Viisukuppila

Esitys oli hieman parempi, mutta vieläkin jotenkin outo. Kappale kuulosti kyllä nyt jo paremmalta.

Pete kirjoitti:Esitys oli hieman parempi, mutta vieläkin jotenkin outo. Kappale kuulosti kyllä nyt jo paremmalta.

Parempi esitys joo, hyvä että oli lavalla skittoja kun on biisissäkin, eikä jotain flyygeliä.

Hannalle voisi kyllä joku opettaa lavaliikehdintää. Se jalat harallaan jalkojen nostelu vuorotellen oli aika koomista. Laulu kuulosti hyvältä, mutta parasta edelleen pitää silmät kiinni.

Joo, lavaliikehdintä tässä oli hupaisan kammottavaa. Ei tällaista voi ollakaan... Tässäkin laulussa kertosäe oli laulun antikliimaksi, molliin tippuva kieleke. Kokonaisuutena kisan kummallisin.

Rousku kirjoitti:

Pete kirjoitti:Esitys oli hieman parempi, mutta vieläkin jotenkin outo. Kappale kuulosti kyllä nyt jo paremmalta.

Parempi esitys joo, hyvä että oli lavalla skittoja kun on biisissäkin, eikä jotain flyygeliä.

Hannalle voisi kyllä joku opettaa lavaliikehdintää. Se jalat harallaan jalkojen nostelu vuorotellen oli aika koomista. Laulu kuulosti hyvältä, mutta parasta edelleen pitää silmät kiinni.

Määhä sie joskus Hannaa livekeikalle katselemmaan... Jot mite hää liikkuup. Ei mittää hassumpaa. Ja hää on näät opetelt sitä kouluskii joskus..

Mut kokonaisuuvessaa tää kisa olkii ihan pettymys. Mie en piä yhtää koko Teräshommasta. Mitähän myö keksitään seuraavan vuon: Tehhää esitys suomalaisest sauna-illast, ko miehet ottaat kaljaa ja pyöriit hanges ja karjuuvat sit, ko hanki on kylmää.

Miusta Cristallikkii ois olt paremp vaihtoehto, ko nää. Jottai omaperäst. Ja karismaa.

Toista se ol vuonna 1959, ko kuunneltii viisujakkii ratiost ja kaik ol kaunista ja tyylikästä ja aika viatonta meininkii. Kylhä työkii ootta niitä nähneet, ko viisukuppilastaki niitä saap katsella.

Tyttö on söpö, sekä osaa laulaa, mutta jälleen kerran se lavaliikehdintä. Ihan kamalan näköistä.

white rose kirjoitti:Määhä sie joskus Hannaa livekeikalle katselemmaan...

Ettäkö työ sanokkaan, jotta kahtelemmaan?

Minkä tähen hiän ei sitte telekkarissa liiku viehkeesti, jos kerta livenä ossoopi niin tehä?

Tää oli kyllä niin outo.. mutta kaunis tyttö

Rousku kirjoitti: Minkä tähen hiän ei sitte telekkarissa liiku viehkeesti, jos kerta livenä ossoopi niin tehä?

Niin. Samaa itsekin kyllä ihmettelin. Nyt esitys oli parempi ilman taustatanssijoita, mutta miksi paikallaan marssiminen? Poikani (8v.) totesi, että "nyt se oli parempi, ja vaatteetkin oli paremmat". Totuus tulee lasten suusta...

Edelleen, nätti ja hyvä laulaja! Teräsbetoni on kuitenkin enemmän suomalaista kulttuuria ja musiikkimakua. Onnea Belgradiin!

Mä sanoin sen koko ajan

Jotain lisää (mieluumminkin vähemmän) esitys olisi kaivannut ja olisi se finaaliin mennyt

My Star kirjoitti:"My soul is a broken BOA ".... huh....

BoA

Huh, esitys oli huomattavasti parempi kuin karsinnoissa! Mutta jotenkin vaan tämä on parempi kuultuna kuin nähtynä, yhä. En ole päivittänyt puntariani vähään aikaan ja taitaa tämä yhä kärjessä keikkua. Esitysten perusteella siihen ei kyllä ihan olisi aihetta.

Mutta vielä erityinen peukutus roimalle petraamiselle.

HANNA oli kyllä joukkoineen petrannut kovastikin Tohlopin *täyteenympättyä* esitystään! Nyt toimi paremmin. Biisinä ei vain mikään minun kuppini teetä. Ja tyttökin jäi edelleen vieraaksi. Taustaryhmä hehkui mielestäni enemmän kuin itse tähti.

Eiköhän tällekin musalle löydy kuitenkin vankkumattomia kannattajia ja hyvä niin.

Hannan lavakoreografiat toivat mieleeni sumopainijan, joka tömisyttelee jaloillaan maata ennen varsinaista painisessiota.

Ihan kiva kappale ja hyvä lauluääni, mutta ansaitusti jäi häntäpäähän. Ei ollut mitään erityistä ärsyttävää tai innostavaa kappaleessa.

AntSa kirjoitti:Taustaryhmä hehkui mielestäni enemmän kuin itse tähti.

"tähti"? Saara Aallosta et varmaankaan puhu. Hänhän hehkui

Magnum kirjoitti:Hannan lavakoreografiat toivat mieleeni sumopainijan, joka tömisyttelee jaloillaan maata ennen varsinaista painisessiota.

Minä taasen yleisössä vierustoverinani seisseelle nimiErkki Virpille tokaisin, että "voisin viedä Hannan jalkojen alle vadillisen viinirypäleitä. tulisivatpa nekin murskattua siinä saman tien".

Näinpä kenraaliharjoituksissa tuttujakin Katsoi kylläkin vain tämän yhden esityksen. Sen kokemuksen perusteellahan sitä TOKI osaa sanoa, että tämä olisi se paras

Hanna olisi ansainnut finaalipaikan. Kaunis biisi, tarttuva kertosäe. Ja kauniisti laulettu ja esitetty. Eikä tyttökään hassumman näköinen

tonywerner kirjoitti:

AntSa kirjoitti:Taustaryhmä hehkui mielestäni enemmän kuin itse tähti.

"tähti"? Saara Aallosta et varmaankaan puhu. Hänhän hehkui

Magnum kirjoitti:Hannan lavakoreografiat toivat mieleeni sumopainijan, joka tömisyttelee jaloillaan maata ennen varsinaista painisessiota.

Minä taasen yleisössä vierustoverinani seisseelle nimiErkki Virpille tokaisin, että "voisin viedä Hannan jalkojen alle vadillisen viinirypäleitä. tulisivatpa nekin murskattua siinä saman tien".

Näinpä kenraaliharjoituksissa tuttujakin Katsoi kylläkin vain tämän yhden esityksen. Sen kokemuksen perusteellahan sitä TOKI osaa sanoa, että tämä olisi se paras

IHANA SAARA AALTO! Tuo tyttö todella säteili ja oli aidosti karismaattinen. Mielestäni HANNA MARSHILLA ei vain ole ns. tähden karismaa. Kauniisti hän kyllä laulaa, mutta ei ole mikään suurten lavojen valtijatar. Ainakaan näiden viisuesiintymisten perusteella siis - muuten en ole HANNA MARSHIN lavakestävyyteen päässyt tutustumaan.

Magnum kirjoitti:Hannan lavakoreografiat toivat mieleeni sumopainijan

Totta Jotenkin se jalat harallaan -juttu oli etäisesti tuttu, ajattelin että ratsastustako tuo on olevinaan (tuskin sentään kävelyä paskat housuissa), mutta sumopainijathan tekee suunnilleen noin! Vai tallotaanko siinä kukkia rikki?

Rupean kyllä oikeasti harkitsemana sitä livekeikalla käyntiä, sillä eihän tuollainen lavaesiintyminen voi olla totta.

Jottei ihan mollaamiseksi mene, niin sanottakoon vielä että laulupuoli finaalissa oli ihan jees.

Hieno biisi. Tykkään ihan oikeasti, rullaa kivasti eteenpäin ja tuo hyvää mieltä.

Kultsan esitys oli paljon parempi kuin Tohlopissa. Varsinkin taustajoukkojen osalta.
Hanna olisi voinu esiintyä edelleen paljain jaloin...

Itse artisti jäi kovin vieraaksi. Ujous on ihan söpöä, mutta näissä kekkereissä pitäisi myös osata tuoda itseään esille. Nätitkään seinäruusut eivät kertakaikkiaan pärjää. Semmoista se vaan on.

Hannan esitystä huonontaa myös korkokengät. Hannalla on pakkomielle niin korkeista koroista, että se vaikeuttaa kävelyä jopa seisomista. Hän seisoo leveässä haara-asennossa siksi ettei kaatuisi söpölle nokalleen.

Cyrano kirjoitti: Hannalla on pakkomielle niin korkeista koroista, että se vaikeuttaa kävelyä jopa seisomista.

Mistä sä tiedät Hannan pakkomielteistä?

Hanna paransi selvästi semeistä, kaapukin näytti nyt paremmalta kun oli kurottu sitä kasaan. Vyö ja bootsit toivat ryhtiä asuun. Erityiskiitos niiden kammojen taustanssijoitten heivaamisesta hiiteen.

Tyttö näytti nauttivan lavalla olosta, mutta silti tällainen tavara toimii minusta paremmin tunnelmallisella pikkuklubilla kuin suurilla areenoilla.

Artistina ehkä suosikkini karsinnoissa. Hienoja 'Kate Bush'-kappaleita on tyttö säveltänyt...

Hankin tuon Play-albumin. Ekan albumin tavoin ei mitenkään helposti avautuva.

Broken Flower on levyn ehdottovasti heikoin kappale, harmi että nimenomaan tämä oli euroviisukappale. Mikään levyn kappaleista tosin ei varmasti olisi karsintoja voittanut, mutta ainakin esim. The Way Home olisi ollut erottuva. Broken Flower on tosin ainoa, joka on pakotettu 3 minuutin formaattiin.

Muut kappaleet:
Floating, The Dreamer And The Brave One: nää on kuultavissa MySpacessa, levyn parhaimmistoa
The Way Home: hauska energinen kappale, vähän Merry-Go-Roundin tyylinen, nopealla piano, rumpu ym. "kompilla". Sanoisin levyn kohokohdaksi.
Human Nature: alkaa hitaana, kertosäkeet ovat nopeita, energisiä ja rokkaavia.
Ghost Train: hauska "inkkaribiisi", vaikea oikein muuten kuvailla. Hidasta tunnelmointia.
Up On The Bridge: kuulostaa paremmalta kuin ensi alkuun, varmaan lähimpänä ns. radioystävällisyyttä, bonusta synkistä sanoista (tai niin ainakin ne tulkitsen)
To Become A Part Of The Light: puoli-hidasta tunnelmointia, mieleenpainuva pianokuvio
Home: vähän ambient-tyylinen, tunnelmoinnin piikkiin menee tämäkin, tosin "rock"-väliosalla

Levyn kansi on ihan OK, mutta lehdykän graafinen sisältö on aika heikkoa, lähinnä erinäisiä kuvia Hannasta siinä karmeassa valkoisessa mekossa. Levy on tuotettu ekan levyn tavoin hyvin ammattimaisesti.
Hassua, että saman "genren" edustaja, Astrid Swanin toinen albumi ilmestyi myös täsmälleen samaan aikaan. Kai sekin täytyy joskus hankkia.

Kiitos levyarvostelusta!

Tätä vanhaa kappaletta olen kuunnellut melkeinpä non-stop: http://www.youtube.com/watch?v=8VBQymWHs1E" onclick="window.open(this.href);return false;

Mun lempparit Play-levyltä ovat:
Floating
Ghost Train
Broken Flower
The Dreamer and the Brave one
Home

Legendaarinen Caroline Records julkaisee Hannan "Play" -albumin Pohjois-Amerikassa. Julkaisupäivä on 27. toukokuuta.

"Caroline Records, the label that once brought you Mike Oldfield, Bryan Eno and Smashing Pumpkins. The Digital Album release of "Play", set to be released on May 27, 2008 in the United States, its territories and possessions."

http://www.hannamarsh.com" onclick="window.open(this.href);return false;

Pari uutista:

Legendaarinen Caroline Records on julkaissut myös Hannan esikoisalbumin "Chameleon Girl: Sleeping Under The Rising Sun" digitaalisena Pohjois-Amerikassa. Julkaisupäivä oli 15.1.2009.

Hannan single "Up On The Bridge" oli radioasema Auran Aaltojen vuoden soitetuin kappale. Up On The Bridge soi kanavalla 375 kertaa. Myös Sunrise Avenue ja Chisu saivat paljon soittoaikaa.