Lohduttaudun sillä, että kun minä synnyin ja tulin kotiin sairaalasta, Margot kysyi äidiltämme, voiko minut viedä takaisin sairaalaan syntymään. Reilu sisko. Mutta kyllä Margot sitten ajan myötä tajusi, kuinka mahtava juttu minä olen. Ehkä nuo minunkin kakarani tajuavat, että kaveri on jees.

Hazel kirjoitti:Wörneri on vaan kuunnellut mourua liian lyhyen ajan

Ainoastaan parikymmentä vuotta elämästäni olen joutunut elämään kissojen keskuudessa
Totta, että tällaista mourua en kuullut koko tuona 17:na vuonna ennen Tanelia, mutta en kutsuisi sitä siltikään "liian lyhyeksi ajaksi". Luulen, että edes kissa-expertti Hazel ei tiedä mistä puhuu, ennen kuin olisi elänyt samassa huushollissa Tanelin kanssa

Nehaka: Kissanpennut tutustuvat nopeasti toisiinsa ja niiden pitääkin vähän ottaa mittaa toisistaan aluksi, että tietävät nokkimisjärjestyksensä

Mulla on kolme kissaa ja yksikään niistä ei mourua.

Tai sitten ne mouruavat poissaollessani, kun en ole kuuntelemassa...

Nehaka kirjoitti:Eiköhän ne kuitenkin nopeasti kaverustu, kun ovat niin pieniäkin vielä. Lohduttaudun sillä, että kun minä synnyin ja tulin kotiin sairaalasta, Margot kysyi äidiltämme, voiko minut viedä takaisin sairaalaan syntymään. Reilu sisko. Mutta kyllä Margot sitten ajan myötä tajusi, kuinka mahtava juttu minä olen. Ehkä nuo minunkin kakarani tajuavat, että kaveri on jees.

Älä unohda sitä, että myös itkin hiljaa yksin ja äiti pelkäsi, että mut pitää viedä johonkin terapiaan.

Eiköhän ne lopulta tajua, että tykkäävät toisistaan ihan sairaasti.

tonywerner kirjoitti:Luulen, että edes kissa-expertti Hazel ei tiedä mistä puhuu, ennen kuin olisi elänyt samassa huushollissa Tanelin kanssa

No, Tanelin kanssa en ole saanut kunniaa elää, mutta oli mulla se jenkeistä tullut Japanin bobtail Olga, jolla oli pahempi ääni kuin itämaisilla. Se huusi välillä niin, että kerrostalossa oli pakko laittaa se kuljetuslaatikkoon yöksi ja peittää laatikko pyyhkeellä. Sitten se oli hiljaa. Sillä oli kyllä ihan jumalattoman kova ääni .

Voi, Nehakalla on nyt kaksi kisua . Kyllä ne pian toisiinsa tottuvat, ei kannata paljon hössätä seassa, keskenään kyllä tutustuvat parhaiten.

Uuuh, kisssha! Toivottavasti rääpäleet sopeutuvat toisiinsa pian. Luulis ny.

Hazel kirjoitti:Se huusi välillä niin, että kerrostalossa oli pakko laittaa se kuljetuslaatikkoon yöksi ja peittää laatikko pyyhkeellä. Sitten se oli hiljaa.

Kiitos vinkistä

Ole hyvä . Saattaa toimia tai sitten ei, kissoista kun ei koskaan tiedä .

Tää on söpöin uutinen aikoihin; karhu ja kissa ylimmät ystävykset eläintarhassa.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1545222

Ja joillain ihmisillä on vielä otsaa väittää, ettei eläimillä ole tunteita.

Ihanat kaverukset!

Noista tuli mieleen heti laulu "Kissa ja karhu ne saunassa - istuivat lauteilla löylyssä". Veljeni virpi muisti loputkin sanat tästä biisistä viimeksi kun nähtiin (en kyllä muista miksi me sitä laulettiin...). Muistaakseni kuitenkin paistoivat saunassa makkaraa, ja kissa söi ainakin viis viis viis, karhu söi nakkeja kuus kuus kuus.

Taas kerran Nehakan kissauutisia.

Viikko on nyt oltu triona ja pennut alkavat aika hyvin tulla toimeen keskenään. Kovasti painivivat keskenään. Pienempi vain ikävä kyllä ottaa sen liian tosissaan ja sähisee ja raapii hirveästi. Vanhempi yrittää kovasti mennä viereen nukkumaan yms., mutta tuo pikkurääpäle pitää sitä aina tappelukutsuna. Kai ne siitä vähitellen rauhoittuvat.

Nyt kun on noita kahta viikon katsellut, niin täytyy sanoa, että kahden kissan ottaminen yhden sijaan oli todellakin oikea ratkaisu. Sekä kissojen että minun kannaltani. Niiden touhuja on ihana seurata ja muutenkin on hienoa, ettei joudu kotona olemaan ihan yksin. Täytyy vielä lopuksi heittäytyä tunteelliseksi ja sanoa, että en tiedä, missä olisin ja millaisessa kunnossa ilman noita karvapalloja. Elämä on kamalaa, mutta se on vähän vähemmän kamalaa, kun kissat ryömivät välillä syliin.