Viisukuppila

Tilasin AdLibriksestä ilokseni seuraavat viihteelliset kirjat:

Miss Euroopan reunalla; hinta 7,60e
Fundamentalisti vastoin tahtoaan; hinta 15,90e

Tuo jälkimmäinen lähinnä Salzingerin mielenkiintoisen kirjan jälkimainingeissa. On pärjännyt myös kirja-arvosteluissa loistavasti.

Mie sain vihdoinkin ostettua itselleni Nightwish-kirjan.
On hiukan vaikeuksia estää itseään ahmaisemasta koko opusta yhdessä illassa.

Olen aloittelemassa Boel Westinin opusta Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä. Kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.

Sain vihdoin ja viimein luettua loppuun Jan Guilloun Ristiretki-trilogian kolmannen osan. Nyt pitää sitten lainata trilogian jatko-osa Arnin perintö.

Olin unohtanut, kuinka paljon pidän James Baldwinista. Sain juuri päätökseensä Toisen maan ja olen aivan mykistynyt sen upeudesta. Siitä on varmaan useampi vuosi kun olen viimeksi sen lukenut, joten edes romaanin tapahtumat eivät olleet aivan täysin muistissani. Lisäksi olen tainnut kasvaa vanhaksi ja entistäkin kyynisemmäksi (ja samalla lässymmäksi, jos se on mahdollista), koska henkilöiden ajatukset ja teot tuntuivat tällä lukukerralla loogisilta, ymmärrettäviltä ja jopa hyväksyttäviltä. Osittain pelottavan tutuiltakin.

Mun lukumakuun kuuluu aika laajalta alueelta yksittäisiä niteitä. Paljon tietokirjoja (monikulttuurisuudesta ja sosiaalipolitiikkaa, tutkimuksia näistä aiheista. Feminismi- ja tasa-arvokeskusteluihin oon jo kyllästyny) ja työnki vuoksi lastenpuolen kirjallisuutta. Jotakin fantasiaa ja scifiä. Gaimanin Neverwhere. Scifistä tykkään erityisesti ja maagisesta realismista, esim. Isabel Allende. Kuvakirjoja luen jo kuvataiteilijoiden tuotosten takia. Kuratomin Otso-herrat on visuaalisesti tosi vaikuttavia maalauksia. Viiru ja Pesonen samoin ku Mimmi-lehmä kuuluu kuvakirjoista mun suosikkeihin. Samoin muiden ruotsalaisten tekijöiden kuvakirjois on enemmän asennetta ku konservatiivisemmis suomalaisis: Applegrenin Vesta-Linneat ja Pija Lindebaumin kirjat on mainioita. Uusin on homoseksuaalisuudesta kertova Pikku-Litti ja lempparieno (vaikkei siinäkään ihan suoraan mainita sanaa homoseksuaali).

Ronja ryövärintyttären luen muutaman vuoden välein. Löydän siitä aina uusia, siinä elämäntilanteessa koskettavia kohtia. Mielenkiintoista on se, että joka kerta löydän sen koskettavan kohdan pidemmältä kirjasta kuin edellisen. Mio poikani Mio oli kans vaikuttava. (Kirja, joka Lindgreniltä on mun mielestä aika karmiva, on kuvakirja nimeltä Kastehelmi. Siinä pikkutyttö saa vieraalta harmaahapsiselta mieheltä siemenen, jonka istuttaa maahan ja siemenestä kasvaa pieni nukke, jota tyttö alkaa hoivata! Mulla on ehkä sairas mielikuvitus, mutta mä näin täs vahvoja lapsena läpikäytyjä tiedostamattomia seksuaalifantasia-aineksia tai jotain vähän kieroutunutta lapsipornoinsestivivahdetta. En siis sano, että lapsen seksuaalisuus on sairasta, päin vastoin se on kaunista ja viatonta. Eikä siihen tulisi seata hopeahapsisia siemeniään jakavia setiä!)

Nimbus ja tähdet: kotimaisen kertojakaksikon scifiteos. Kertoo tytöstä (pääasiassa), joka kommunikoivan tietokoneen/tietoisuuden kanssa matkustaa ympäri avaruutta. Yksittäisiä novelleja/tarinoita, jotka jokainen sijottuu uudelle taivaankappaleelle. Nimbus koneineen muistuttaa yhtä toista kestosuosikkitarinani hahmoparia, nimittäin

Universumien tomu -trilogian Lyraa ja daimoni Pantalaimonia. Taru sormusten herrasta on klassikko samoin ku Sinuhe egyptiläinen, jonka luin joskus teininä. Sormusten herraa lukies olin siinä seikkailus mukana sillonki ku en par'aikaa lukenut kirjaa. Ne vahvat poikarakkausviritteet oli aivan tajuttoman romanttisia

Kalevala 1999. Uus, kiinankielen suomentajan Kai Niemisen versio, suhteellisen suoraa tekstiä. Kuvitus on mustaa, voimakasta, aggressiivistakin, paksulla vahvalla pensselillä vedettyä kiinalaistyylistä maalaustaidetta Kalevalan maagisesta maailmasta. Henkilöhahmojen luonteenpiirteet tulee herkullisesti esiin: äidinpoika, kaunis naistenmies Lemminkäinen, prätkäkuningas Väinämöinen jne

Sarah Watersin 1800-luvulle sijoittuvat tyttörakkauskirjat. Tipping the velvet oli romanttisin kirja ever! Dragkingeilyä, kauniita "nuoria herroja", ensisilmäyksellä rakastumista, draamaa, katupoikailua jne.

Woodehousen Jeevesit ja muut vastuuta ja ikäviä vaatimuksia asettavia tätejään pakoilevista nuorista miehistä kertovat kirjat on mainioita :P Ne nuorukaiset aina sählää ja joutuu pulaan ja menee ihan paniikkiin ku joku neiti lähestyy niitä. Ne on mielummin herrasmieklubilla polttamassa sikaaria kamujen kanssa.

Daniil Harmsin Sattumia. Lyhyitä absurdeja venäläisnovelleja. Mainiota huumoria.

Janssonin Kuvanveistäjän tytär. Tai luin sen ruotsiksi. Uskomatonta kieltä! Jansson ei selitä auki mitään, vaan kertoo lapsen maailmasta ja mielikuvituksesta käsin oman lapsuutensa elämäkerran. Maagista realismia, vaikka onki ihan oikeita ja todellisia tapahtumia.

Kaikennäköstä kirjaa tähän voi listata ja jää taatusti harmittamaan kun joku unohtu, mutta harva jaksaa lukea tännekään asti, joten päätän tän listauksen Hellsing-mangasarjaan. Ihmissusia, vampyyrejä, natsi- ym. salaliittoteorioita, verisiä tappeluita ja kyseenalaisia Police Girlin asentoja zombiejoukon keskellä. SM-viritteitä ja maallisia toimia suosivia, jättipyssyjen kanssa heiluvia pappeja.

Voi, apua! Mun on pakko lisätä tähän viä Erlend Loen Kurt-kirjat. Norjalainen trukkikuski Kurt. Loe ei oo kirjottamisvaihees ajatellu, kelle kirjottaa, joten teoksista löytyy kreisihuumorin ja hauskojen, neuroottisten hahmojen lisäksi paljo yhteiskunnallista kritiikkiä ja kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin.

Qissa kirjoitti:Daniil Harmsin Sattumia. Lyhyitä absurdeja venäläisnovelleja. Mainiota huumoria.

Qissalla on hyvä maku.

Qissa kirjoitti: Nimbus ja tähdet: kotimaisen kertojakaksikon scifiteos. Kertoo tytöstä (pääasiassa), joka kommunikoivan tietokoneen/tietoisuuden kanssa matkustaa ympäri avaruutta. Yksittäisiä novelleja/tarinoita, jotka jokainen sijottuu uudelle taivaankappaleelle. Nimbus koneineen muistuttaa yhtä toista kestosuosikkitarinani hahmoparia, nimittäin.

Ai toi on hyvä? Ei oo ihan yks ja kaks kertaa, kun olen miettinyt tuon lukemista, mutta aina vaan on jäänyt. Ehkä nyt vihdoin uskallan tarttua siihen, kun olen kuullut, että se on lukemisen arvoinen.

Baldwinia luin minäkin, tosin Huoneen Pariisissa. Teki tosiaan ihan eri vaikutuksen kuin nuorena, mutta jotenkin jännittävää on se, miten henkilöt eivät käyttäytyneet loogisesti ja järkevästi ja tuntuivat juuri siksi oikeilta ihmisiltä. Pitää lukea joskus lisää.

Nyt yritän lukea taas scifiä, mutta jotenkin on tuollaisten mammuttiteosten lukeminen jotenkin hukassa. Etenen kuin kani suossa.

Naali kirjoitti:Baldwinia luin minäkin, tosin Huoneen Pariisissa. Teki tosiaan ihan eri vaikutuksen kuin nuorena, mutta jotenkin jännittävää on se, miten henkilöt eivät käyttäytyneet loogisesti ja järkevästi ja tuntuivat juuri siksi oikeilta ihmisiltä. Pitää lukea joskus lisää.

Loogisella käytöksellä tarkoitin juuri epäloogista käytöstä (loogista eikö?). Siis sitä että valinnat olivat uskottavia, koska ne olivat inhimillisiä ja juuri niin älyttömiä kuin oikeiden ihmisten valinnat ovat. Kannattaa ehdottomasti lukea lisää. Baldwinin vahvuus on minusta nimenomaan uskottavissa henkilöissä. En tiedä yhtäkään toista kirjailijaa, jonka henkilöt olisivat samalla tavalla todellisia.

Itse ajattelin seuraavaksi tarttua Baldwinin romaaniin Sano minulle, milloin juna lähti (jonka nimen suomennos voisi voittaa jonkinlaisen kökköyskilpailun), kunhan saan Rouva Bovaryn luettua.

Uh, Rouva Bovary. Tosin luin sen koulua varten, joten se voi olla hyvä vain sillä asteikolla.

Ihanan perusteellinen selvitys Qissalta.

Oon tosiaan alkanut taas lukea, kun gradu ja muut elämää suuremmat kamaluudet ovat takana päin. Voisin siis vähän raportoida, mitä tässä on tullut lueskeltua.

Corinne Hoffmanin Valkoinen masai on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan avioliitosta masaisoturin kanssa ja elämästä Afrikassa. Tykkäsin tuosta Afrikka-kuvauksen takia, vaikka eihän tuon kirjoittaja tietenkään mikään suuri kirjailija ole. Ja se oli ihan tajuttoman uskomattoman pönö tyyppi. Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyyden olisin halunnut lukea, koska Sale on ihana. Kirja oli kuitenkin liian poliittinen mulle, joten leikin idioottia ja luin vaan ne kohdat, joissa se puhui edesmenneestä vaimostaan tai muusta henkilökohtaisesta. Kamalan surullista. Richard Masonin Yhdessä oli ihan kiva kirja, mutta huomasin sitä lukiessani, että mua ärsyttää, jos kirjan pääidea on se, että henkilöt tietävät lukijaa enemmän. Tuossa on siis kolme ihmistä, joiden menneisyyteen liittyy jotain ikävää, joka koskee neljättä jo kuollutta tyyppiä. Sitä sitten veivataan koko kirjan läpi. Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on semmoinen kirja, jota aina suositellaan, mutten ole tullut lukeneeksi aiemmin. Tykkäsin hirveesti! Sen henkilöt oli ihanan hörhöjä, ja tykkäsin negatiivisten tunteiden kuvauksesta. Uskomatonta, miten hirveätkin teot alkavat vaikuttaa ihan inhimillisiltä, kun ne kuvataan tarkasti.

Nyt mulla on kesken John le Carrén Uskollinen puutarhuri, joka on taas kerran Afrikkaan sijoittuva (mulla on joku Afrikka-innostus ollut jo vuosikausia). Luulen, että pidän tuosta kirjasta aika paljon, mutten osaa vielä tarkemmin eritellä. Tuossakin taitaa olla niitä ihmisen pimeitä puolia sekä negatiivisia ja sopimattomia tunteita, jotka nykyään kiehtovat pientä sairasta mieltäni. Pitänee lukemisen jälkeen katsoa myös leffa, jossa on ihanaihanaihana Rachel Weisz.

Margot kirjoitti:
Corinne Hoffmanin Valkoinen masai on omaelämäkerrallinen kertomus kirjailijan avioliitosta masaisoturin kanssa ja elämästä Afrikassa. Tykkäsin tuosta Afrikka-kuvauksen takia, vaikka eihän tuon kirjoittaja tietenkään mikään suuri kirjailija ole. Ja se oli ihan tajuttoman uskomattoman pönö tyyppi.

Älä muuta sano! Kirjan tarina oli tosi mielenkiintoinen, mut voi hyvä luoja sentään miten typerä se nainen on ollut!

Minä en jaksanut lukea Uskollista puutarhuria loppuun. Donna Tarttin mestariteos sen sijaan löyttyy hyllystäni sekä suomen-, että englanninkielisenä, ja kumpikin versio on aina aika ajoin luettava uudestaan.

Margot kirjoitti:Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on semmoinen kirja, jota aina suositellaan, mutten ole tullut lukeneeksi aiemmin. Tykkäsin hirveesti! Sen henkilöt oli ihanan hörhöjä, ja tykkäsin negatiivisten tunteiden kuvauksesta. Uskomatonta, miten hirveätkin teot alkavat vaikuttaa ihan inhimillisiltä, kun ne kuvataan tarkasti.

Tämä on edelleen mun lempikirjani . Upea kuvaus siitä, miten hyväkin ihminen tekee pahaa. Tarttin toinen kirja Pieni ystävä sen sijaan ei koskettanut samalla lailla, se oli jotenkin liian synkkä, vaikka hienosti kirjoitettu toki sekin.

Mutta muistaako kukaan kirjaa, jossa tapettu pikkutyttö on kertojana. Tyttö on taivaassa ja sieltä käsin johdattaa tapahtumia niin, että hänen murhaajansa lopulta jää kiinni. Kirjoittaja on muistaakseni nainen. Tykkäsin kirjasta hirveästi, enkä nyt millään muista edes sen nimeä .

Hazel kirjoitti: Mutta muistaako kukaan kirjaa, jossa tapettu pikkutyttö on kertojana. Tyttö on taivaassa ja sieltä käsin johdattaa tapahtumia niin, että hänen murhaajansa lopulta jää kiinni. Kirjoittaja on muistaakseni nainen. Tykkäsin kirjasta hirveästi, enkä nyt millään muista edes sen nimeä .

Alice Seboldin Oma Taivas (The Lovely Bones, 2002) sopii kuvaukseen melko hyvin. Luin sen itse alkuvuodesta, kun tykästyin ideaan.

Elokuva-ketjuun on pitänyt joskus mennä pölöttämään kirjaan perustuvasta elokuvasta, joka ilmestynee loppuvuodesta 2009. Ohjaajana Peter Jackson, Susieta (sitä tapettua tyttöä) esittää Saoirse Ronan (Sovitus), ja mm. Rachel Weisz on kanssa mukana.

No juuri se . Ai siitä on tulossa elokuvakin, toivottavasti tekevät hyvän leffan ihanasta kirjasta.

Kävin lainaamassa kevyeksi kesälukemiseksi Ruotsi-Suomen historian vuosilta 1521-1809. 500 sivua iloa aurinkoisiin kesäpäiviin.

Lisäks lainasin Brokeback Mountainin, koska aina kun kerron etten ole nähnyt sitä, ihmiset katsovat järkyttyneinä ja ihmettelevinä.

male kirjoitti:Lisäks lainasin Brokeback Mountainin, koska aina kun kerron etten ole nähnyt sitä, ihmiset katsovat järkyttyneinä ja ihmettelevinä.

Etkö?! No ei, hyvä kun lainasit. Se on i-ha-na.

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa ****

Hieno kirja kerrassaan. Upeaa tarinankerrontaa. Etenee mielenkiintoisesti ja sisältää runsaasti dramatiikkaa ja romantiikkaa. Tarina kertoo kahden naisen ystävyydestä ja avioliitosta sotien repimässä Afganistanissa.

Päätin, että ostan tässä viikon sisällä tuon CIA-kirjan ja lueskelen sitä sitten loman alkajaisiksi kaukana täältä. Kyllä siinä riittää luettavaa, kun tuo ja muutamat (TK) Historiat mukana.

Lainasin Tuija Lehtisen nuortenkirjan Traktori, jossa poika perii traktorin ja lähtee matkailemaan sillä. Kuulostaa ihanan pimeältä.

Kirjasto on silleen kauhean kätevä työpaikka, että päivän lopuksi voi aina napata mukaansa jotain kivaa, jos haluaa. Tosin luulenpa, että ajan myötä noita lukemattomia kirjoja alkaa kasaantua nurkkiin...

Niin, kuten sanottua, tuli nyt ostettua tuo CIA-kirja. Se on paksu, mutta isoa on myös fontti, joten sen lukeminen ei tule kai olemaan kovinkaan vaikeaselkoista. Ensi viikonlopun aikana olisi tarkoitus lukea ainakin iso osa siitä.

Tämän lisäksi pistin Stephen Kingin The Standin, eli englanninkielisen Tukikohdan, tilaukseen. Kyseisen opuksen olen lukenut kahdesti, kerran suomeksi ja kerran englanniksi ja itse asiassa olikin se ensimmäinen kirja koskaan, minkä luin englanniksi (täytyi aloittaa tuolleen kevyesti). Ei ole mielestäni paras Kingin kirja yksittäisistä teoksista(kaan), mutta aika kärjessä on silti. Joka tapauksessa nyt on tilauksessa siksi, että kirjasta on tulossa sarjakuva, ja minä kuulun kyseisen sarjakuvan tilaajaryhmään, joten ajattelin verestää muistoja ja ahmia tuon ennen kuin eka sarjislethi tulee postiluukusta.

Kävin viime viikolla maksamassa kotikuntani kirjastovelat, jotka olivat vuodelta 1999 Olisi pitänyt palauttaa hittibuumit sun muut kovaakin kovemmat kokoelmat ajoissa

Margot kirjoitti:Lainasin Tuija Lehtisen nuortenkirjan ---

Mullakin oli tässä jokin aika sitten ajatus, että jos vaikka kävis lainaamassa "neiti Etsiviä" ym. nuoruuteni suursuosikkeja. OIs ihan jännä nähdä, millainen niiden maailma on näin nykysilmin luettuna.

Eilen ostin kirpparilta yli 10 kirjaa. Halpoja ja hyviä löytöjä, kuten Anne Tylerin Amerikan lapset ja Arja Tiaisen Tuhkimo ja Mefisto.

Tällä hetkellä luen Annika Idströmin Sinitaivasta, joka tuntuu niin tutulta, että olen tainnut lukea sen jo aiemminkin.

Mä en keksi millään, minkä ihanuuden lukisin seuraavaksi. Antakaa ehdotuksia... tykkään vähän poliittisesti ja kulttuurisesti sävyttyneestä fakta- ja fiktiokirjallisuudesta, tyyliin Khaled Hosseini ja Caroline Salzinger. Mun Jumala ja Jumalatar!

^Toni, ootko lukenut Ruth L. Ozekin "Lihan oppivuosi"? En tiedä, olisko ihan sitä, mitä haet, mutta siinä on mukavasti monikulttuurisuusmeininkiä ja yhteiskunnallisuutta. Luin sen just miljoonanteen kertaan ja tykkäsin edelleen. Toinen, mitä voin suositella, on Madeleine Hessérusin "Paljain jaloin". Se tempaa mukaansa ekasta sivusta lähtien (oon kai kehunut sitä tässäkin ketjussa).

Itse luen tällä hetkellä John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnää ties monettako kertaa. Joka kerta sama juttu: alussa ähmistelen kummallista kerrontatyyliä, mutta keskivaiheilla hullaannun siihen ja lopussa siitä tulee ihan riippuvaiseksi. Teksti sisältää hämmentävän selkeitä huomioita ihmisten ajatusmaailmoista ja käyttäytymisestä.

hmmmm... täytyy käydä lukee takakansitekstejä.. Kiitos Vynehti.

EDIT: Kävin tutustumassa. Mielenkiintoisiltahan nuo vaikutti. Tällä hetkellä ehkä kuitenkin menee etenkin sellaset totalitarismista, kolonialismista, historiasta (lähihistoriastakin) ja ihmisoikeuksista/epäoikeudenmukaisuuksista kertovat kirjat. Tosin nuo mainitsemasi voisivat tuoda kivaa vastapainoa tähän aika tujuun jööttiin mitä noi mun edelliset lukukokemukset on tarjonnu.

Toni kirjoitti: Tällä hetkellä ehkä kuitenkin menee etenkin sellaset totalitarismista, kolonialismista, historiasta (lähihistoriastakin) ja ihmisoikeuksista/epäoikeudenmukaisuuksista kertovat kirjat.

Jonkin verran liippaisi Sofi Oksanen: Puhdistus. No, oot kuitenkin jo lukenut sen...