1 = Sanoituksen tulee muistuttaa lehtiartikkelia
Olen kieltämättä enemmän kuin hieman hidas reagoimaan mutta joudun toteamaan, etten oikeastaan pidä tästä + Viisut +:n tehtävänannosta. Syitä on kaksi. Tai jopa kolme. Varsinaisia, perusteltavissa olevia syitä on kuitenkin kaksi. Kolmas on henkilökohtainen ongelmani. Aloitan siis varsinaisista syistä.
1. Tehtävänanto rajoittaa – tai yrittää rajoittaa – sanoituksen tyylilajia. Tällainen tekstin kokonaisluonteeseen käyvä tehtävänanto ylentää väistämättä itsensä muita tehtävänantoja merkityksellisemmäksi. Muut ehdotetut tehtävänannot vaativat joko sisällyttämään tekstin jonkin yksityiskohdan tai asettavat puhtaasti teknisen rajoituksen; tekstikokonaisuuteen ne eivät puutu.
Tyylilaji- tai teemarajoitus ei ole välttämättä tehtävätyyppinä huono sinänsä mutta tehtävänantojen epätasa-arvoisuus vaivaa minua. Joko tehtävänantojen pitäisi olla pelkästään tyylilajirajoituksia, joista arvotaan yksi, tai sitten tyylilajirajoitukset pitäisi kieltää. Näistä vaihtoehdoista olen enemmän jälkimmäisen kannalla.
Nykyisessä tavassa on sekin ongelma, että jos vaikutuksensa kisaan maksimoidakseen kaikki alkavat lisätä listalle tyylilaji- tai teemarajoituksia, päädymme absurdeihin kombinaatioihin mallia "Kirjoita kauhutarina-nuohousilmoitus-joululaulu". Epäilemättä se olisi jonkun
![Heh :heh:](./images/smilies/heh.gif)
mielestä hauska kombinaatio mutta tuskin osallistumisintoa korottava.
Vaihtoehtoinen esitys: tyylilaji- ja teemarajoituksille voisi olla oma tehtävänantolistansa, jolta arvotaan yksi tehtävä. Muiden tehtävänantojen listalta arvotaan kaksi tehtävää.
Vaihtoehtoinen esitys II: tehtävänantolistoja voi olla jopa kolme, yksi tyylilaji- ja teemarajoituksille, yksi muille "avoimille" tehtäville, yksi teknisille tehtäville (ks. aiempi viestini tässä ketjussa). Jokaiselta listalta arvottaisiin mukaan yksi tehtävä.
2. Tehtävänanto on liiankin tulkinnanvarainen. Tiukalla tulkinnalla se on jopa mahdoton toteutettava, löysällä tulkinnalla se ei rajoita mitään. Kilpailussa ei päädytä mittaamaan sitä, kuka sanoittaa parhaiten tehtävänantojen puitteissa, vaan sitä, kuka päätyy tulkitsemaan tämän nimenomaisen tehtävänannon lähinnä samalla tapaa kuin äänestäjät keskimäärin.
Siinä missä edellinen kohta koski periaatteessa mitä tahansa tyylilajirajoitustehtävänantoja, tällä nimenomaisella tehtävänannolla on vielä erityisongelmansa. Ongelma on siinä, että
lehtiartikkeli voi tarkoittaa melko monentyyppistä tekstiä, koska lehtiä on niin moneen lähtöön. En ole varma, onko "lehtiartikkeleilla" juuri muuta yhteistä nimittäjää kuin että ne ovat yleensä kirjakielistä asiaproosaa.
Jos sitten lähdetään tästä ominaisuudesta liikkeelle, voiko sanoitus noudattaa sitä? No ei. Lehtiartikkelit eivät noudata runomittaa; laulun sanoituksen on pakko noudattaa sellaista tai se ei ole laulun sanoitus. Lehtiartikkeleissa lauseiden pituudet ovat yleensä pitempiä kuin millaisia runomittaan voi järkevästi änkeä. Lauseet eivät liioin ole samanmittaisia tai pituudeltaan toistensa monikertoja kuin sattumalta, mikä tekee tehtävästä entistä mahdottomamman. Ellei tarkoiteta pieniä uutisartikkeleja, lehtiartikkeli on yleensä selvästi pitempi kuin keskivertoeuroviisusanoitus. Lehtiartikkeleissa ei toisteta kokonaisia kappaleita sellaisenaan, euroviisusanoituksissa yleensä toistetaan (minkä voi tietysti olla tekemättä mutta syntyykö sillä tapaa hyviä populaarimusiikin sanoituksia?).
Tiukka tulkinta on siis mahdoton. Sanoitus ei voi muistuttaa lehtiartikkelia kovinkaan suurelta määrin. Mitä sitten jää jäljelle? Kirjakielisyys? Asiatyyli? Ulkopuolinen kertoja? Riippuu käsitteen
lehtiartikkeli rajauksesta, jäävätkö nekään. Ovatko nämä ominaisuudet sellaisia, että tehtävänannosta tietämätön lukija niiden perusteella osaisi todeta sanoituksen "lehtiartikkelia muistuttavaksi"?
3. En ymmärrä tehtävänannon syvintä tarkoitusta. Tämä on siis puhtaasti henkilökohtainen ongelmani mutta esitän sen silti, koska en välttämättä ole ainoa. En ymmärrä, miksi laululyriikassa edes pitäisi yrittää imitoida jotakin proosan lajia. Miten sillä tapaa voi edes teoriassa ajatella saavansa aikaan hyvän sanoituksen? Ja – edelliseen kohtaan viitaten – mitkä ominaisuudet asiaproosan puolelta pitäisi sitten laululyriikan puolelle tuoda?
Siis vaikka genre- ja teemarajoitukset sinänsä voisinkin ymmärtää, en sulata ajatusta, että laulun sanoituksen pitäisikin olla jotakin muuta kuin laululyriikkaa. Tämä ei ole pelkkää saivartelua, vaan aito ongelma. Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, millainen on "lehtiartikkelia" muistuttava sanoitus, koska nähdäkseni geneerisen lehtiartikkelin piirteet eivät olennaisesti eroa geneerisen asiaproosan piirteistä eikä niitä siksi voi järkevästi toteuttaa laulun sanoituksessa. Jos käsitettä "lehtiartikkeli" rajataan, löytynee toteutettavissakin olevia piirteitä mutta ei sanoituksesta silti proosaa saa.
PS. Huomasin ehdottaneeni viime kerralla, että valittujen tehtävänantojen esittäjät olisivat osallistumisvelvollisia. Ehdotustani ei käsitelty, joten ehdotan sitä uudestaan.