Viisukuppila

ta1ja kirjoitti:

rosetta kirjoitti: Tuo kohtahan siinä juuri on parasta!

Ihanaa, kiitos rosetta, ihan samaa mieltä.

Täälläkin ollaan samaa mieltä Tämä on todella kaunis kappale, joskin olisi ehkä paremmin sopinut viisuihin viime vuosikymmenellä.

a-osa ja tuo joikuhan siinä on parasta... tämä taitaa uhata ihan mun 1. tilaa... tämän laulun serkkuja ovat (suosikkejani) mm. Puola -95, Norja -95...

Ei kolahda, ei - ei sitten ollenkaan, hyi helkkari.

PikkuGwyneth kirjoitti:Mulla tuli mieleen semmonen, että jos tuo "oooiiiee" tulis vaan yhden kerran kertsissä, niin se ei olis niin toimiva. Nyt se on semmonen riipivä, linnun rääkäisy, kun se tulee uudestaan ja uudestaan.

Entäs jos siirtäisikin Riikan Jarin viisun alkuun kuikaksi? Saman tien se voisi kyllä oikeastaan hoitaa koko laulupuolen ja Jartsa tyytyä siipiveikon rooliin, josta roolistahan sillä on jo kokemusta entuudestaan.

Tämän tyrkyn pitäisi olla juuri sellaista sievää etnoilua, josta tykkään, mutta nyt jostakin syystä ei ihan kybällä iske. Ehkä Riikan ääni on jotenkin liian sileä ja lasimainen ja korostuu liikaa taustan kustannuksella? Tuo lauluääni kyllä esikuuntelunauhalla vaikuttaa sen verran koneella manipuloidulta, että sen on pakko kuulostaa live-esityksessä ihan toisenlaiselta. Jään siis odottamaan.

edit: Nyt muutama tunti myöhemmin huomaan, että tämä on salakavalasti ruvennut uimaan mieleeni... Silti edelleen olen sitä mieltä, että sovituksessa olisi vähän tekemistä, tai ehkä pikemmin äänibalanssissa. Ja loppu on vähän töks.

ta1ja kirjoitti:

rosetta kirjoitti: Tuo kohtahan siinä juuri on parasta!

Ihanaa, kiitos rosetta, ihan samaa mieltä.

- olen suunnileen koko päivän miettinyt viitsinkö alkaa tästä vääntämään ja puolustamaan ja sitten ajattelin etten taas viitsi.

En mäkään yleensä viitsi, mutta tästä en ollut aiemmin vääntänyt (muistaakseni)

Hei,

Riikan nettisivut ovat valitettavasti alhaalla palveluntarjoajan ongelmien vuoksi. Koitamme saada ne takaisin mahdollisimman pian samoin kuin viisullemme pyhitetyn sivun. Tässä ohessa kuitenkin esimakuna Riikan esiintymispuvun suunnittelijanakin kunnostautuvan Saara Honkasen kappaleeseemme kirjoittama tarina kokonaisuudessaan. Toivottavasti saamme nettisivut pian toimintaan, niin pääsette nauttimaan myös Aki Turusen tarinaan luomista kuvista. Akin taiteeseen voi tutustua osoitteessa http://www.kolumbus.fi/akiturunen

-Ville

Meren

Aamuhämärä sai askeleet kaikumaan kadun kiviin aina niin vieraina ja kylminä. Ääni kuulosti yhä joka kerta samalta, kuin sinä viimeisenä aamuna, kun hän käveli Oskarin rinnalla satamaan ja saattoi tämän laiturille asti. Silloin siellä oli muitakin harmain huivein väistyvän kevätyön viileyteen sonnustautuneita. He jättivät hyvästinsä, ja katselivat miehiään, kun nämä nousivat yksi kerrallaan laivaan, joka ei vieläkään ollut palannut.
Nyt laituri oli tyhjä, ja hänen seuranaan olivat vain merilintujen murheelliset huudot ja mustan veden loiske sen koettaessa kietoa aaltonsa laituria tukevan rakennelman lomaan. Oli kylmä, mutta ilmassa oli jotakin, mikä kertoi päivien kääntyneen taas kevääseen. Kohta olisi kulunut vuosi. Se oli liikaa. Ajan paino lepäsi raskaana hänen sydämellään.
Kun laivan oli ollut määrä saapua elonkorjuun alkamisen aikaan, he olivat kaikki seisseet laiturilla. Seisseet pitkään, koko päivän. Myös toisena päivänä kaikki olivat olleet siellä, jotkut heistä vain muutaman tunnin nukkuneina. Kolmantena päivänä sadonkorjuun aloittamista ei enää voinut viivyttää, ja niinpä järjestettiin vartiovuorot. Hän ei olisi tahtonut mennä. Kaikki tekivät työtä hiljaa, kalpeina.
Mitä enemmän aikaa kului, sitä harvemmaksi kävi odottajien määrä. Sitä useammat heistä alkoivat pukeutua mustaan. Hänenkin oli taas avattava puoti, lasten oli saatava ruokaa. Mutta yhä hän käveli satamaan aamuisin. Lopulta salaa, ennen lasten heräämistä, ennen kylän heräämistä. Hän seisoi aina yksin. Muut olivat itkeneet ja päästäneet irti toivosta. Talven tultua pappi oli kysynyt häneltä, milloin hän solmisi mustan huivin päähänsä, milloin hän aloittaisi suruajan. Hän ei vastannut. Hän tiesi monien paheksuvan häntä, toisten säälivän. Mutta hän oli päättänyt uskoa.
Olihan hänkin usein itkenyt yksin vuoteessaan, epäillyt. Mutta ei täällä. Täällä hän keskittyi tuijottamaan vaativasti siniseen hämärään, joka kätki aaltojen ja taivaan rajan laskoksiinsa. Silloin tällöin hän uskoi kuulevansa laulua kaukaa mereltä. Siellä se kuului nytkin, pehmeämpänä kuin lokkien kirkuna, melodisempana kuin aaltojen loiske. Hetken hän näki mielessään Oskarin kasvot, tämän pään painettuna suomuiseen syliin, aallottaren hiusten valuvan vaahtona tämän otsalle, kun suolaiset huulet kurottuivat viileään suudelmaan. Hän karkotti kuvan mielestään.
Edessäpäin taivas värjäytyi valoon horisontin takana odottavan aamun säteistä. Lapset heräisivät pian, hänen olisi jätettävä paikkansa ja palattava kylän halki. Ei tänäänkään, ei vieläkään. Viimeinen katse merelle, ennen kuin hän kääntäisi selkänsä rakkaalleen.
Jotakin horisontissa. Oliko se kuvitelma? Tavallista korkeamman mainingin siluetti nousevaa valoa vasten? Itku puristi rintaa. Oliko kuva väsyneiden silmien harha toivon viimeisten pisaroiden kastellessa ne?

Will kirjoitti:Meren

Kaunis tarina (En tosin voi suhtautua siihen täysin vakavasti, koska kirjoitin itse juuri tällaisia koko lukioajan... )

Mä en lähtisi ylityöstämään tuolla tavalla, anteeksi suora mielipide.

Alan todella tykätä Riikan kappaleesta alkuvaikeuksien jälkeen. Mukavan eteerinen, ja laulaja osaa hommansa suorastaan säteilevän upeasti! Tämä voisi upota musiikkiammattilaisista koostuviin raateihin. Hmmm... kritisoin itseäni: miksi viisukuvioissa pitää aina pohtia, miten kappale voisi menestyä. Otetaan biisit puhtaasti biiseinä. Hyvä minä.

MuzaMaza kirjoitti: Huilari! Oletko kattonut Riikan videoesittelyn?

Nyt vasta huomasin tämän. Anna linkki, mitä pitää katsoa?

Just, siis haastattelussa tuo oli...

Mikäköhän mahtoi olla haastattelijan kysymys ko. tilanteessa? "Kerro jokin erikoinen sattumus..." tms...

Tuosta ainakin opin sen, etten koskaan enää tee banderollilappuja muulle kuin valkoiselle paperille ja mustin kirjaimin, jotka erottuvat selvästi eikä niitä lueta väärin (huokaus) Ja sitten pitää vissiin vielä erikseen miettiä, voidaanko tämä lukea väärin ja miten...

En muista, miten yksi K-kirjain oli voitu lukea PA-tavuna... Ehkä sana TURKKIIN oli jaettu kahdelle riville (kun ei mahtunut muuten...) ja K- luettiin PA hämärässä valaistuksessa...

Joo, kuten Riikka kertoi, tästä puhuttiin jo Istanbulissa ja halattiin Mutta täytyy sanoa, että kyllä hieman kummastelinkin Riikan reaktiota Suomen karsinnan finaalissa 2004, "ihan kuin hän nähtyään kylttini olisi näyttänyt peukkua alaspäin - mitä ihmettä?"

Mutta eikö Huilari ole hienoa, että väärinkäsitys tuli kuitenkin korjatuksi noin ihanalla tavalla!

Huilumies, olisit taatusti saanut kuulla minultakin saarnat, jos siinä olisi ollut se "turpa kii"!

Varmasti

Yksinkertaisuus olisi ollut riittävää: kirjoittaa RIIKKA tai TOARIE. Vika oli vähän siinäkin, että unohdin, mikä kyltin varsinainen tarkoitus on: osoittaa artistille, että häntä kannustetaan. Siihen olisi yksinkertainen sanoma riittänyt. Tarkoitus ei ole siis osoittaa muille kyltintekijöille, että mäpäs en kirjoitakaan ihan niin yksinkertaisesti kuin te, kirjoitan yhden sanan lisää (vieläpä maantieteellisen).

Olisi pitänyt ajatella: ellen keksi mitään huippupersoonallista ja kuolematonta, kuten Liisukan "Hevillä emme häviä" niin parempi kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti kuin jotain "puolipersoonallista".

Riikan viisukappaleen oma sivusto on nyt auki osoitteessa http://www.riikkamusic.com/meren. Tervetuloa!

Kaunis moderni , etno

Toimii aina vain paremmin. Hei täähän on hyvä, täst mie piän

Will kirjoitti:Riikan viisukappaleen oma sivusto on nyt auki osoitteessa http://www.riikkamusic.com/meren. Tervetuloa!

Kiitos tiedosta

Tuolta selviää (onkohan tämäkin lista ollut jo jossain, mä aina yleensä havaitsen kaiken niin jälkijunassa) taustaköörikin kokonaisuudessaan:

Taustalaulajat: Saara Aalto, Katri Kauppala, Riitta Keränen,
Reeta-Leena Korhola & Mari Multanen

Saara Aalto: menestyi Suomen Talentissa.
Reeta-Leena viisukuvioissa, jee

Saara Aalto taas viisuihin!

Ja tää biisi eikun vaan paranee vanhetessaan, taitaa jatkaa rakettimaista nousuaan listallani, kohta jo top-3:een!

^ Samaa mieltä. Sannan esikuuntelussa tämä kuulosti aina vaan mahtavammalta.

Ihanan innostunut Riikka. Aikamoinen tättähäärä, etten sanoisi

Ihana Riikka! Rakastan tota ton "höpötystä". "Hiljanen".

Mä en vaan ymmärrä tätä biisiä. Enkä kyllä haluakaan ymmärtää. Oon sitten sivistymätön.

Tämä zipale paranee joka kuuntelulla! Tänä iltana kuullussa versiossa oli jotain pientä uudelleensovitusta verrattuna YLEn viisusivuilta kuultuun. Parempaan suuntaan. Tämän vuoden taidepläjäys, kuten viime vuoden Virginia tai Portugalin sernhora do Mar.

Leo kirjoitti: Tämän vuoden taidepläjäys, kuten viime vuoden Virginia tai Portugalin sernhora do Mar.

No eikä Virginia ja Senhora do mar ovat ihan mielettömän paljon parempia.

skidi kirjoitti:

Leo kirjoitti: Tämän vuoden taidepläjäys, kuten viime vuoden Virginia tai Portugalin sernhora do Mar.

No eikä Virginia ja Senhora do mar ovat ihan mielettömän paljon parempia.

No joo ei tosiaankaan ole etenkään Virginia mitenkään vertailukelpoinen tämän kanssa, koska se nyt oli ... yks mukaherkäntaiteellisen epäaitouden huipentuma. Itsepähän provosoit ja muillekin Virginian diggailijoille hlökohtainen mielipide tämä.

Senhora de mar on parempi mutta kyllä tämä sen Virginan voittaa

Asiaan: olen päivä päivältä tykästynyt tähän enemmän, muttei Moskovaan asti ehkä kuiteskaa

Tämä on kivantyylistä musiikkia, mutta ei tätä kappaletta jaksa kuunnella. Särähtää pahasti.

Riikka lauloi kyllä upeasti livenä Vuosien treeni on tuottanut tulosta
Saara Aallolla myös pieni rooli kappaleen tarinassa "MEREN rannalla miestään kaipaavana naisena"