Viisukuppila

Aioitko äänestää?

Sitten pois täältä äänestämään.

Tervetuloa sen jälkeen kommentoimaan!

Kiitos kaikille kääntäneille, albanian kieli kun ei ole ihan helpoimmasta päästä. Eniten minua mietitytti kertosäkeistöjen toiset säkeet ja niiden tavumäärät - toisaalta tuntui, että joissakin oli liikaa ja muissa liian vähän.

1. Varjossa kastanjapuun

Tässä on mukava, yleistajuinen käännös. Tässä on aitoutta ja viattomuutta, aivan kuin alkuperäisessäkin kappaleessa.

2. Kahdesta puusta

Erolaulu erittäin kauniiksi tehtynä. Laulettavuuskin sujui hyvin, ja metaforat sopivat tähän sanoitukseen erinomaisesti.

3. Aika

Aika teknisen kuuloinen sanoitus, jossa oli toki herkkyyttä. Kokonaiskuva jäi kovin teknisen tuntuiseksi ja se verottaa pisteitä.

4. Uni

Unessa tapahtuu monia eri asioita ja haaveiden kohteet ovatkin aika hyvä asia, joskin joskus surettaa se haavemaisuus. Laulettavuus oli hyvä, kuten kaikissa edellisissä..

5. Kevätjää

Kaunista tekstiä, mutta jotkin sanavalinnat kömpelöittivät laulettavuutta. Silti ihan hellyyttävä käännös.

6. Vain rakkaus jäljelle jää

Muuten upean, minusta varman voittajasuosikin viitan vesitti lause "Kun nään kaiken muun tää minusta riistää". En ymmärtänyt sitä.

7. Tunnen ne lyönnit

Nimi toi mieleeni tuskan perheväkivallasta. Mutta kauniisti ilmaistu, mukavasti laulettava sanoitus, jolle antaa pisteet mielellään.

8. Kuin unia jättiläisten

Tämä ei mielestäni vastannut herkkyystasoltaan kappaleen henkeä. Kuitenkin kekseliäisyys oli tässä kisassa suurinta luokkaa.

JukkaV kirjoitti: Tämä ei mielestäni vastannut herkkyystasoltaan kappaleen henkeä.

Päähenkilö sulautuu murhatun rakastettunsa kanssa yhteen kuoleman jälkeisessä elämässä... minulle siinä on herkimpiä mahdollisia ajatuksia. Inspiraationa toimii Ari Koivusen uuden albumin balladiversio kappaleesta The Evil That Men Do.

Mitä käännöksiin tulee, ne olivat aivan käsittämättömän surkeita. Ei rytmitajua, ei laulettavuutta, ei originaaliutta, eikä varsinkaan herkkyyttä. Huonoimpia tänä vuonna ja ehkä koskaan.

1. Varjossa kastanjapuun

Pornoa pusikossa. Romanttinen kuin sianihrakebab nakkikioskilla Hervannassa. Odotin laittavani tämän viimeiseksi, mutta oli pakko antaa 8 pistettä, koska loput olivat niin sietämättömän korneja. En ymmärtänyt pois-voisi-riimiparia, eikä tämäkään kyllä ole ensimmäinen kastanjapuukäännös Kuppilassa. Plussaa siitä, että imelyyttä oli suhteellisen vähän.

2. Kahdesta puusta

Joku piruuttaan laittoi mukaan geneerisen puumetaforatekstin kerätäkseen minulta Varjopisteen. Ei onnistunut, mutta melkein oksensin, kun tajusin että puumetaforaa pukkaa tuhannen kerran.

EDIT: Harmittaa vielä enemmän, nyt kun tiedän kirjoittajan.

3. Aika

Ainoa keskitason käännös tässä kisassa. Sanaleikeistä pidin, mutta melkein identtisiä kirjoittelin jo yläasteella. Herätyskello on Aika tylsää ajan esineellistämistä. Säkeistöjen runomaisuus ja kevyt uneliaisuus oli hienoa: harmi ettei kertosäe yllä samalle tasolle.

4. Uni

Kaipuu... blah blah. Nukahdin.

C'mon. Miksi en saa poikaa koskettaa? Kuka tälläistä oikeasti laulaisi, saati kuuntelisi, paitsi kiilusilmäinen pedofiilipappi?

5. Kevätjää

Jää/joki/meri railoineen ovat niiiin kuluneita asetelmia, että huhhuh. Asiaa huonontaa se, että metafora jatkui samanlaisena alusta loppuun. Antaa uuden merkityksen sanalle 'tasapaksu'.

6. Vain rakkaus jäljelle jää

Alku oli lupaava. Sitten tuli joku aivan käsittämätön säe:

'Kun nään kaiken muun tää minusta riistää'

Tuolla voisi osallistua 'suomen kielen rumin lause'-kisaan. Kaikki menikin sanoituksessa sen jälkeen päin persettä. Kahleita ja kaipuun köyttämistä? -- Voi Luoja!! Täytesanaorgiat.

Jopa noloja fraaseja oli päässyt mukaan: 'Kaiken se kestää...' Siihen katosivat omaperäisyyden/herkkyyden/tunnelman viimeiset rippeet.

7. Tunnen ne lyönnit

Olisi melkein keskitasoa, (ja luksusta tässä kisassa), mutta täytesanat, eritoten 'vain'-sanan liika-annos tuhoavat paljon.

Lieneeköhän enää mikään yllätys, että kommentointini jotain muuta kuin aiemmin. Tässä siis kommentoini lomassa yritystä kuvata arvosteluprosessini etenemistä. (Lupaan, että tästedes kommentointitapani on perinteisen selkeä halki, poikki ja silvuplee.)

Tällä kertaa käännettävänä oli yksi vuoden suosikkikategoriani viisu, joten otsikot silmäiltyäni ottaa lauleskelin tekstit kylmiltäni kisaamisjärjestyksessään. Lauleskelun sujuvuus oli paikoin hakusessa, mutta siinä määrin vähäistä, etten kokenut tarpeelliseksi sakottaa yhtäkään tekstiä. Tämän jälkeen otin tehtäväkseni plokata joukosta potentiaaliset häntäpääsijoittujat . Tämä tapahtui silmäillen näytölläni olevia ***siihen asti kirjoittamiani kommentteja***… ja valitsin joukosta kisatekstit 4/etäisyystekijän & 8/negatiivisfiilikisisien seikkojen vuoksi. Muilla teksteillä oli etunaan onnistunutta ilmaisua tai olivat muutoin siinä määrin miellyttävyyskynnyksen ylittäneitä, etten voinut ajatellakaan antavani sijoitusta 1p. Seuraavaksi näiden kahden mainitun tekstin suhteen, tekstiin perehtyminen ilman musiikkia-> kommentteja-> sijoitus.

Uni
***Napakka otsikointi. Surumielinen teksti, kuten alkuperäinenkin, mutta koin olevani jokseenkin outsider tätä lauleskellakseni. Olen jo sen verran ikäloppu, että ”poika” vie etäisyydellään viihdyttävyysfiiliksiäni alaspäin. Tämä teksti sopii erinomaisesti niin alkuperäisesittäjän kuin esim. Anna Abreaun suuhun. Sormilla koskettelu-kohtaus toi ensimmäisenä mieleen Mari Rantasilan biisin ”Auringossa”, vaikken ole kappaletta kuullut sitten kasarivuosien.***

Poikaan liittyvä kaipuu on vaan niin etäinen teema meikäläisen makuun (ja varsinkin suuhun), ettei tosikaan. Kunpa kääntäjä olisi korvannut pojan ”hän” tai sellaisella ilmaisulla, jolla teksti olisi omiaan nipottavan vanhuksenkin makuun. Tekstintoteutus sinällään virheetön, ei kirjoitusvirheitä tms.

Kuin unia jättiläisten

***Otsikoinnissa ”mietitytti” jättiläisyyden huonohko sopivuus Albanian herkähkön viisun yhteyteen. En päässyt tekstiin sisälle siinä lauleskellessani ja musiikin vaiettua oli sekava fiilis sen suhteen, että mistä teksti kertoo. ”Sadismi periytyi vauvaan/ jota maailma unohti hoitaa” tehokas, mutta liiankin voimakas ilmaisu tämän melodian yhteyteen. ”Ykseyteen” vie fiilikset virsimusiikkiin eli tuo tekstiin hivenen uskonnollista otetta. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.***

Isojen kirjaimien puute, merkki uudesta kääntäjästä keskuudessamme vai yrittääkö joku vakiokääntäjä hämätä ? Rivithän on tapana aloittaa isolla kirjaimella ja muistelen saaneeni siitä aikoinaan itsekin palautetta. Luen ja luen ja edelleen koen, että menee liikaa energiaa tekstin ymmärtämiseen. Puhutteleva teksti on plussaa, mutta tämä on sitä jotenkin liiaksikin ja se näkyy lopullisessa sijoituksessaan. Toisaalta, ei kuitenkaan siinä määrin luotaan etäännyttävä kuin kanssaan samastaan sijoituksesta kamppaillut kanssakilpailija.


Seuraavaksi jäljellä oleviin teksteihin perehtyminen ilman musiikkia kisaamisjärjestyksessään, samalla potentiaalisen ykkössijoittujan plokkaaminen (!-merkki). Sen jälkeen kärkikamppailun ulkopuolelle jäävien tekstien sijoittaminen, lisäkommentein.

Varjossa kastanjapuun

***Naureskelen sille itsekin, miten otsikointeja silmäillessäni sanajärjestys on toistuva nirpistyspiirre ja kuitenkaan tekstiin perehdyttyäni asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Hyvä, omalla tavallaan surumielinen teksti.***

Kertosäkeen toteutus erittäin onnistunutta ja viime kädessä sai sillä lopullisen sijoituksena. On kyllä muutoinkin erinomainen teksti.

Vain rakkaus jäljelle jää
***Kisasi niin otsikointi- kuin lauleskeluosuuden jälkeen hyvästä sijoituksista. Otsikointi tulee tekstissä ilmi ennen kertosäettä (toisin kuin alkuperäisversiossa) ja koin olevan edukseen nimenomaisessa paikassa. Kyseinen kohtaus on tällä tekstillä ikäänkuin sykähdyttävämpi kuin alkuperäistekstissä.***

Ehdottomasti hyvää parempi teksti tämäkin, mutta tuntuu, että haluan sijoittaa korkealle ja sitten muistan, mikä määrä tällä on vastassaan muita hivenen enemmän miellyttäneitä kanssakisaajia. Loppupeleissä tämän eduksi koitui se tietynlainen mahtipontisuus, jota en kokenut olevan samassa määrin taakseen jättäneissä teksteissä.


Tunnen ne lyönnit
***Otsikointia silmäillessäni ajattelinkin, että jos lyönneillä viitataan kellon lyönteihin, niin totta Mooses, mitä raskaan sarjan draamaa – pidän ilmaisusta. Musiikin vaiettua koin lauleskelleeni hyvää parisuhdetekstiä.***

Varsinkin alussa olen assosioivani tässä perheväkivalta-teemaista tekstiä, mutta tekstin edetessä koen, että ei, kyllä tämä on jotain muuta. Ei voi mitään, mutta ei pärjää paremmilleen, ollen kuitenkin tosi hyvä.


Ja lopuksi (!)-merkittyjen tekstien lopulliset sijoitukset teksteihin perehtymällä ilman musiikkia.

Kahdesta puusta
*** En erityisemmin pidä –sta tms. päätteisistä otsikoinneista, vaikkei tämäkään otsikointi sinänsä mitenkään huono ollut. Tekstissä nähtävissä alkuperäisviisun aika-teemaa omalla tavallaan toteutettuna. Kateeksi käy, eipä voi mutta sanoa: ”kuihtuivat juuret/Valoa, vettä/Kun toisiltamme ryövättiin” on älyttömän onnistunut ilmaisu kahden voimakastahtoisen henkilön parisuhteesta.(!)***

Puut parisuhteen kuvaajina on vaan jotain niin upeaa, ettei tiedä mitä sanoa. Tämä teksti puhututtaa myönteisellä tavalla. Loppumetreillä tämä kaatui otsikointinsa miellyttävyyteen seuraavaksi paremmin sijoittuneeseen verrattuna. Mikä kertoo äärimmäisestä vaikeudestani löytää se tekijä, jolla annan lopullisen tuomion tälle ja samasta sijoituksensa kisanneen tekstin välillä


Aika
***Napakka ja alkuperäisviisun teemaan ulottuva otsikointi. Alkuperäisfiiliksen onnistuneen toteutuksen ohella sisältää yhdellä ja samalla sanalla kikkailua siihen tyyliin, josta olen aiemmissakin kommenteissani ilmaissut pitäväni. Samaa sanaa käytetään kuin ohimennen eri asioiden ilmaisuun ja kuitenki pitäen tiukan otteensa alkuperäisviisussa.(!)***

Upeaa aika-sanan eri tarkoitusperillä ilmaisemista ja kuitenkin koko ajan tiukka ote alkuperäiskappaleen surumielisyyteen. Ei voi mitään, ykköseksi menee ja heittämällä, kun seuraavaksi taakseen jäänyt tulee niin liki, niin liki, muttei kuitenkaan ihan yllä.

Kevätjää
Kärkisijoituskisaaja niin selkeän otsikointinsa kuin lauleskeluosuuden jälkeen. Tekstissä otsikointi sijaitsee alkuperäistavasta poiketen, mutta edukseen. Kertosäkeet kerrassaan kadehdittavan onnistunutta ilmaisua. Pidän kevätjäätä onnistuneena valintana parisuhteen kuvaamiseen.(!)***

Tämä ja eräs kanssakisaaja ovat molemmat samalla lailla alusta loppuun yhtenäisiä tekstejä, joissa saa negatiiviskommentoitavaa etsimällä etsiä.

Ja vielä encorena, pari sanaa omasta käännöstekstistäni. Raakileeksi se sitten jäi, kun tuntui liikaa aiemman tekstini toistolta kirjoittaa taas parisuhteen karikosta ( vrt. "Tismalleen" Saksan kisassa). Mutta se idis on ihan pakko jakaa muiden kanssa. Haeskelin viisareihin/kelloon liityvään aihetta ja päädyin käkikellon kautta mainittuun lintuun. Googlaamalla eksyin sivulle, joka suorastaan huusi aineksia surumieliseen tekstiin:

Vanha kansa on uskonut, että jos keväällä ensi kerran kuulee käen kukkuvan eikä ole sinä päivänä vielä ehtinyt syödä mitään, voi kuulijalta mennä koko vuoden onni. Ellei ole heti aamutuimaan ehtinyt haukata vaikkapa leipäpalaa, käenpalaa, niin kukkuva käki paskantaa eli sittuu ihmisen, "pilaa" hänet, aiheuttaa hänelle taianomaisesti vahinkoa. Kun kuulee käen kukkuvan, rupeaa vaistomaisesti laskemaan. Entisaikaan kukahtelujen määrästä laskettiin, koska pääsee naimisiin tai paljonko on elinvuosia jäljellä. Sairaasta ja huonokuntoisesta on ollut tapana sanoa, ettei hän enää käkeä kukuta. Tämä on hienovarainen tapa kiertäen ilmaista, että tuskinpa elää enää kevääseen asti.

mutta niin, ehkä sitten another time, another place...

Kollega kirjoitti:Isojen kirjaimien puute, merkki uudesta kääntäjästä keskuudessamme vai yrittääkö joku vakiokääntäjä hämätä ? Rivithän on tapana aloittaa isolla kirjaimella ja muistelen saaneeni siitä aikoinaan itsekin palautetta.

Alun perin laitoin ison kirjaimen jokaiseen riviin. Mulla ei kuitenkaan ole vähään aikaan ollut tapana laittaa isoja kirjaimia virkkeiden keskelle, vaikka ne venyisivätkin rivien yli. Olen myös saanut palautetta siitä, että joskus virkkeitäni on vaikea erottaa isojen kirjainten liikakäytön takia, joten uusi käytäntöni lienee hyvä. Mikään kirjoitusvirhe tämä ei runossa ole.

Mitä tulee epätoivoisiin ymmärtämisen yritelmiisiisi, miksi et voi hyväksyä, että teksti voi olla mahtava siitä huolimatta (tai juuri sen takia) että et ymmärrä sitä. Ei ole mikään tekstin ominaisuus, että laitat kauheasti energiaa sen ylianalysoimiseen. Se on lukijan ominaisuus.

Tarkoitus on kuunnella musiikkia pohtimatta sen kummemmin merkitystä -- myöhemmin voi pohtia tekstiä tarkemmin jos tuntuu siltä. Sama pätee lähes kaikkiin nykyhitteihin: ei niiden lyriikoita tarvitse, eikä pysty ymmärtämään heti. Ei se haittaa kuuntelua -- mutta ehkä siinä on ero, että lyriikat ovat käännöskisoissa koko ajan nenän alla. Tämä johtaa siihen, että kiinnitetään kauheasti huomiota välittömyyteen ja ärsyttämättömyyteen sen sijaan että kirjoitettaisiin kiinnostava sanoitus.

Ari Koivusen uusi albumi meni listaykköseksi Suomessa. Se on erinomainen levy ja voin ylpeästi todeta, etten ymmärrä puoliakaan lyriikoista. Jos haluaisin ne ymmärtää, joutuisin tuhlaamaan kamalasti energiaa siihen. Onneksi, sillä nyt levyn kelpaa kuunnella toistekin.

nkorppi kirjoitti: Tarkoitus on kuunnella musiikkia pohtimatta sen kummemmin merkitystä -- myöhemmin voi pohtia tekstiä tarkemmin jos tuntuu siltä. Sama pätee lähes kaikkiin nykyhitteihin: ei niiden lyriikoita tarvitse, eikä pysty ymmärtämään heti. Ei se haittaa kuuntelua, mutta ehkä siinä on ero, että lyriikat ovat käännöskisoissa koko ajan nenän alla.

Se on vaan se jokin raja, joka ylittyessään kääntää fiilikset negatiivisuuden puolelle... sanoo hän, joka on nuoruudessaan digannut Diggiloo- liirum laarumia ...

Oli kyse sitten tässä käännöskisailun tekstistä, jota lueskelen/lauleskelen tai ihan oikeasti levytetystä kappaleesta, niin häiriinnyn, jos jokin kohtaa "pysäyttää" liian pitkäksi aikaa ja sillä aikaa kappale menee jo menojaan kohti loppuaan. Esim. se "Rakkaus oo rikkautta rakkaampaa".. (vai miten se nyt meneekään) on melodialtaan mukaansatempaava, mutta sanoitus keRRassaan ärsyttävää r-kirjaimen korostamista ja vie mahdollisuuteni pitää kappaleesta.

Aloin muuten ihan miettimään, että onko sellaista levytettyä kappaletta, jota en oikein ymmärrä/koe millään tasolla omakseni ja silti siitä pitäisin...

Kollega kirjoitti: Aloin muuten ihan miettimään, että onko sellaista levytettyä kappaletta, jota en oikein ymmärrä/koe millään tasolla omakseni ja silti siitä pitäisin...

Niin, mulle tärkeintä on, että sanoitus olisi kirjoittajalleen henkilökohtainen, ei pakosti minulle. Mun mielestä sanoitus ei voi useimmiten välittää vakuuttavia tunteita, jos se yrittää olla niin yleismaailmallinen, että kuka tahansa voisi samaistua siihen. (Tämä on erityisen totta, jos teksti todellakin on omakohtainen.) Kuppilassa melkein kaikki sanoitukset pyrkivät miellyttämään kaikkia ja siksi samoja aiheita ja sanoituksia kierrätetään vuodesta toiseen. Syntyy hölmöjä rutiininumeroja, kuten 'puumetaforakäännökset' (vaikka se ei ehkä sittenkään ollut rutiinityö tänä vuonna).
Kun on lukenut yhden, tuntuu kuin toisen voi lukea vilkaisulta. Onneksi meillä on sentään Fujiwara ja +Viisut+.

Nyt kun kirjoitin selvästi vuoden parhaimman käännökseni (suurin tunnelataus, kauniita unikuvia, filosofisuutta ja parhaita laulettavuuksia) se on jäämässä kisajumboksi. Olisi ollut tyhmää odottaa mitään muuta, kun katsoo käännöskisahistoriaa. Ja auta armias sitä syntiä, jos metafora ei ole joko puu tai vesistö tai muu konkreettinen luontokappale. Aikakin kelpaa, jos se esineellistetään kertosäkeessä.

Nkorppi, jotenkin minulla on samansuuntaisia tuntemuksia - tein mielestäni vuoden parhaimman käännökseni, mutta voiton sijasta se kamppailee jumbosijasta.

JukkaV kirjoitti:Nkorppi, jotenkin minulla on samansuuntaisia tuntemuksia - tein mielestäni vuoden parhaimman käännökseni, mutta voiton sijasta se kamppailee jumbosijasta.

Ehkä yritimme liikaa voittaa. Pitäisi olla yritystä, mutta kevyempää sellaista: koko sanoituksen pitäisi olla kevyt, mutta koukuttava, niin kuin populaariviihdettä. Aika on ehkäpä vähiten tunnepitoinen tällä kierroksella, mutta voittaa yhden koukuttavan sanaleikin takia. Tietysti asia on hankalampi herkässä balladissa, sillä kirjoittajan pitäisi itse pitää työtään koskettavana.

Mun mielestä sun kannattais vähentää täytesanoja, vaikka sitten laulettavuuden kustannuksella. Mutta niistä fraaseista saattaa joku pitääkin, (lue: itikka).

No, ei pidä masentua, vaan iloita siitä jos pitää omasta työstään.

Kommentteja.

1. Varjossa kastanjapuun
Jännää, että tämän pystyi ihan ok laulamaan, vaikka tavupainot olivat yleensä väärinpäin ja tavuja välillä liikaa. Tarina on rytmitetty biisiin hyvin, rauhalliset säkeistöt ja vahva kertosäe, mutta "Siel' varjossa kastanjapuun" olisi voinut olla jotain dramaattisempaa. Tarinan sanoma saattaa omassa päässäni muodostua likaisemmaksi kuin onkaan, mutta kaiken kaikkiaan en saanut tästä sellaista otetta kuin olisin halunnut.

2. Kahdesta puusta
Tässä on laulettavuudessa vähän samaa ongelmaa, muttei yhtä pahana. Idea on upea, mutta tarinan kuljetteleminen osoittautuu kompastuskiveksi. Melkein olisin itse jättänyt vielä abstraktimmalle tasolle. "Taimista versottiin, yhdessä vartuttiin" on upeasti sanottu.

3. Aika
Ajan eri ominaisuuksien luetteleminen on ihana ratkaisu. Upeita säkeistöjä vastaavaa kertosäettä ei tästä kuitenkaan löydy, ja sana "resonoi" kuulostaa jotenkin hölmöltä. Laulettavuudessa en huomannut pahoja ongelmia.

4. Uni
Tähän biisiin liian selkeä sanoitus, jotenkin liian helppo. Laulettavuudessa ongelmia. Käännöksen tunnelma sopii biisiin hyvin ja tarinassa on sopivaa kaipuuta. Ei kuitenkaan koskettanut.

5. Kevätjää
Epätoivoa ja vertauskuvallisuutta - ei varmaan tarvitse sen enempää selittää, miksi pidän tästä. Laulettavuus on hyvää ja tarina pysyy hyvin kasassa. Ei ehkä täydellinen, mutta lähellä.

6. Vain rakkaus jäljelle jää
Osittain omakohtainen, muttei kuitenkaan ihan sellainen, millaista yritin tehdä. Tyytyväinen olen silti.

7. Tunnen ne lyönnit
Laulettavuudessa melko pahojakin ongelmia. Tarina ei ihan pysy kasassa, mutta sanoissa on käytetty hienoja ilmaisuja. Tykkään myös kertosäkeen alusta. Tästä ei vaan saanut oikein mitenkään otetta.

8. Kuin unia jättiläisten
Ehdottomasti kierroksen mielenkiintoisimmat sanat. Hienoja ilmaisuja, kuten "Kun pahuus on poissa, sen tuntee", Kuulun sun yhteyteen, paloina tai ehkäpä kokonaan" ja "Olemme suurta - kuin unia jättiläisten". Laulettavuudessa muutama epäilyttävä kohta, mutta muuten loistavaa. Vielä kun tajuaisin tätä hieman paremmin. Toisaalta tämän biisin kohdalla jotain saa jäädäkin piiloon. Vaikeeta.

JukkaV kirjoitti:6. Vain rakkaus jäljelle jää
Muuten upean, minusta varman voittajasuosikin viitan vesitti lause "Kun nään kaiken muun tää minusta riistää". En ymmärtänyt sitä.

nkorppi kirjoitti:6. Vain rakkaus jäljelle jää
Alku oli lupaava. Sitten tuli joku aivan käsittämätön säe:
'Kun nään kaiken muun tää minusta riistää'

Alan jälleen epäillä, puhunko suomea ollenkaan. Mun mielestä tossa lauseessa ei ole mitään ongelmaa. Tosin siihen on tungettu aika paljon asiaa, ja olisi vain pitänyt käyttää omaa ohjenuoraansa: ellet saa sanottua haluamaasi, sano jotain muuta. Inhoan oman käännökseni ylianalysointia, mutta teen sitä nyt.
"Kun nään" = kertoja tekee havaintoja itsensä ulkopuolelta.
"kaiken muun" = pari otsikkolauseelle, kaikki muu vs. rakkaus
"tää" = suhde, whatevö
"minusta riistää" = miten mä nyt tätäkin yritän selittää...

nkorppi kirjoitti:Jopa noloja fraaseja oli päässyt mukaan: 'Kaiken se kestää...' Siihen katosivat omaperäisyyden/herkkyyden/tunnelman viimeiset rippeet.

Mun mielestä noloilla fraaseilla ja intertekstuaalisuudella on vissi ero. Mutta saa ymmärtää miten tahtoo. Itse ajattelin aluksi niin, että otsikkolauseessa ei olisi mainittu sanaa 'rakkaus', jolloin 'kaiken se kestää' lauseesta olisi voinut päätellä, että 'se' = 'rakkaus'.

Metsis kirjoitti: 'Kun nään kaiken muun tää minusta riistää'
Alan jälleen epäillä, puhunko suomea ollenkaan. Mun mielestä tossa lauseessa ei ole mitään ongelmaa.

Siinä on yksi ongelma: se on ruma ja näyttää välimerkittömältä täyteriviltä. Kolme tupla-äätä samaan säkeeseen eivät herkistä. Riimipari tää/-tää on aika vaivainen.

Että-sana on siinä implisiittisesti, mutta se menee helposti ohi laulettaessa. Puhekielessä lause toimii, koska äänenpaino ja rytmitys paljastavat merkityksen. Laulussa se ei oikein toimi, koska laulua ei olla sävelletty tuohon lyriikkaan.

Metsis kirjoitti: Mun mielestä noloilla fraaseilla ja intertekstuaalisuudella on vissi ero.

Niin munkin mielestä: intertekstuaalisuus vaatii jonkun tietyn, tarkasti määriteltävän lähdeteoksen.

Esim. jos kirjoitan: 'Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan', en pidä tätä järin hyvänä sanoittamisena. Intertekstuaalisuutta en siinä näe myöskään. En tiedä mistä mikin aforismi on peräisin (ehkä tietämyksessäni on aukko!), mutta mitä kuluneempi sanonta, sitä vähemmän pointseja annan niiden käytöstä -- ellei sitten olla muutettu niitä jotenkin nokkelasti. Muutokset eivät olleet ihan mun makuun, koska olen väsynyt kahleiden symboliikkaan.

nkorppi kirjoitti:Riimipari tää/-tää on aika vaivainen.

No se ei varsinaisesti ollut riimipariksi tarkoitettu, mutta olkoon. Siinä olet joka tapauksessa oikeassa, että ää on ruma kirjain. (Sanoo hän, jolla on niitä sukunimessä 3 kpl )

nkorppi kirjoitti:Niin munkin mielestä: intertekstuaalisuus vaatii jonkun tietyn, tarkasti määriteltävän lähdeteoksen.

Käviskö Ensimmäinen kirje korinttilaisille Raamatusta. No joo, tarkoitit varmaan yleisellä tasolla, ei minun käännökseeni liittyen.

Kliseisistä sanonnoista tuli mieleen Kristian Meurmanin lyriikat.

Jos en sua saa:

Jos en sua saa, kai kuolen ikävään
En varmaankaan voi saada enempää

Läpi yön:

Mun täytyy ensin näköjään lähteä
Mun täytyy kuolla ikävään ja itkeä
Mun täytyy ensin menettää ennen kuin ymmärrän

Metsis kirjoitti: Kliseisistä sanonnoista tuli mieleen Kristian Meurmanin lyriikat.

Kiitos noista Kristianin lyriikoista, ne hauskuuttavat aina... ovat niin omaa luokkaansa.

Kiitos myös antamistasi pisteistä -- ne piristivät mun iltaa paljon ja antoivat uskoa Varjo-bonusten mahdollisuuteen.

VARJOSSA KASTANJAPUUN
Laulajattaren iästäkö tämä teinirakkaustarina lähti liikenteeseen? Ei nyt millään nappaa, sinänsä moitteeton käännös vaikka onkin. Ehkä lisäriimit tai vähän epätavallisemmat sanavalinnat olisivat auttaneet?

KAHDESTA PUUSTA
Omaelämäkerrallisten käännösteni putki sen kun jatkuu. Kiva kun edes Metsis ja Kollega löysivät koskettavia rivejä

AIKA
Riimejä tulee monessa kohtaa ikävä tässäkin, ja vaikka laulettavuus on paikoin erityisen hohdokasta, osassa kohtia ei. Tykkään muista aikavertauskuvista paitsi resonoinneista ja herätyskellosta, ne syövät runollista tunnelmaa.

UNI
Laulettavuuden kanssa piti olla luova, mutta löytyihän se siltä. Täydet pisteet tälle herkistelylle, ihanasti istuivat sanat kappaleen tunnelmaan!

KEVÄTJÄÄ
Tämä syönee minun pisteeni rankemmilla luontokielikuvillaan. Edesautan kehitystä antamalla sille itsekin toisiksi parhaat pisteet. sydämeen ei käynyt ihan sentään yhtä väkevästi kuin UNI.

VAIN RAKKAUS JÄLJELLE JÄÄ
Paljon väkeviä kielikuvia, jotka eivät kuitenkaan muodosta yhtä väkevää juonellista tarinaa. Tästä on tarinallisesti vaikea saada kiinni.

TUNNEN NE LYÖNNIT
"Ristiä uudelleen nää käteni saan" hämmensi, ja seuraava rivi säväytti sielun helinäsanoilla, oih. Kokonaisuus on hellyttävän suloinen. Laulettavuus oli eritoten kertosäkeessä valitettavasti sitä tasoa että ei kärkisijoille voinut nousta.

KUIN UNIA JÄTTILÄISTEN
Onko kyseessä joogalentomatka, huumehörhöily vaiko sydänsuruun kuolevan / kuolleen viimeinen vaikerrus, tämä jää epäselväksi. Kumma kyllä tämä sekava paketti vetoaa minuun runollisuudessaan kaikesta huolimatta. Muitten tämän kierroksen käännösten seura taisi olla vähän valjua?

Teinpäs taas paluun käännöskisoihin. Tämä oli ihan hyvä sellainen. Kaikissa käännöksissä oli jotain hyvää.

Kolme suosikkiani erottuivat melko kivuttomasti joukosta, mutta niiden välille oli vaikea löytää oikeaa järjestystä. Tällä kertaa useammat laulukerrat todella auttoivat, sillä lopulta järjestys löytyi ja se oli vielä aika erilainen kuin ensivilkaisujen jälkeen.

Arvostelin tekstit satunnaisessa järjestyksessä:

3. Aika
Kauniita sanoja ja ilmauksia. Tarina niiden takana jäi minulle kuitenkin hieman epäselväksi. Hienosti luotu kaksijakoisuus: säkeistöissä on rauhallista tunnelmanmaalailua ja kovempaa soivassa säkeistössä "hälytys resonoi".

5. Kevätjää
Upea laulettavuus. Mukavaa oli löytää riimejä. Aluksi ihmetytti, että kertoja sanoo tunteneensa lämpöä eron hetkellä. Sitten käsitin (oliko se "oikea" tulkinta vai ei, sillä ei ole väliä), että kertoja halusikin erota, koska se toinen oli se, joka päätti päästää otteesta irti. Hieno käännös!

7. Tunnen ne lyönnit
Koskettavan surullinen sanoitus. Kertosäkeen loppuosassa tuli laulaessa vähän kiire. Ensimmäisen säkeistön "ne"-sanalle en löytänyt kohdetta.

8. Kuin unia jättiläisten
Laulettavuus oli hyvää, mutta tarina meni yli hilseen ja korkealta. Lauseilla ei tuntunut olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Sanavalinnat ja tunnelmanluonnit riitelivat keskenään eivätkä sopineet tähän kappaleeseen.

6. Vain rakkaus jäljelle jää
Tyylikkäitä kielikuvia. Aluksi pidin paljonkin, mutta sitten aloin miettiä ovi-tematiikkaa, eikä se lopulta avautunut minulle (siis se tematiikka, ei se ovi ). Ongelma kiteytyi lähinnä 2. säkeistöön, jossa kertoja toteaa "ovesi sulkisin, jos tietäisin sen kestävän heikommin kuin silloin ennen". Eikö oven pitäisi pikemminkin olla vahvempi? Mitä järkeä ovea on sulkea, jos sen tietää olevan heikko? Vai haluaako kertoja sittenkin, että ovea ei lopullisesti suljeta? Miksi häntä sitten riistää niin?

2. Kahdesta puusta
Kisan paras tarina. Toteutuksen kohdalla hieman nikottelin. "Silpoa"-sanasta en pitänyt kertosäkeessä, ja "aikuinen" oli turhan arkinen sanavalinta. Olisiko puiden maailmasta löytynyt omaa sanaa täyskasvuisuudelle? Joka tapauksessa oikein hyvä käännös.

4. Uni
Tässäkin oli mukavasti luotu kaksiosaisuutta säkeistöjen unen kuvauksella ja kertosäkeen valvetilan paukutuksella. Tarinaan on monen rakkautta kaipaavan helppo yhtyä, mutta se oli ehkä hitusen liian tavallinen tarina. Toisaalta yksinkertaisuus on joskus myös hyvästä!

Sagapo kirjoitti:6. Vain rakkaus jäljelle jää
Ongelma kiteytyi lähinnä 2. säkeistöön, jossa kertoja toteaa "ovesi sulkisin, jos tietäisin sen kestävän heikommin kuin silloin ennen". Eikö oven pitäisi pikemminkin olla vahvempi? Mitä järkeä ovea on sulkea, jos sen tietää olevan heikko? Vai haluaako kertoja sittenkin, että ovea ei lopullisesti suljeta? Miksi häntä sitten riistää niin?

Nopea kommentti tähän. Nimenomaan, kertoja ei tahdo, että ovi ja sitä myötä suhde sulkeutuu kokonaan. Hän kestää tilanteen juuri siksi, että siitä jää jäljelle vain rakkaus, joka korvaa kaiken muun. Jos rakastaa kunnolla, se yksistään riittää.

*käy oksentamassa oman imelyytensä vuoksi*

Sagapo kirjoitti: 8. Kuin unia jättiläisten
Laulettavuus oli hyvää, mutta tarina meni yli hilseen ja korkealta. Lauseilla ei tuntunut olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Sanavalinnat ja tunnelmanluonnit riitelivat keskenään eivätkä sopineet tähän kappaleeseen.

Taisit mennä käännöksen ali ja matalalta. Odotit suoraa käännöstä alkuperäisestä? En tee käännöksiä laulettavuuden, vaan hienon tunnelman eteen: pääosassa rakkaus, joka oli niin täydellinen, että rakastavaiset sulautuivat aidosti yhteen. Siinä liikutaan korkeammalla tasolla (ja lähempänä musiikin sielua) kuin pikapanoissa. Käännös sopi kappaleeseen kuin voi perunamuusiin... ristiriitoja ei todellisuudessa ollut. Lauseet ja mielikuvat soljuivat toisiinsa saumattomasti: esimerkiksi 'suurta/jättiläisten'. Kaikki sopi paikalleen ja tarina oli paitsi selkeä, niin myös ehyt. Esim. tunnelmoija-Metsis ei ikipäivänä arvostelisi kahden parhaan joukkoon mitään musiikkiin sopimatonta.

Harmi, että mielipiteesi menivät näin pahasti pieleen.

Laulua pidin alun perin tylsänä ja pidän yhä. On se silti parempi kuin Albanian rääpälemäinen debyyttiviisu The image of you, jonka suosiota en todellakaan ymmärtänyt. Plussaa albanian kielestä ja kiva että menestyi Belgradissa, mutta ehdottomasti tämä olisi saanut voittaa.

Sovinnaisesti otsikoitu Varjossa kastanjapuun toimii tekstinä, vaikka vanhuudesta puhuminen on hoopoa, kun laulaja on noinkin nuori. Laulettavuudessa pientä horjuntaa. "Näytän jos näytät" ja "Luotan jos luotat" sopivat oivasti paikoilleen. Sinänsä ihan sama, mitä näyttävät, olkoot vaikka postimerkkejä. Kahdesta puusta miellytti vielä enemmän, siinä sanotaan paljon eikä selitetä liikaa. Ovatko nämä lapsuudenystäviä vai onko taustalla jotain kieroutuneempaa, en tiedä. Otsikkokin on hieno, ilmeisesti johdettu sanonnasta "yhdestä puusta" tietysti sen lisäksi, että teksti kertoo kahdesta puusta.

Monet näyttivät vähentäneen toistoa - laulun ensimmäinen ja toinen säkeistöhän ovat lähes identtiset. Aika rakentaa kontrastia säkeistöjen välille. Kokemuksellisuuden vaikutelmaakin on, vaikka ensin tuntuu siltä, että höpistään vain niitä näitä otsikosta assosioiden.

Käännös Uni ei tuntunut kovin tuoreelta. Sana "poikaa" korostuu liikaa laulettaessa. Kohta "Uni on harhaa / Se johdattaa kuvitelmaan" on tautologinen, koska harha ja kuvitelma ovat käytännössä sama asia. Kevätjää on hyvin kirjoitettu ja muodollisesti pätevä käännös, valitettavasti vain kovin yksitasoinen. Häviää mielestäni alkuteokselle runollisuudessa. Vain rakkaus jäljelle jää kuvaa rakkauden tuskaa ja ongelmallisuutta osittain koskettavasti. Ovet, salvat ja lukot jäivät hiukan väkinäisiksi. Käännöksestä Tunnen ne lyönnit en saanut otetta. Mikä julmuus, mitkä lyönnit, mikä loputon työ? Ja mitkä "ne" tuuleen vain kadota viimeinkin saa?

Kuin unia jättiläisten oli myös hyvin vaikeatajuinen mutta säeteknisesti sujuva, ja tehokas otsikkosäe pelastaa paljon. Hyviä säkeitä löytyi useita ("Kura mua kurittaa"), kokonaisuus vain katosi korkeampiin sfääreihin. Siksi "Sadismi periytyi vauvaan" -kohtakin hyppää silmille ikään kuin irrallisena. Minän, sinän ja hänen suhteista en saanut tolkkua hyvällä tahdollakaan.

sziget kirjoitti:Kahdesta puusta miellytti vielä enemmän, siinä sanotaan paljon eikä selitetä liikaa. Ovatko nämä lapsuudenystäviä vai onko taustalla jotain kieroutuneempaa, en tiedä. Otsikkokin on hieno, ilmeisesti johdettu sanonnasta "yhdestä puusta" tietysti sen lisäksi, että teksti kertoo kahdesta puusta.

Ja juuri kun kerkesin valittaa toisessa ketjussa, ettei kukaan ymmärrä otsikoitteni moniulotteisuutta

Hämmästyttävää, olen saanut antifaniltani TOMItulta kuusi pistettä!

nkorppi kirjoitti:Harmi, että mielipiteesi menivät näin pahasti pieleen.

Heh! Harmi, että käännöksesi meni pieleen.

Pysyn kuitenkin yhä sanojeni takana: tekstisi on käsittämätön, jos ei tiedä, mikä idea sen takana on. Nyt kun kerroit taustaidean tässä ketjussa, käännöksesi muuttui kertaheitolla järjettömästä järjelliseksi, mutta se tapahtui liian myöhään: ehdin jo antaa pisteeni.

Voisin analysoida käännöksesi rivi riviltä ja kertoa, mikä mättää, mutta en jaksa. Kerrottakoon ensialkuun, että "Kura mua kurittaa / siihen mun naamaa paan" tekstin alkupuolella on mainio tapa rikkoa laulun kaunis ja herkkä tunnelma.

Itse kärvistelen ulppareiden pisteitä.

Sagapo kirjoitti: "Kura mua kurittaa / siihen mun naamaa paan" tekstin alkupuolella on mainio tapa rikkoa laulun kaunis ja herkkä tunnelma.

Ymmärrän moitteesi, mutta olen eri mieltä tunnelman rikkomisesta. Muun muassa kaikkien aikojen romanttisin näytelmä, 'Romeo ja Julia', on täynnä ahdistusta ja väkivaltaa. Mielestäni raa'an todellisuuden välittäminen tuo mukanaan tiettyä aitoutta, joka edistää fantasiatarinoissa kauneimpien osioiden uskottavuutta ja väkevyyttä. Elokuvissa tämä on erityisen selvää: mm. Park Chan Wookin tai Del Toron leffoissa.

Taru Sormusten Herrasta sisältää kurassa rämpimistä ja hobittiystävien välistä mielipuolista kinastelua silmät kiiluen, eikä tämä riko ystävyyden kauneutta tai herkkyyttä, vaan päinvastoin.

Alkuperäinen inspiraationi, eli Ari Koivusen tulkinta kappaleesta 'The Evil That Men Do' on kaunis ja herkkä, vaikka sanoitus on raju:

Slept in the dust with his daughter
Her eyes red with
The slaughter of innocence

http://www.youtube.com/watch?v=TP2mSK2olSU" onclick="window.open(this.href);return false;

Pidän erityisesti siitä, kun rajuja säkeitä lauletaan herkästi tai jopa epäyhtenäisesti, sillä tästä syntyy tietynlainen paradoksaalinen ja kummitteleva tunnelma. Ratkaisu ei ole huono vain siksi, että se rikkoo valtavirran käsitystä 'sopivasta' sanoittamisesta.

'Kura mua kurittaa' on hienompi ja konkreettisempi mielikuva kuin joku teennäinen 'Suorastaan kuolen kurjuuteen' tai 'Elämänlankani palaa loppuun' tms. paskaa. Todellisuuden pehmentäminen ei ole herkkyyttä.

Nata kirjoitti:Hämmästyttävää, olen saanut antifaniltani TOMItulta kuusi pistettä!

Eihän tähän tarvita kuin ymmärrettävä teksti! Tekstin teema ja idea miellyttivät erityisen paljon, ne nostivatkin sanoitusta melko korkealle haudaten alleen muut haasteelliset kohdat.