Finnkinon superpäivä ja Porin Finnkino tarjosi seuraavat leffat:
Step up 2 the Streets
Sinkkuelämää
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
Narnian tarinat: Prinssi Kaspian
Hancock
Tähtivieras Dave
The Forbidden Kingdom - Kaksi mestaria
Wanted
Näistä mikään ei ollut sellainen elokuva, jonka olisin ehdottomasti halunnut nähdä, niin käytin eliminointimenetelmää. Näin meni ajatusketju: Indy - nähty, Sinkkuelämää ja Narnian tarinat - ehdoton ei. Hancock ja Tähtivieras Dave - ehkä ei kuitenkaan, Step Up 2 the Streets - Ei nimi miestä pahenna, mutta ei innostanut leffa, joka sotkee numeroita noin nimiinsä. Jäljelle jäi The Forbidden KIngdom ja Wanted. Jälkimmäinen olisi voinut sopiakin, mutta ei ollut aivot narikkaan -päivä, joten jäi TFK.
Näin kuvan Finnkinon sivuilla, ja sen perusteella ei tosiaan ollut mun leffa, joten ajattelin, että jätän koko Superpäivän väliin, mutta sitten ajattelin tarkemmin. Hyviä syitä mennä katsomaan elokuva: 1) En ollut kuullut elokuvasta etukäteen mitään, siis yhtään mitään, joten mitään odotuksia ei ollut. 2) Jos en olisi mennyt katsomaan tuota, en olisi luultavasti nähnyt elokuvaa koskaan. 3) Katselukokemuksien laajentaminen.
Mitä odotin tuon yhden kuvan perusteella: Kiinalainen taisteluelokuva täynnä itämaisia taistelulajeja yhdistettynä kiinalaisia elokuvaperinteitä kunnioittavaan kerrontaan ja maailmaan. Tosin täytyy sanoa, etten ole tutustunut niin kovin kiinalaisiin elokuviin, mutta mielikuva niistä oli kuitenkin olemassa.
Mitä sain: (Pääosin) amerikkalainen elokuva ei loppujen lopuksi niin täynnä kung futa yhdistteynä kiinalaisia elokuvaperinteitä kunnioittavaan kerrontaan ja maailmaan. Elokuvassa oli taisteluita, kyllä, mutta eihän se puhdas taisteluleffa ollut, mutta eipä ollut komediakaan, vaikka huumoriakin oli sisällytetty paljon.
Mitä pidin: Olen aika lailla vaikuttunut. Elokuvan alussa tuotantoyhtiöiden nimiä lukiessa tuli eka pettymys, kun tajusin, ettei kyseessä ollutkaan kiinalainen elokuva. Sitten tuli toinen pettymys, kun huomasin, että pääosissa on Jet Li ja Jackie Chan. Varsinkin jälkimmäinen ei antanut odottaa niin hohdokasta elokuvaa. Sitten vielä varsinaisessa pääosassa oli amerikkalainen ja elokuva alkoikin Jenkkilästä. Toisaalta ensimmäinen valonpilkahdus tuli, kun tajusin, että elokuvan musiikin oli tehnyt
tämän kappaleen tekijä. Kyseessä kuitenkin kun yksi hienoimmista pelin alkuvideoista ikinä, josta iso kiitos musiikille. Itse elokuva olikin yllättävän kompakti paketti. Juoni rullasi eteenpäin kivasti, satunnainen huumori sopi kohtiinsa aika täydellisesti ja sitä oli jopa taisteluissakin; ehkä sadekohtauksen olisin leikannut pois, mutta kuitenkin leffan huumorista pidin. Jackie Chan oli pelättyä parempi osassaan ja myös muut hoitivat osansa hyvin. Jasonin ja Varpusen kohtaamisissa oli pientä romanttista pohjavirettä, mutta sitä ei päästetty valloilleen sillä tavoin kuin jenkkileffoissa on tapana. Elokuvan loppukin oli oikein makoisa ja kun lähdin teatterista, olin varsin tyytyväinen koettuun leffaelämykseen.
Niin ja vielä tuohon linkitettyyn videoon. Vasta tänään töissä katselin tuota videota, kun se on niin upea. Viimeksi olen katsonut sitä pari vuotta sitten kyseistä peliä pelatessa, joten sinänsä hyvään saumaan osui. Sattumaako? Ei. Ka!
Mahatma Gandhi walked barefoot most of the time, causing lots of calluses on his feet. He also ate very little, which made him frail and with his odd diet, he suffered from bad breath. This made him... A super calloused fragile mystic hexed by halitosis.