On leikattu. Mikä Feliway?Hazel kirjoitti:Ootko jo kokeillut Feliwayta? Onhan ne kisut leikattu?
CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuota kannattaa kyllä kokeilla, on auttanut monien kissojen merkkausongelmiin .
Tuota kannattaa kyllä kokeilla, on auttanut monien kissojen merkkausongelmiin .
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
mä tajusin, että Onnihan on noin 2,5v eikä sitä oo rokotettu. Siis eikös sillon pitäs antaa joku rokote ku ikää on noin vuosi?
..sit kun jostain rahaa sais noh, ehkäpä porukat sponsoroi..
..sit kun jostain rahaa sais noh, ehkäpä porukat sponsoroi..
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
näköjään joo vuoden ikäsenä pitäis rokottaa ja sen jälkeen vuosittain uusintarokotus Onnilta on siis jäänyt väliin tuo 1. vuoden rokotus ja Ainon pitäis saada uusintarokote. Ohjeiden mukaan Onnilla kun on perusrokotus jäänyt väliin, pitäis sitten 3-4vkon päästä antaa tehosterokote. Voikohan tätä siirtää vielä heinäkuun alkuun, kun olis sitä rahaakin..
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Ei sitä tehostetta tarvi antaa muuta kuin ensimmäisen rokotuksen yhteydessä. Ja rokotteesta riippuen se kissarutto siinä on voimassa kaksi vuotta, flunssaosuus menee vanhaksi vuoden päästä.
Eli viet nyt molemmat kertarokotukselle ja sitten uusit vuoden päästä. Mun oma eläinlääkäri ei edes mielellään uusi noita heti vuoden kuluttua ellei kissa ole menossa näyttelyyn, jolloin se on oltava vuoden välein rokotettu.
Eli viet nyt molemmat kertarokotukselle ja sitten uusit vuoden päästä. Mun oma eläinlääkäri ei edes mielellään uusi noita heti vuoden kuluttua ellei kissa ole menossa näyttelyyn, jolloin se on oltava vuoden välein rokotettu.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Mun kissoja ei olla kai koskaan rokotettu?
Eläinlääkärikäynnitkin voi lasken yhdellä kädellä.
Mutta ne ovatkin sisäkissoja.
En tiedä onko rokottamatta jättäminen hyvä vai huono asia.
Terveitä ja viriilejä ovat ainakin päälle päin kumpainenkin.
Eläinlääkärikäynnitkin voi lasken yhdellä kädellä.
Mutta ne ovatkin sisäkissoja.
En tiedä onko rokottamatta jättäminen hyvä vai huono asia.
Terveitä ja viriilejä ovat ainakin päälle päin kumpainenkin.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Kyllä sisäkissakin pitäisi rokotuttaa ainakin kissaruttoa vastaan, se ruttovirus voi kulkeutua sisälle ihmisen kengänpohjissakin, jos sitä seudulla on.
Sitten, kun kissa on säännöllisesti rokotettu seniori-ikäiseksi (8v ->), sillä alkaa olla sellainen immuniteetti, ettei rokottaminen ole enää niin välttämätöntä. Omilla kissoillani olen nyt jo pidentänyt rokotusvälin kolmeen vuoteen, se on käyttämäni rokotteen maksimitehoaika tuon ruton osalta, flunssa siinäkin menee nopeammin umpeen.
Sitten, kun kissa on säännöllisesti rokotettu seniori-ikäiseksi (8v ->), sillä alkaa olla sellainen immuniteetti, ettei rokottaminen ole enää niin välttämätöntä. Omilla kissoillani olen nyt jo pidentänyt rokotusvälin kolmeen vuoteen, se on käyttämäni rokotteen maksimitehoaika tuon ruton osalta, flunssa siinäkin menee nopeammin umpeen.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
njoo, taidan odotella tuonne heinäkuun alkuun, että tulee palkka..
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
mikähän tuota meidän kattimaakaria vaivaa. Onnia siis. Se on jo jonkun aikaa yöllä alottanu maukumisen, ollaan luultu, että ruokaa kaipaa. Onni syö jonkin verran raksuja, mutta pääasiassa "märkäruokaa", jota on annosteltu ½ pussia aamulla ja ½ pussia illalla. JOSKUS, kun siihen maukumiseen menee kunnolla hermot, annetaan sitä ruokaa sitten jo yöllä, mutta yleensä koitetaan kestää se maukuminen. Viime yönä maukuminen alko kolmelta ja se kesti yli tunnin..ei auttanu ruokakaan. Pitääkö tuo kisuli eläinlääkäriin roudata..
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Jospa se halusi vain huomiota Mun neitokainen naukuu joskus öisin ihan vain seuranpuutettaan. Hirveät hyinäät vaan päälle, kun se huomaa, että toinen onkin hereillä. Joskus se kerjää ruokaakin vain siksi, että saisi huomiota. Ruokakipon rytmikäs kolistelu säestettynä kovaäänisillä mourahduksilla on loistava herättäjä
Mä en itse suostu sen vaatimuksiin, koska siitä se vain innostuisi lisää, mutta nyt kisuli on ollut taas vanhemmillani hoidossa, missä ne on varmasti heti ensimmäisestä naukaisusta hypänneet tättämään ruokakipon kukkuralleen. Kiva. Kouluta siinä sitten itsepäistä elikkoa tavoille.
Mä en itse suostu sen vaatimuksiin, koska siitä se vain innostuisi lisää, mutta nyt kisuli on ollut taas vanhemmillani hoidossa, missä ne on varmasti heti ensimmäisestä naukaisusta hypänneet tättämään ruokakipon kukkuralleen. Kiva. Kouluta siinä sitten itsepäistä elikkoa tavoille.
Homer: The problem in the world today is communication. Too much communication.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Voi JeSSSe, semmoisia ne katit vaan ovat. Valoisat kesäyöt pitävät kisujen aistit avoimina.
Ainakin meillä katsellaan öisin ulos ikkunoista ja nähdään pihamaalla vaikka mitä vipeltäjiä.
Pakkohan niistä on isännälle kertoa. Pyrin pitämään kaihtimet alhaalla, mutta sitten niitä käydään kopauttelemassa jotta saadaan tarvittaessa päivystää pihamaata. Olen jo täysin tottunut misujen meininkiin, eikä se öinen naukuminen ole onneksi säännöllistä. Pari rauhoittavaa rapsutusta ja kisut nukahtavat uudestaan viereen.
Ainakin meillä katsellaan öisin ulos ikkunoista ja nähdään pihamaalla vaikka mitä vipeltäjiä.
Pakkohan niistä on isännälle kertoa. Pyrin pitämään kaihtimet alhaalla, mutta sitten niitä käydään kopauttelemassa jotta saadaan tarvittaessa päivystää pihamaata. Olen jo täysin tottunut misujen meininkiin, eikä se öinen naukuminen ole onneksi säännöllistä. Pari rauhoittavaa rapsutusta ja kisut nukahtavat uudestaan viereen.
- tonywerner
- Kanta-asiakas
- Viestit: 28218
- Liittynyt: 29 Loka 2004, 07:36
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Kumpa joku keksiskin kissan vaiennuskeinon. Tonin Tanel on äänekkäin koskaan näkemäni kissa. Paitsi että hän mouruaa tauotta, on myös mouruamisääni erittäin kova ja erittäin rasittava. Olenkin ihan hermoraunio ja usein saan pidätellä raivoa sisälläni siten että huomaan ihan (oikeasti) täriseväni. Eilenkin piti lähteä iltakävelylle, kun en enää jaksanut kuunnella. No tuleepahan liikuntaa.
Kamalinta on että myös Ines on alkanut ääntelemään ja sen pienen tuokion, kun Tanel pitää leipäläpensä kiinni, niin Ines alkaa vinkumaan. Hänen äänensä ei onneksi ole niin kova, mutta kyllä se pieni vikinäkin alkaa ottaa aivoon pidemmän päälle.
No - enää 15 vuotta, niin saan nukkua kokonaisen yön katkotta.
Kamalinta on että myös Ines on alkanut ääntelemään ja sen pienen tuokion, kun Tanel pitää leipäläpensä kiinni, niin Ines alkaa vinkumaan. Hänen äänensä ei onneksi ole niin kova, mutta kyllä se pieni vikinäkin alkaa ottaa aivoon pidemmän päälle.
No - enää 15 vuotta, niin saan nukkua kokonaisen yön katkotta.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Asuessani vielä äidin ja kahden kissan luona, nukuin joitakin öitä korvatulpat päässä. Onhan se vähän ankeaa, mutta minkäs teet... Nykyisin joudun joka tapauksessa aina välillä nukkumaan tulppien kanssa, vaikka kissaa ei olekaan. Kuorsaava poikaystävä sen sijaan kylläkin.
Take a minute, take a breath to reload
Spell it out and let 'em know
That we're never gonna lose our colours
We're just gonna let 'em show
Spell it out and let 'em know
That we're never gonna lose our colours
We're just gonna let 'em show
- tonywerner
- Kanta-asiakas
- Viestit: 28218
- Liittynyt: 29 Loka 2004, 07:36
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Minunkin poikaystävälläni on kuorsaava poikaystäväViolette kirjoitti:Nykyisin joudun joka tapauksessa aina välillä nukkumaan tulppien kanssa, vaikka kissaa ei olekaan. Kuorsaava poikaystävä sen sijaan kylläkin.
Enpä taas tuossa tilityksessäni ajatellut häntä laisinkaan. Häntä ei kaiketi kissojen mouruaminen häiritse niin paljon kuin minua, vaikka joskus hänkin ärähtää kissoilleen (niin kipakasti, että minäkin pelästyn), mutta pitää varmaan öisin korvatulppia enemmän mun takiani, kuin kissojen takia. Itse en tykkää yhtään nukkua tulpat korvissa.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
No mutta kaikkeen tottuu, ja uhrauksia on joskus tehtävä. Lemmikeistä on toki joskus haittaa, mutta paljon iloakin. Kuten poikaystävistäkin.
Take a minute, take a breath to reload
Spell it out and let 'em know
That we're never gonna lose our colours
We're just gonna let 'em show
Spell it out and let 'em know
That we're never gonna lose our colours
We're just gonna let 'em show
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Violette kirjoitti:No mutta kaikkeen tottuu,
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
- tonywerner
- Kanta-asiakas
- Viestit: 28218
- Liittynyt: 29 Loka 2004, 07:36
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Violette kirjoitti:No mutta kaikkeen tottuu,
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Wörneri on vaan kuunnellut mourua liian lyhyen ajan
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Nyt on tämän perheen kissaluku täynnä. Tänään illalla hain toisen pennun. Stressaan itseni hengiltä, kun yritän saada nämä kaksi mustasukkaista viirupäätä tottumaan toisiinsa. Nuorempi olisi heti halunnut leikkiä, mutta eikös kuukauden ainoana kissana viettänyt sähähtänyt oikein kunnolla pentuparan naamaan. Nyt ne sitten pelkäävät toisiaan.
Eiköhän ne kuitenkin nopeasti kaverustu, kun ovat niin pieniäkin vielä. Lohduttaudun sillä, että kun minä synnyin ja tulin kotiin sairaalasta, Margot kysyi äidiltämme, voiko minut viedä takaisin sairaalaan syntymään. Reilu sisko. Mutta kyllä Margot sitten ajan myötä tajusi, kuinka mahtava juttu minä olen. Ehkä nuo minunkin kakarani tajuavat, että kaveri on jees.
Eiköhän ne kuitenkin nopeasti kaverustu, kun ovat niin pieniäkin vielä. Lohduttaudun sillä, että kun minä synnyin ja tulin kotiin sairaalasta, Margot kysyi äidiltämme, voiko minut viedä takaisin sairaalaan syntymään. Reilu sisko. Mutta kyllä Margot sitten ajan myötä tajusi, kuinka mahtava juttu minä olen. Ehkä nuo minunkin kakarani tajuavat, että kaveri on jees.
Practically perfect people never permit sentiment to muddle their thinking.
- tonywerner
- Kanta-asiakas
- Viestit: 28218
- Liittynyt: 29 Loka 2004, 07:36
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Ainoastaan parikymmentä vuotta elämästäni olen joutunut elämään kissojen keskuudessaHazel kirjoitti:Wörneri on vaan kuunnellut mourua liian lyhyen ajan
Totta, että tällaista mourua en kuullut koko tuona 17:na vuonna ennen Tanelia, mutta en kutsuisi sitä siltikään "liian lyhyeksi ajaksi". Luulen, että edes kissa-expertti Hazel ei tiedä mistä puhuu, ennen kuin olisi elänyt samassa huushollissa Tanelin kanssa
Nehaka: Kissanpennut tutustuvat nopeasti toisiinsa ja niiden pitääkin vähän ottaa mittaa toisistaan aluksi, että tietävät nokkimisjärjestyksensä
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Mulla on kolme kissaa ja yksikään niistä ei mourua.
Tai sitten ne mouruavat poissaollessani, kun en ole kuuntelemassa...
Tai sitten ne mouruavat poissaollessani, kun en ole kuuntelemassa...
"Because I... I´m just a dreamer,
with no intention to change, UNTIL I FIND YOU.
Don´t ask me why, I´m just a singer,
singing my worries away, UNTIL I FIND YOU."
with no intention to change, UNTIL I FIND YOU.
Don´t ask me why, I´m just a singer,
singing my worries away, UNTIL I FIND YOU."
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Älä unohda sitä, että myös itkin hiljaa yksin ja äiti pelkäsi, että mut pitää viedä johonkin terapiaan.Nehaka kirjoitti:Eiköhän ne kuitenkin nopeasti kaverustu, kun ovat niin pieniäkin vielä. Lohduttaudun sillä, että kun minä synnyin ja tulin kotiin sairaalasta, Margot kysyi äidiltämme, voiko minut viedä takaisin sairaalaan syntymään. Reilu sisko. Mutta kyllä Margot sitten ajan myötä tajusi, kuinka mahtava juttu minä olen. Ehkä nuo minunkin kakarani tajuavat, että kaveri on jees.
Eiköhän ne lopulta tajua, että tykkäävät toisistaan ihan sairaasti.
What color is your life?
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
No, Tanelin kanssa en ole saanut kunniaa elää, mutta oli mulla se jenkeistä tullut Japanin bobtail Olga, jolla oli pahempi ääni kuin itämaisilla. Se huusi välillä niin, että kerrostalossa oli pakko laittaa se kuljetuslaatikkoon yöksi ja peittää laatikko pyyhkeellä. Sitten se oli hiljaa. Sillä oli kyllä ihan jumalattoman kova ääni .tonywerner kirjoitti:Luulen, että edes kissa-expertti Hazel ei tiedä mistä puhuu, ennen kuin olisi elänyt samassa huushollissa Tanelin kanssa
Voi, Nehakalla on nyt kaksi kisua . Kyllä ne pian toisiinsa tottuvat, ei kannata paljon hössätä seassa, keskenään kyllä tutustuvat parhaiten.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Uuuh, kisssha! Toivottavasti rääpäleet sopeutuvat toisiinsa pian. Luulis ny.
21:15 <@XXX> kuten huomaat, mulla on vähän tautologiaa.
- tonywerner
- Kanta-asiakas
- Viestit: 28218
- Liittynyt: 29 Loka 2004, 07:36
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Kiitos vinkistäHazel kirjoitti:Se huusi välillä niin, että kerrostalossa oli pakko laittaa se kuljetuslaatikkoon yöksi ja peittää laatikko pyyhkeellä. Sitten se oli hiljaa.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Ole hyvä . Saattaa toimia tai sitten ei, kissoista kun ei koskaan tiedä .
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
-
- Kanta-asiakas
- Viestit: 4724
- Liittynyt: 18 Tammi 2004, 15:15
- Paikkakunta: Helsinki
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Tää on söpöin uutinen aikoihin; karhu ja kissa ylimmät ystävykset eläintarhassa.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1545222
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Ja joillain ihmisillä on vielä otsaa väittää, ettei eläimillä ole tunteita.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.
- PikkuGwyneth
- Kanta-asiakas
- Viestit: 2227
- Liittynyt: 20 Touko 2005, 15:01
- Paikkakunta: Kuopio
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Ihanat kaverukset!
Noista tuli mieleen heti laulu "Kissa ja karhu ne saunassa - istuivat lauteilla löylyssä". Veljeni virpi muisti loputkin sanat tästä biisistä viimeksi kun nähtiin (en kyllä muista miksi me sitä laulettiin...). Muistaakseni kuitenkin paistoivat saunassa makkaraa, ja kissa söi ainakin viis viis viis, karhu söi nakkeja kuus kuus kuus.
Noista tuli mieleen heti laulu "Kissa ja karhu ne saunassa - istuivat lauteilla löylyssä". Veljeni virpi muisti loputkin sanat tästä biisistä viimeksi kun nähtiin (en kyllä muista miksi me sitä laulettiin...). Muistaakseni kuitenkin paistoivat saunassa makkaraa, ja kissa söi ainakin viis viis viis, karhu söi nakkeja kuus kuus kuus.
Kymmenen sientä.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä (Osa 2)
Taas kerran Nehakan kissauutisia.
Viikko on nyt oltu triona ja pennut alkavat aika hyvin tulla toimeen keskenään. Kovasti painivivat keskenään. Pienempi vain ikävä kyllä ottaa sen liian tosissaan ja sähisee ja raapii hirveästi. Vanhempi yrittää kovasti mennä viereen nukkumaan yms., mutta tuo pikkurääpäle pitää sitä aina tappelukutsuna. Kai ne siitä vähitellen rauhoittuvat.
Nyt kun on noita kahta viikon katsellut, niin täytyy sanoa, että kahden kissan ottaminen yhden sijaan oli todellakin oikea ratkaisu. Sekä kissojen että minun kannaltani. Niiden touhuja on ihana seurata ja muutenkin on hienoa, ettei joudu kotona olemaan ihan yksin. Täytyy vielä lopuksi heittäytyä tunteelliseksi ja sanoa, että en tiedä, missä olisin ja millaisessa kunnossa ilman noita karvapalloja. Elämä on kamalaa, mutta se on vähän vähemmän kamalaa, kun kissat ryömivät välillä syliin.
Viikko on nyt oltu triona ja pennut alkavat aika hyvin tulla toimeen keskenään. Kovasti painivivat keskenään. Pienempi vain ikävä kyllä ottaa sen liian tosissaan ja sähisee ja raapii hirveästi. Vanhempi yrittää kovasti mennä viereen nukkumaan yms., mutta tuo pikkurääpäle pitää sitä aina tappelukutsuna. Kai ne siitä vähitellen rauhoittuvat.
Nyt kun on noita kahta viikon katsellut, niin täytyy sanoa, että kahden kissan ottaminen yhden sijaan oli todellakin oikea ratkaisu. Sekä kissojen että minun kannaltani. Niiden touhuja on ihana seurata ja muutenkin on hienoa, ettei joudu kotona olemaan ihan yksin. Täytyy vielä lopuksi heittäytyä tunteelliseksi ja sanoa, että en tiedä, missä olisin ja millaisessa kunnossa ilman noita karvapalloja. Elämä on kamalaa, mutta se on vähän vähemmän kamalaa, kun kissat ryömivät välillä syliin.
Practically perfect people never permit sentiment to muddle their thinking.