Meidän Pölski oli tänään lääkärissä. Löysin häneltä noin kuukausi sitten oudon patin vatsasta. Katseltiin vähän aikaa, miten kissan vointi, ja muuttuuko tavoissa mikään. Kissa on ollut koko ajan ihan normaali, leikkisä, onnellinen, ruoka maistunut, laatikolla käynyt jne. Siis aivan kuin ennenkin. Patti vain tuntui kasvavan. Lääkäri oli sitä mieltä, että on leikkauksella poistettava. Varmuutta napatyrästä ei tullut, vähän epänormaalin kovahko ollakseen sellainen. Poistetaan mahdollisimman hyvin ja tutkitaan, mitä laatua on.
Pölskillä on nyt osittain kalju maha ja raasupieni odottaa leikkaukseen pääsyä ensi torstaina. Hän oli ja on niin reipas. Ulkoilikin parvekkeella innokkaasti ja söi reippaasti. Tuli sohvalle syliin ja vaati hellyyttä. Nyt vaan on sellainen tunne, että haluaa pitää maailman rakkaimmasta kissasta maailman parasta huolta ja tarjota sile mahdollisimman mukavia päiviä. Ei tässä itketä, hetki kerrallaan. Aiemmin itkin, mutta kun kerran kisun vointi on noin hyvä, toivoo parasta. Äitienkin pitää olla reippaita. Vaikka meillä on kolme kissaa, Pölski on se mun elämäni kissa.
Sipsi ja Miina voivat oikein hyvin. Mitä nyt vähän nahistelevat välillä kun eivät ole vielä tottuneet toisiinsa täysin ja Sipsi haluaisi tehdä täyttä tuttavuutta nokitusten.
Pölski
Sipsi
Miina:
![Kuva](http://i33.photobucket.com/albums/d86/Soppis/IMG_0717.jpg)