Viisukuppila

Täällä sopii kommentoida San Marinon sanoituksia seksin ja musiikin lomassa. Tosin niitä sopii kommentoida vasta äänestämisen jälkeen.










































































Joko on äänestetty?

Hyvä.

Pyydän kisaajilta anteeksi aiheuttamaani hämmennystä. Haluan sanoa valvojuuteni vaihtumisesta vain sen verran, että koin sitä aiheelliseksi pyytää ja kuten nykyinen valvojakin sen toisaalla ilmaisee, vaihdos tapahtui sopuisasti. Muutoin en halua asiaa kommentoida niin kauan kuin tämä San Marinon kisa on "avoinna".

Sattuneesta syystä olin tietoinen kunkin tekstin kääntäjästä ja siinä mielessä mietin omaa jääviyttäni äänestää ollenkaan. Mutta loppujen lopuksi, en käytä kisailua keinona sen enempää mielistellä kuin näpäyttääkään tiettyä kääntäjää (en tarkoita, että epäilisin kenenkään muunkaan sitä tekevän !). Keskityn AINA tekstiin, tiesin/oletin arvaavani kääntäjän tai en. Mutta nyt asiaan, tässä siis pari valittua sanaa :

TUNTEETON
Otsikointi luo mielleyhtymän Jenni Vartiaisen samantyyliseen biisinimeen, mutta molemmathan ovat erittäin käyttökelpoisia biisiotsikointiin. Hyvä surumielisyysteeman toteutus: sitä oikeaa odotellessaan, kokee kyllä pärjäävänsä ihan näilläkin eväillään, mutta samanaikaisesti on käytännössä turtumispisteessä samaisen Mr./Mrs Oikeansa löytämiseensä. Teksti ehjä kokonaisuus eli ei isompia epäselvyysefektejä aikaansaavia ilmaisuja. Laulettavuus ok.

VOIT UNOHTAA
Otsikointi jotenkin perinteinen, eikä silti mitenkään huono. Epämääräisen muistikuvani mukaan, tällä käännöskaudella oisi jokin samanniminen kisannutkin. Ilmaisu ”virret….helkkäävät ” veivät ajatukset kulkusiin ja sitä kautta ohimennen jouluisempaan fiilikseen. Teksti sopii alkuperäiskappaleen surumielismelodiaan, vaikka onkin eräänlainen erosta selviytyneen tarina ( virretkin muuttuivat vaikeroisuudestaan kepeämpään, helkkäävään muotoon). En saanut ”välillemme tois” - kohdan laulettavuutta kohdalleen. Tämä hävisi aavistuksen paremmilleen, olematta kuitenkaan huono.

RIIVATUT
Otsikointi on sanoisinko hurja, mutta ennakoi tunnelatauksellista teemaa. Tulkitsin, että kyse on katolilaisen papin rakastuneisuusongelmista ja tekstin seinämä tarkoittaa näköestettä ripittäytyvän ja papin välillä. Tekstin sijoittumisensa kannalta, se on pelkästään plussaa, että (sen uskonnollisvivahteesta huolimatta) huomaan jossain määrin pitäväni tekstistä. Laulettavuus ok.

KRUUNUNPETTURI
Ihan liikaa Melodifestivalaistuneena, koin otsikon ennakoivan jotain Ruotsiin tai ruotsalaisuuteen liittyvää. Ihan kuin nyt ei kruunupäitä/-rahayksikköä muussa maassa olisi… ”Vaakuna”, ”neito” ja muistikuva virallisen videon linnamaisemasta toivat tekstiin Robin Hood-aikakauden assosioinnin ja sitä kautta ehkä hivenen liian etäälle nykyajasta. Laulettavuus ok. Tämän sijoittamiseen meni aikaa, sillä kahden samasta sijoituksesta kilpailleen kanssakisaajan tapauksessa oli ilmennyt laulettavuuden sujuvuuden kanssa ongelmia, mutta toisaalta, miellyin hiukkasen tätä tekstiä enemmän mainittuihin teksteihin…

VESUVIUS
Otsikointi luo lyhyen jämptisti odotuksen, että luvassa on tulivuorenomaista tunnetilaa tai jonkin merkittävän tapahtuman paikkaa käsittelevä teksti. Ilmaisu ”Kuin esileikki mennyt ja kuollut” meni ohi, sillä en ymmärtänyt, mitä kääntäjä haki sillä (kuin esileikki = kuollut). En saanut päätettyä, kuvasiko teksti parisuhteen päättymistä vai kostoiskua ( ”En tunne enää armoo”, ”nyt räjähti paineet”) . Laulettavuus moitteeton ja jättää sillä seikalla useamman kanssakisaajan taakseen.

TOIPILAS
Paras otsikointi, sillä ”toipilas”, jos mikä kuvaa surumielisyysfiiliksiä, oli teema sitten muilta osin mitä tahansa. Upea teksti, johon voi samaistua kuka tahansa, jolla on sairasvuodekokemusta omasta takaa tai rakkaimmansa kokemana. Hienosti yhtaikaisesti syvää surua ja yhtlailla suurta iloa sisältävä teksti. Laulettavuus ok.

MI ODIO (suom. "Vihaan itseäni")
Jos on otsikoinnissa italiaa & suomenkielinen selvennys sulkumerkkeineen, niin ei liene arvattavissa, sijoittuuko tämä kärki- vai häntäpäähän otsikointeja silmäillessäni. Otsikoinnilla ilmeisesti haettu linkitystä alkuperäisteokseen sen alkuperäisartistiin (Miodio) viitaten. Koin tekstin ja otsikoinnin jokseenkin liian etäisiksi toisistaan, sillä en kokenut tekstissä vihaisuutta ketään kohtaa, syvää pettymystä kylläkin. ”Taakakseks” näyttää hirveältä, mutta suht hyvinhän sen lausuttua saa. Laulettaessa huomaa, että kääntäjä lienee hakenut samankuuloisia sanoja kuin mitä samanaikaisesti lauletaan ”latina”, ”lusikka”. Laulettavuus ok.

PETOS
Otsikointi hyvä, lupailee tapahtumaa, jota ei kevyesti ohiteta. ”Heikko houkka” hymyilytti, mutta on ehkä sittenkin hivenen liiankin huvittava ilmaisu näin surumieliseen melodiaan. Kyynelehtivälle, petetylleen ei ehkä ole ihan viisasta totea olevansa heikko, sillä se ei ihan vakuuta siitä, etteikö petos voisi vannomisistaan huolimatta toistua… mutta siis, ihan siedettävissä oleva ilmaisu silti. En saanut laulettavuutta ihan kohdalleen näiden sanojen kohdalla: ” näkemiin, --- päättää”. Loppupeleissä tämä kävi tiukan kisan sijoituksestaan seuraavaksi paremmin sijoittuneen kanssa, johon miellyin hieman tätä enemmän.

MENNEISYYDEN VANKI
Erinomainen otsikointi, vaikka luokin mielleyhtymän Vicky Rostin kanssa keikailevaan bändiin. Tekstiä lueskellessa, koin sillä olevan jotain epämääräistä otetta Gary Mooren ”Over the hills and far away”-tekstiin, vaikken ole kuullut kyseistä kappaletta aikoihin. Tämä on kisan toinen teksti, jossa sanavalinnat luovat mielikuvaa vuosisatojen taakse ajoittuvaan aikaan ( ”tyrmä”, ”kahleet nilkoissa”). Koin tällä kuitenkin olevan (videolla olevan linnansa myötä) toimiva yhteys alkuperäisviisuun. En saanut laulettavuutta kohdalleen kohdassa” menneisyyttä/Ristitulessa”. Tämä päihitti pahimman kanssakisaajansa sillä, että miellyin tämän otsikointiin ja tekstiin aavistuksen sitä enemmän. Samaisesta syystä tämä jäi seuraavaksi paremmin sijoittamani taakse.

EN KEKSINYT OTSIKKOA, JOTEN TÄMÄ OLKOOT SITTEN OTSIKKO (ÄLÄ LUE, JOS SINULLA ON VATSAKIPUJA, SILLÄ TÄMÄ AIHEUTTAA NAURAMISTA)
Pitkän otsikon myötä, kiinnostus tekstiin lopahtaa viimeistään neljännen sanan paikkeilla. Tässä tapauksessa tosin, taitanee olla ensimmäinen kerta käännöskisailun historiassa, kun otsikointina käytetään tekstinsä kertosäe kokonaisuudessaan. Teksti on mielestäni liian (käännös)sisäpiiriteemainen soveltuakseen kaiken kansan viihdykkeeksi. Jos hamuaa minulta kärkisijoitusta, tekstin on syytä olla sellainen, että koen sen soveltuvan kenen tahansa taviksen korville. Laulettavuus aikaslailla hukassa.

VARJOKUVIA
Kisan toiseksi paras otsikointi, sillä enteilee menneisyyteen kohdistuvaa surumielistä tilannetta. Kertosäkeen ”naurettiin…ullakolle jäätiin…hän näytti” tämä kohta jotenkin töksähti silmille. Koin, että ”sinä” tai ”sä” olisi sopinut siihen paremmin. Laulettaessa ”jäätiin”- sanaa venyy nipotusta herättävästi, sillä pitkän venytyksensä myötä kokee laulavansa ”ullakolle jää”, mutta sitten tuleekin vielä ylimääräinen ”tiin”. Muutoin laulettavuus ok ja päihitti sillä nimenomaisella seikalla kolme tuolloin samasta sijoituksesta kisanneet kanssakilpailijansa.

Timoteus kirjoitti:Täällä sopii kommentoida San Marinon sanoituksia seksin ja musiikin lomassa. --

Tykästyin Varjokuvien mutkattomaan laulettavuuteen, sitä oli jotenkin tosi kiva hoilata mukana viimeisenä edeltäjiensä kompastuskivien jälkeen. Tarina ei iskenyt henkilökohtaisesti minuun, mutta sopii solistikukonpojan suuhun, ja jotkut kauniin runolliset rivit sykähdyttivät: "Kun muisto poltti reiän sen mun haavan saaneen sielun paperille" ja "Hän näytti perhosen ja lensi pois pilviin."

Tunteeton oli paketeista siistein ja moitteettomin, kaikki tuntui olevan kohdallaan. Ehkäpä liiankin kliinisesti. Sydämeen teki nimittäin paremman vaikutuksen käännös numero seitsemän, Mi odio, joka kuvaa osuvasti huonoa parisuhdetta.

Riivatut olisi muuten ollut hyvä, alkuperäisesityksen videoon jollain tavalla sointuva tarina oli tunnelmallisesti vangittu riveihin, mutta johon minä käsittelin tämän aiheen viimevuotisessa Malta-kisassa ja mulla oli sentään huumoriakin mukana, nih ;-D

Vesuvius oli jännittävä käännös, minulle tuli mieleen, että tässäkö nyt nuoripari on päätynyt vuoteeseen asti huomaamaan, ettei suhde ollutkaan hyvä idea.

Kruununpetturi sortui romuttamiseen ja sekaisiin ohjenuoriin, eivät ne oikein sopineet muutoin keskiaikaiseen sanoitukseen. Tahatonta komiikkaa sisälsi myös Toipilas - potilas hukkumassa silmiin nauratti jostain syystä niin kovin, että lopulta kielikuva hapuilevasta sydämestäkin nostatti mieleeni huvittavan assosiaation karkailevista elimistä sairaalassa. Älköön kääntäjä tästä kuitenkaan pahastuko, annoin Toipilalle hyvät pisteet koska se onnistui kuitenkin koskettamaan minua. Kaunista työtä!

Laulettavuudeltaan kökömpiä, sisällöltäänkin turhan hiomattomia tai kielellisesti huolittelemattomia viisuja en nyt jaksa alkaa erittelemään. Laskekaa oma tekeleenikin mukaan tähän kategoriaan, hutaisu mikä hutaisu tuo Menneisyyden vanki. Osallistumisesta kisaan oli se ilo, että tykästyin oikeasti tähän kappaleeseen, josta en aiemmin ole pitänyt!

Laulu oli varsin vaativa käännettävä, ja se näkyi. Sanoituksista neljä oli teknisesti hyviä, kaksi keskitasoa ja neljä ongelmallisia. Mikään ei ollut mielestäni täydellinen. Halusin palkita ne sinnikkäät sissit, joiden töissä laulettavuus oli parhaiten kohdallaan. Se tuntui reilulta, koska sisältöäkin käännöksistä löytyi.

1. TUNTEETON
Vain pari tavuvirhettä sekä syntaktisesti kyseenalainen kohta: ”Ei kukaan syyllisyyteen / Tai ikävä kylmyyteen / Mua balladeilla puske ja työnnä”. Ymmärrän ajatuksen, mutta ”kukaan” ja ”ikävä” ovat subjekteina niin eri paria, että säkeiden rinnasteisuus on väkinäistä. Alussa ”varmaankin” ja ”kai” esiintyvät omituisesti peräkkäin. Sen voi tosin tulkita kuvaavan kertojan epävarmuutta. Tarina on asiallinen ja lauluun sopiva. Kertosäkeistössä ”kyltti ansaan” hymyilytti. (Voin kuvitella: ”Huomio! Tämä on ansa. Astu tähän.”) Viimeinen säe ”Sä saat mut miettimään, mut sydämeen et jää” on vahva, ja siinä on otettu huomioon painon siirtyminen tokavikalle tavulle viimeisessä toistossa.

2. VOIT UNOHTAA
Samanniminen käännös edusti TOMItua kauden 2007 Kypros-kilpailussa. Sijoittui ansaitusti kolmanneksi ja oli mukana myös vuosiäänestyksessä. Tässä on pahoja ongelmia tavumäärissä ja painotuksissa, laulettavuus jää heikoksi. Tarinan lanka katoaa jo ensimmäisessä kolmisäkeessä: ”Ei meitä muille oo” - keille muille, kun muuten puhutaan vain näistä kahdesta? Kertosäkeistön ”tää tässä seisoo” oudoksutti myös. Mikä seisoo missä, hyvästely kirjeessä vai kertoja matkatoimiston jonossa? Epämääräisyys vaivaa. Mitä ovat ne polut, joita ”oikaistiin”, miten ”ystävyys tuhottiin”?

3. RIIVATUT
Homopapin sisäinen taistelu? Samahko aihepiiri kuin Natan hienossa Azerbaidžan-käännöksessä (viime vuoden Maltaa en niinkään ajatellut). Kertsin lanka- ja köysimetaforat ovat ihan näppäriä. Säkeenylitys kertsin kakkossäkeestä kolmoseen on epäluonteva, laulettaessa pikemminkin säkeet 1 ja 2 tai 3 ja 4 sopisivat yhteen. Sanapainoista on otettu liikaa vapauksia, mikä verotti pisteitä.

4. KRUUNUNPETTURI
Käännös on varmaankin tribuutti 7.6. tapaturmaisesti menehtyneelle Taisto Ahlgrenille, jonka tunnetuin hitti oli Pettäjän tie (1970). ”Kun tanssin sekaisilla ohjenuorillain” on mahtava säe. Sen sijaan säkeessä ”En rakkautta suurta polje loskaan” en saanut millään tavuja osumaan kohdilleen, ja kököhkö koskaan - loskaan -riimi hieman laski tunnelmaa täällä kotikuuntelimossa. Pompöösi yleisvaikutelma, mutta tunneilmaisu on väkevää, ja vertauskuvalliseksi tulkittuna tämä on sittenkin aika mainio käännös.

5. VESUVIUS
Vahva otsikko ja niin on tekstikin sisältönsä puolesta. Aloitus on loistava ja jatkokin pitää otteessaan. Voisi kuvata riitaisaa eroa. Valitsemani niuhotuslinjan mukaisesti takerruin kuitenkin sanapainoihin. Niissä on moitittavaa etenkin säkeiden aluissa (painon osuessa toiselle tavulle, esim. ”Vauhdilla”) ja säkeiden lopuissa (painon osuessa viimeiselle tavulle, esim. ”räjähti paineet” muualla paitsi laulun lopussa). Ilman näitä ongelmia olisin luultavasti antanut paremmat pisteet.

6. TOIPILAS
Oma. ”Kokeellisen” Belgia-käännökseni jälkeen palasin tutummille raiteille. Otsikkosana pyöri mielessä, ja sen ympärille lähdin rakentamaan. Laulettavuus teetti paljon työtä, sillä pelkästään tekstiä lukemalla oli mahdotonta arvata ja muistaa, miten tavut ja painotukset menevät. Sisältöön saattoi vaikuttaa epäsuorasti se, että erään ystäväni puoliso sairastui vakavasti viime keväänä.

7. MI ODIO (suom. "Vihaan itseäni")
Eikö Mio Dio (suom. ”Taivahan talikynttilät”) olisi ollut kivempi otsikko? A-osissa fiilis on kohdallaan: kaveri potee alakuloa, kun ei tunne kelpaavansa. Kertsi on hankalampi, sillä se on laulussa ylen dramaattinen ja taipuu kehnosti tällaisen ”en mitään aikaan saa” -voivotuksen palvelukseen. Lopetus on nokkela ja myös teknisesti toimiva: lauseessa ”mä taakakses en jää” paino sanalla en kuten pitääkin. Laulettavuudessa yleensäkin vain vähäisiä vikoja (mm. paino sanassa kynnyksinen). Hyvät pisteet.

8. PETOS
Tarina on ohuehko (syrjähyppy kaduttaa), mutta tunneilmaisu käy yksiin melodian ja esityksen kanssa. Erityisesti kertosäkeistön kaksi viimeistä säettä toimivat. Tuskinpa mitkään anteeksipyynnöt riittävät nyt kun toisella on näin hyvä henkinen yliote. Tekniikka on alussa kurja, sitten paranee kohtalaiselle tasolle. Esimerkiksi painon siirtymää laulun viimeisen säkeen lopussa sanalta che sanalle non ei ole huomioitu.

9. MENNEISYYDEN VANKI
Mafiaperheen poika tilittää? Pauketta pyssyjen ja raivoa äitien - vitsin puolelle menee ja se kai on tarkoituskin. Tosin kertsissä on myös kunnon vaikerointia. Ehkä olisi saanut olla joko vielä vitsikkäämpi tai sitten ihan kerrassaan vakava. Laulettavuudessa olisi paljon hiomista. No kyllä tämän läpi pystyy vetämään jos oikein pinnistelee eikä ala liikaa naurattaa. Nauramisesta puheen ollen:

10. EN KEKSINYT OTSIKKOA, JOTEN TÄMÄ OLKOOT SITTEN OTSIKKO (ÄLÄ LUE, JOS SINULLA ON VATSAKIPUA, SILLÄ TÄMÄ AIHEUTTAA NAURAMISTA)
Kielipoliisi muistuttaa, että yksikön imperatiivin 3. persoona on n-loppuinen (tämä olkoon, mon. nämä olkoot). Otsikko on sanoitusideana niin pähkähullu, että olisin taatusti antanut enemmän kuin yhden pisteen, jos sen toteuttamiseksi olisi tehty enemmän töitä. Idea ei ole vielä sanoitus. Täytesanailua on paljon, esim. pisteiden kinuaminen ja ”mitäs nyt kaikille kuuluu täällä rauhassa” kuulostaa eräiden + Viisut +:n tämänvuotisten käännösten toistolta.

11. VARJOKUVIA
Kokonaisuutena luettava, jopa koskettava tarina. ”Kun muisto poltti reiän sen / Mun haavan saaneen sielun paperille” on silti liian mutkikas sekä syntaktisesti että semanttisesti. Sielu on saanut haavan ja lisäksi siihen (tai sen paperille) on poltettu reikä? Huh. Väärä sanapaino kohdassa ”Poskelta kun”. Sanan qui käännösvastine puuttuu säkeen 12 lopusta. Kohta ”pois pilviin” painottuu oikein vasta laulun lopussa.

Kollega kirjoitti: TOIPILAS
Paras otsikointi, sillä ”toipilas”, jos mikä kuvaa surumielisyysfiiliksiä, oli teema sitten muilta osin mitä tahansa. Upea teksti, johon voi samaistua kuka tahansa, jolla on sairasvuodekokemusta omasta takaa tai rakkaimmansa kokemana. Hienosti yhtaikaisesti syvää surua ja yhtlailla suurta iloa sisältävä teksti. Laulettavuus ok.

Mä tulkitsin tämän metaforiseksi toipiluudeksi, mutta onhan se hyvän tekstin merkki, että tekstiä ymmärtämättömätkin (niin kuin minä) pitävät siitä.

Nata kirjoitti:Tahatonta komiikkaa sisälsi myös Toipilas - potilas hukkumassa silmiin nauratti jostain syystä niin kovin, että lopulta kielikuva hapuilevasta sydämestäkin nostatti mieleeni huvittavan assosiaation karkailevista elimistä sairaalassa.

Aina ne riiviöt yrittävät karata ennen hoitotestamentin täytäntöönpanoa.

nkorppi kirjoitti: Mä tulkitsin tämän metaforiseksi toipiluudeksi, mutta onhan se hyvän tekstin merkki, että tekstiä ymmärtämättömätkin (niin kuin minä) pitävät siitä.

Mietin ensin, pitäisikö siitä tehdä selvemmin kaksitasoinen, mutta se tuntui yliyrittämiseltä. Tyydyin siis pariin selvään metaforaan (katkeruus särkee peilit) ja yritin lähinnä huolehtia siitä, että kirjaimellinen taso pysyy tolkullisena. Sairautta käytetään metaforana niin paljon, että valistunut lukija (niin kuin nkorppi) alkaa hahmotella metaforista tulkintaa ilman tyrkyttämistäkin, ellei teksti ole aivan lattea.

1. Tunteeton

Tämä oli ristiriitainen kokemus: kertosäkeistöstä pidin paljon (runollisuutta, nostalgiaa), mutta muusta en pitänyt juurikaan (kömpelöä selittelyä, itsestäänselvyyksiä). Tai ehkäpä olen tunteeton.

2. Voit unohtaa

Ei ole hyvä ennusmerkki, jos otsikon tietää kuulleensa näissäkin kisoissa useamman kerran aiemmin. Niin paljon en sentään ole unohtanut. Jotenkin 'virsien helkkäys eetteriin' miellytti mua, mutta onhan tässä aika paljon ilmakuplamaisuutta.

3. Riivatut

Tästä syttyi tunne, että joku halusi matkia menneitä aihevalintoja, etenkin Natan sellaisia. Jos ei satu olemaan Nata, tämä on vähän ongelmallista.

En ymmärtänyt säettä 'Vaan enkelinsä toinen miehen tahtoo' . Inhoan kahleita ja köysiä ja lankoja.

Inhosin hiusten/kuullen - riimitystä.

Lukukokemus jäi riivaamaan mua.

4. Kruununpetturi

Joku ehkä luulee mua kruununpetturiksi, kun sanon tämän, mutta sanonpa silti: ei huono. Pidin vaakuna-sanan käytöstä musiikkiin. 'Yksintein' - välilyönnittömyys sen sijaan häiritsi. Arvoituksellisuus miellytti, kuin myös 'käytännössä'-sanan omituinen käytäntö.

5. Vesuvius

Vesuvius edustaa kertojan tunnetilaa: hän rankaisee itse itseään tekemistään virheistä. Inspiraationa toimi wiki-sivu tulivuorista. Keräsin ison tukun sanoja, joista päädyin käyttämään vain muutamia. Räjähdyspurkaus-sanan soljuvasta käytöstä olen ylpeä. Olisin halunnut ottaa mukaan pyroklastisia pilviä, mutta en uskaltanut, sillä en halunnut hajota yksittäisiksi atomeiksi. Ihanan vaarallista untaan nukkuva Vesuvius. Äskeinen ei ollut laillinen virke.

6. Toipilas

Metaforissimo! Nautin alusta loppuun. Yksi säe tekee tämän sanoituksen:

Oon tänään toipilas, jään silti henkiin

Oon tänään toipilas, toisin sanoen laiskottelen surutta.

7. Mi odio ( suom. ”Vihaan itseäni” )

Joskus vihaan itseäni, mutta usein en. Tykkäsin erikoisuudesta, esim. 'On valhetta itselleen' - mantrasta. Kertosäe soljui kuin purolohi koskessa.

8. Petos

Jotenkin lievästi amatöörimäinen esitys. Liian pelkistetty, väritön ja karu käännös. Luulin, että alkusäkeessä puhuteltiin veden olotilaa. Varsinainen petos.

9. Menneisyyden vanki

Tässä oli k a t a s t r o f a a l i s e n karmeaa käänteisen sanajärjestyksen käyttöä, jopa koomisuuteen asti.

'Siks kirousta isien mä enhän'

Sääli sinänsä, sillä muuten tässä olisi ollut potentiaalia -- jos unohdetaan menneisyyden käännösten vangeiksi jääneet 'kahleet'.

10. En keksinyt otsikkoa, joten tämä olkoot sitten otsikko (älä lue, jos sinulla on vatsakipuja, sillä tämä aiheuttaa nauramista)

En keksinyt muuta kommenttia, joten tämä olkoot sitten kommentti (älä lue jos vihasit käännöstä nimeltään 'En keksinyt otsikkoa, joten tämä olkoot sitten otsikko (älä lue, jos sinulla on vatsakipuja, sillä tämä aiheuttaa nauramista)', mutta tykkäsin otsikosta, sillä tämä oli taattua + Viisut + -stunttikamaa, ja otsikonpituuden aion päihittää vielä joku päivä.)

11. Varjokuvia

Varjokuvat ovat nostalgian kiteytymä -- ja tämä työ heräsi mukavasti eloon. Valitettavasti käännös oli hieman kulutushyödykemäinen, sillä toinen kuuntelukerta ei enää tehonnut. Ensimmäinen lukukokemus jää silti elämään muistoihini. Pidin kaikesta ekan säkeistön jälkeen.

Niin siitä valvojanvaihdoksesta. Valvojanvaihdosepisodissa oli kyse ihan vaan simppelin selkeästä valvojan asemassa tehneen mokasta, joka kasvoi päänsisäistä reittiään sellaisiin mittasuhteisiin, että tulin yllättäneeksi itsenikin.

Pyysin vaihdosta siitä syystä, että koin menettäneeni edellytykset valvoa kisa loppuunsa asti (vaikkei varsinainen tapahtunut ollutkaan julkisessa tiedossa). Ainakin itse koen, että siinä on aikasmoinen puolueettomuuden rike, jos tekstiä/otsikkoa muutetaan valvojan ”aloitteesta”. Tällöinhän kääntäjätiedoissa pitäisi olla ”feat. valvoja”. Puhumattakaan siitä, että valvoja yleensäkään sekaantuu kääntäjän taiteelliseen vapauteen.

Tässä vielä pitemmän kaavan versio:

Sain kisatekstin yksäriini. Pikasilmäiltyäni, ettei otsikon tai tekstin seassa ollut jotain sellaista, jonka vuoksi en olisi sitä voinut päästää kisaamaan, kirjoitin vahvistusyksärini kisaan saapumisestaan. Kääntäjä näytti alleviivanneen ”hirveästi” tekstiä otsikon keksimisensä vaikeudesta, joten en tiennyt varmuudella, mitä hän oli tarkoittanut olevan otsikkonaan.

Sain vastauksen, että koko alleviivaamansa osio. En ollut perehtynyt tekstiin (aioin tehdä sen aikanaan äänestäjänä), joten tulkitsin hänen alkuperäisen otsikkonsa ilmoitusluontoiseksi kommentoinniksi siitä, ettei ollut keksinyt otsikkoa. Toki tekstejä arvostellessani, pitkät otsikkorimpsut saavat negahuomioni, mutta nyt olin ymmällään ihan vaan valvojana.

En tiennyt, oliko kyseinen otsikointi sellainen, että siihen oli valvojana syytä kajota. Ei pituutensa vaan nimenomaan sisällönsä vuoksi. Sääntöjen mukaan, ”valvoja keksii otsikon, jos kääntäjä ei ole sitä antanut” ja nyt oli tilanne, että oli hirveästi tekstiä otsikon keksimisen vaikeudesta + ohjeistus tekstiin tutustuville, enkä tiennyt, missä menee se raja, jolloin valvojan katsotaan olevan aihetta kajota otsikointiin ? Onko sitä edes, sillä eikö otsikoimattomuudenkin yhteydessä kyse ole kääntäjän taiteellisesta vapaudesta toteuttaa otsikkonsa, miten haluaa ? … ja silloin se tapahtui.

Sain voimakkaan halun auttaa häntä otsikkonsa keksimisessään (vaikkei hän sitä millään lailla ilmaissut apua tarvitsevansa) Hyväksyin tekstin sellaisenaan kisakelpoiseksi, mutta toisaalta ajattelin, että kai hän nyt jotain saattaisi keksiä otsikokseen, kun kerran vielä on aikaakin tekstien julkaisemiseen jne. Tässä kopio yksäristäni: ” Mieti nyt vielä, jos vaikka jotain keksisit . Otsikothan tulevat olemaan isoin kirjaimin, joten oma otsikkosi näyttää huutamiselta: [tähän kirjoitin kyseisen otsikkonsa isoin kirjaimin kirjoitettuna]” . Ja hetken päästä kääntäjä yksäröi minulle muokatun versionsa otsikostaan ja uskallan epäillä, oisiko moiseen ryhtynyt, ilman valvojan eli minun asiaan puuttumistani.

Myöhemmin, tekstien alustavaa arviointia tehdessäni tajusin, että otsikkonsa oli suora kopio kokonaisesta kertosäkeestään, joka oli tietääkseni jotain uutta käännöshistoriassa… mutta minä olin mennyt häsläämään ja nyt kukaan ei saisi tietää tästä toteutuksesta! Otin kääntäjään yhteyden, pyysin anteeksi sekaantumistani hänen otsikointiinsa ja kerroin informoivani aikanaan muille tästä rikkeestäni.

Toisaalta halusin vaihdattaa valvojan samantien, toisaalta ajattelin, että koska teksti tulisi kisaamaan alkuperäisellä otsikollaan, varsinaista vahinkoa ei häsläämisestäni aiheutunut ja siten voisin hoitaa valvonnan loppunsa asti ja ottaa tekoni puheeksi kisan päätyttyä. Kääntäjän taiteelliseen näkemykseen kajoaminen oli kuitenkin jotain, jota oli liian vaikea niellä ollakseni ikäänkuin mitään ei olis tapahtunut. ... ja sitten vaan kisaa avatessani jotenkin romahdin tai jotain ja en jaksanutkaan pitää kulissiani yllä. Sinetti olikin sitten se, kun kävi ilmi, että olin kisaa avatessani jättänyt yhden kisatekstin ikäänkuin rannalle.

Niin noloa kuin se onkin myöntää, niin kyse oli siis ihan vaan omasta nväritteisestä sähläämistäni, ilman että taustalla olisi yksityiselämän tms. murheita.

No voi, sä oot käsittämättömän rehellinen ihminen!

Varmaan palauttaisit ylimääräiset vaihtorahat, jos sellaisia tarjottaisiin kaupassa... ja löytämäsi lompakon veisit oikopäätä löytötavaratoimistoon.

nkorppi kirjoitti:No voi, sä oot käsittämättömän rehellinen ihminen! ---

No eh... tota... en nyt tiedä Mutta jos salama ikinä meikäläiseen iskee , niin ei ainakaan tämän edellä mainitun episodin nimissä.

Mukava kuulla ettei tuon kummemmasta ollut kysymys. Ainahan valvoja voi pyytää tarkennusta tai vahvistusta. Oman ajatuksen ilmaiseminen ei näytä uhanneen taiteellista vapautta, kun päätösvalta säilyi kuitenkin kääntäjällä. Ja se yhden käännöksen tahaton rannalle jääminenkin oli helposti korjattavissa.

Teoriassa otsikko voisi olla vaikka romaanin mittainen, eikä pituutta voi pitää erityisenä saavutuksena muuten kuin huumorimielessä. Hyvän pitkän otsikon keksiminen voi kuitenkin olla vaikeaa ja myös saavutus. Valvojan ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mutta rajaa on vaikea vetää etukäteen. Esimerkiksi käännöksenä tarjotun valokuvan uskaltaisin varmaan hylätä Timoteukselta kysymättäkin. Samoin tällaisen: "Bulgaria-käännökseni on aamukaste heinäkuisella niityllä. Menkää lähimmälle suomalaiselle niitylle huomenna klo 5.45 ja antakaa pisteenne sen mukaan, kuinka hyvin olen onnistunut vangitsemaan laulun tunnelman suomalaisen luonnon kieleen."
Mut-
ta
mi-
ten
o-
li-
si
kään-
nös,
jon-
ka
jo-
kai-
nen
sä-
e
on
yk-
si
ta-
vu?

sziget, sattumoisin olen itse tullut pohtineeksi lähes identtisiä perimmäisiä kysymyksiä... Siitä, että päädyit moisiin ajatusleikkeihin, päättelen että sun erikoisala on varmaankin aika hauska ja luova. Kuka onkaan nimimerkkisi takana, siinäpä toinen mielenkiintoinen kysymys.

sziget kirjoitti:Teoriassa otsikko voisi olla vaikka romaanin mittainen, eikä pituutta voi pitää erityisenä saavutuksena muuten kuin huumorimielessä. Hyvän pitkän otsikon keksiminen voi kuitenkin olla vaikeaa ja myös saavutus. Valvojan ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mutta rajaa on vaikea vetää etukäteen.

Tarkkoja rajoja ei ole asetettu siitäkään syystä, että tarkkojen rajojen olemassaolo houkuttelisi pyrkimään mahdollisimman lähelle niitä. Jos sääntönä olisi, että otsikko saa olla korkeintaan satamerkkinen, saisimme älyttömän pitkiä otsikoita - siis täsmälleen satamerkkisiä - luultavasti paljon nykyistä useammin.

Otsikon pituudessa tulee tietenkin jossakin kohtaa jo käytännölliset rajat vastaan. Romaanin mittainen otsikko hidastaisi jo merkittävästi käännössivun lataamista. Jo tätä ennen tulee vastaan raja, jossa otsikko ei mahdu Viisukuppilan yksittäisen viestin merkkirajoituksen sisään. Siellä ne rajat siis viimeistään ovat mutta kyllähän älyttömyyden raja menee vielä alempana.

sziget kirjoitti:Samoin tällaisen: "Bulgaria-käännökseni on aamukaste heinäkuisella niityllä. Menkää lähimmälle suomalaiselle niitylle huomenna klo 5.45 ja antakaa pisteenne sen mukaan, kuinka hyvin olen onnistunut vangitsemaan laulun tunnelman suomalaisen luonnon kieleen."

sziget kirjoitti:Mut-
ta
mi-
ten
o-
li-
si
kään-
nös,
jon-
ka
jo-
kai-
nen
sä-
e
on
yk-
si
ta-
vu?

Tai päinvastoin? Voisihan Bulgaria-käännös olla vaikka tällainen:

vai ei tolkkua oo tässä hajoo siihen paras oon oon oikein kirjotuksen ässä hajoo siihen paras oon vai ei tolkkua oo tässä hajoo siihen paras oon oon oikein kirjotuksen ässä hajoo siihen paras oon no et tasan oo no tasan oon no et tasan oo no tasan oon vai ei tolkkua oo tässä hajoo siihen paras oon oon oikein kirjotuksen ässä hajoo siihen paras oon vai ei tolkkua oo tässä hajoo siihen paras oon oon oikein kirjotuksen ässä hajoo siihen paras oon no et tasan oo no tasan oon no et tasan oo no tasan oon no tasan oon

Kuten olen aiemminkin todennut, minusta käännöskisoissa tarkoituksena on arvostella sisältöä eikä muotoa. Muodon tarkoitus on vain tukea ja selkeyttää sisältöä; käännöskisojen ajatus ei ole tehdä innovaatioita muotoseikoissa. Ylläolevan sanoituksen vitsi on muodossa. Se on olemassa vain luettuna ja vain jos teksti kirjoitetaan ylläolevalla tavalla. Pelkästään kuultuna mitään vitsiä tai muutakaan hohtoa sanoituksessa ei ole. Minusta se ei siis ole kovinkaan hyvä sanoitus enkä antaisi sille kummoisia pisteitä sanoituskilpailussa.

Jos kääntäjällä on kohtuullisia toiveita sanoituksensa esillepanon suhteen, on silti minusta ihan hyvä, että ne toteutetaan. Minun pisteissäni muotokikkailuilla voi kuitenkin luultavasti lähinnä hävitä. Hyvällä tuurilla jätän tai pyrin jättämään ylimääräiset krumeluurit huomiotta (esim. nkorpin viime vuoden Belgia), huonommassa tapauksessa tipautan sanoituksen minimipisteille. Esimerkiksi szigetin hypotetisoimaa sanoitusta, jossa jokainen tavu olisi kirjoitettu omalle rivilleen, en ehkä edes onnistuisi lukemaan läpi.

Onkohan Freeweb:ssä jokin merkkirajoitus sen otsikkoalueensa sisällä vai sähläsinkö sitten ihan vaan omiani, kun en millään saanut tallentumaan sitä yhtä otsikkoa kokonaisuudessaan ?