Viisukuppila

Suomen lisäksi onnistuvat englanti, ruotsi ja ranska. Näillä kaikilla lupaisin pärjätä jotenkin. Englannilla hyvin, ruotsilla auttavasti ja ranskalla räpeltäen. Saksaa opiskelin puolet alkeiskurssista eikä se ollut minun juttuni. Kuolleista kielistä taittuvat latina, kreikka, heprea ja todella vähäisesti kopti. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Heprea ja kopti ovat todella heikossa kunnossa, kun taas latinaa ja kreikkaa pystyn kääntämään aika hyvinkin.

Suomi, ruotsi ja englanti on ne kielet, joita osaan parhaiten ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Toki ruotsin avulla pystyy ymmärtämään norjaa ja tanskaakin jonkin verran, mutta tokkopa paikalliset ymmärtäisi, jos menisin sinne mokeltamaan jotain. Saksaa luin peräti neljä vuotta, valitettavasti se ei vaan koskaan oikein jäänyt mulle päähän. Ymmärrän sitä luettuna melko hyvin, mutta puhuminen ei onnistu enää. Lisäksi olen itsekseni koettanut opiskella ranskaa ja kreikkaa, tosin motivaatio katosi liian nopeasti. Opiskelin myös kansalaisopistossa yhden alkeiskurssin verran japania, mutta siitä en muista enää juuri mitään.

Osaan suomea ja englantia. Lisäksi osaan ruotsia jotenkin, saksaa heikosti ja ranskaa vielä heikommin. Mitään alkeiskursseja en jaksa edes muistella.

Haluaisin osata saksaa ja ranskaa paremmin. Lisäksi haluaisin osata venäjää, mutta sen opiskelu on jo kerran mennyt pieleen, joten tuskin yritän toiste. Ai niin, karjalaa haluaisin myös osata. Oi, miten hyödyllistä.

Osaan englantia, ranskaa, ruotsia ja viroa sekä jossain määrin auttavasti espanjaa, saksaa, hollantia ja italiaa. Mutta nuo taitoni ovat todella ruosteessa. Yläasteella luin vuoden verran latinaa

Olen kokenut ajankäytön kannalta mielekkäämmäksi keskittyä muutamaan kieleen ja opetella ne hyvin. Olisi kiva opiskella vaikka mitä kieliä, mutta ajanpuute vaivaa. Sitä paitsi uuden kielen opettelu on aina pois vanhan, jo sujuvan kielen taidon tehostamiselta. Haluaisin lukea (tässä järjestyksessä) norjaa, tanskaa, islantia, nykykreikkaa, saamea (ehkä pohjoissaamea), karjalaa, unkaria ja portugalia. Joku slaavilainen kieli olisi myös kiva. Kiusallista, että kaikkia olisi mahdollista opiskella omassa yliopistossa. Mutta kuten sanottu, ei ole aikaa, pakko priorisoida, koska elämässäni on muutakin kuin kielet.

Itse osaan ruotsia, englantia, ranskaa ja venäjää ja jonkin verran italiaa, portugalia, puolaa ja saksaa. Lisäksi ymmärrän kirjoitettua espanjaa jonkin verran. Ruotsin koen tällä hetkellä vahvimmaksi kielekseni, mikä on kyllä vähän hassua. Ruotsilla, englannilla ja venäjällä olen todistettavasti pärjännyt, ranska on testaamatta, mutta uskoisin alkujumien jälkeen pysyväni elossa Ranskassa.

Haluaisin oppia vaikka kuinka ja miljoonasti kieliä. Erityisesti portugalia ja puolaa haluaisin oppia paljon paremmin ja vahvistaa noita neljää vahvempaakin vielä paljon. Lisäksi haluaisin opiskella hollantia, katalaania, galegoa, sloveenia, slovakkia ja hepreaa. Pohjoismaisista kielistä eniten minua kiinnostaa (ruotsin jälkeen) tanska. Nyt tosin alkaa näyttää siltä, että päädyn opiskelemaankin tanskaa edes jonkin verran seuraavalla asteella.

Aijoo, hepreakin olisi kiva! Olen käynyt jo tutkailemassa, minkälaisia heprean kursseja yliopistolla on.

Tää osaa suomea, englantia, ruotsia ja saksaa, mutta mitään en myönnä osaavani kunnolla.

Klodvig kirjoitti:Tästä on ehkä puhuttu aiemminkin, mutta päivitystä kaivataan. Eli, koska kuppilalaiset ovat melko kielitaitoista porukkaa keskimäärin (tai ainakin ajattelen näin), niin kysyn teiltä: Mitä kieliä osaatte? Entä mitä haluaisitte osata?

Päivitys on sikälikin paikallaan aika ajoin, että kunkin oma tilannekin muuttuu vuosien varrella

Kolmen kotimaisen lisäksi käyttökieliäni ovat italia, ranska, espanja, saksa, hollanti ja portugali. Käyttökielen määritelmä tässä yhteydessä on, että tulee toimeen ko. kieltä käyttävässä maassa muitta kielittä ja voi lukea senkielisiä romaaneja. Ensi kuussa selviää, kuuluuko myös korea näihin Sen jälkeen viro on lähinnä kärkkymässä pääsyä tähän ryhmään, se vaatisi jonkin verran kertausta. Toiseen kategoriaan eli opiskelukieliin lasken sellaiset, joita on takana puolesta kahteen vuotta. Näitä ovat venäjä, tanska, kiina, baski ja latina. Lisäksi on kasa kaikkea epämääräistä, joka ei ansainne tulla mainituksi.

Olen ollut kielenaloittamiskiellossa siitä lähtien, kun 20 tuli täyteen, joten uudet ovat olleet lähinnä haaveita. Toisaalta voisin oikeastaan jo päättää onnistuneeni unohtamaan esimerkiksi romanian ja maltan siinä määrin kokonaan, että parille uudelle voisi ollakin jo sijaa Japanille olen kokenut aktiivisen tarpeen, koska niin monet harrastukseni liittyvät siihen. Hindiä kohtaan olisi myös painetta Bollywoodin myötä. Serbokroatia on ollut myös pitkään jonotuslistalla.

Todella kielitaitoista porukkaa.

Itsellä aktiivinen kielitaito rajoittuu ruotsiin ja englantiin. Saksassa en kyllä kuolisi enkä myöskään italiassa ja italian lukujen (ei mitään kehuttavaa) avulla pääsen kyllä jyvälle kirjoitetusta ranskasta ja espanjasta, pääpiirteissään mistä lehtiuutisissa on kyse, tämä on tullut todettua. Japania olen opiskellut kyllä, mutta se on rapistunut käytön puutteessa niin, että siinä missä oisin kyennyt toimimaan jotenkin en enää osaa mitään.

Liikaa kieliä siihen nähden että en ole kieltenopiskelusta ollut periaatteessa yhtään kiinnostunut missään vaiheessa, siis itsessään, vain välineellisen arvon takia.

ta1ja kirjoitti::
Itsellä aktiivinen kielitaito rajoittuu ruotsiin ja englantiin.

Sama minulla (myös alkeellinen suomi sujuu). Saksan ja venäjän alkeet hallitsen. Haaveilen yhä heprean opinnoista, joita minulla ei kuitenkaan ole ollut koko opiskeluaikanani pokkaa aloittaa, sillä ne olisivat (kaikkien muiden opintojeni tavoin) niin uskomattoman hyödyttömiä.

skidi kirjoitti: (myös alkeellinen suomi sujuu).

joo niin sama täällä, paino sanalla alkeellinen

Venäjää haluaisin osata. En jaksa opiskella.

Englannilla pärjäisin varmaan tilanteessa kuin tilanteessa ja ruotsilla ehkä hiukan paremmin kuin mitä uskallan myöntää itselleni. Espanjalla joitakin helppoja perusasioita varmaan osaisin tehdä ja luulisin, että ainakin ostotilanteissa ravinteleissa ja kaupoissa pärjäisin. Sen sijaan saksan kieli, josta sain ylppäreissä B:n, on ehkä tällä hetkellä se heikoin kaikista, kun ei ole oikein missään tilanteessa päässyt käyttämään melkein kuuteen vuoteen. Kielioppi on jotenkin hallussa (kai), mutta sanat on hävinnyt johonkin. Lisäksi osaan italiaksi tilata oluen, mutta siitä yhdestä alkeiskurssista ei jäänyt sitten paljon muuta mieleen. Venäjän alkeiskurssista muistiin jäi joten kuten kirjaimet, joiden oppiminen olikin syy kyseiselle alkeiskurssille menemiselle. Latinaa olisin opiskellut kanssa yhden kurssin verran, mutta sitä oli tarjolla vain abivuonna ja mun oli pakko ottaa "vapaaehtoinen" abiruotsi .

Eilen aamulla oli vähän sellainen olo, että olisin voinut kokeilla puhua norjaa, mutta se tunne meni onneksi sitten ohi.

The_Sipi kirjoitti:Eilen aamulla oli vähän sellainen olo, että olisin voinut kokeilla puhua norjaa, mutta se tunne meni onneksi sitten ohi.

Vastikään opiskelemastani Kielipoliisin käsikirjasta jäi parhaiten mieleen joskus aikoinaan kioskin korvaajaksi ehdotettu myymiö. Harvinaisen kekseliäs, kätevä ja mainio sana Täytyypä ruveta sitä omassa kielenkäytössä viljelemään

Treno kirjoitti:Vastikään opiskelemastani Kielipoliisin käsikirjasta jäi parhaiten mieleen joskus aikoinaan kioskin korvaajaksi ehdotettu myymiö.

R-Myymiö, elintarvikemyymiö, puhelinmyymiö....

Mulle tulee tosta mieleen vaan muumio.

Veljelläni virpillä lienee tuo nimiRemu trenon mainitsema opus, sillä myymiö on ollut meillä lähes arkikäytössä jo pitkään.

Miten muuten ë, ÿ ja ü pitäisi lausua??

^No sehän nyt riippuu tietenkin kielestä ja kirjoitusjärjestelmästä. Paha antaa mitään yleispätevää sääntöä. Ja useinhan myös viereiset kirjaimet mahdollisesti vaikuttavat ääntämiseen.

ü on kai aika yleisesti y (esim. saksassa ja virossa), mutta siitäkin on varmasti poikkeuksia. Noista muista on pahempi sanoa mitään, koska kuten Violette totesi, ääntäminen riippuu kielestä ja sanasta.

ë lausutaan ainakin albaniassa eräänlaisena taka-e:nä tai taka-i:nä tai jätetään etenkin sanan lopussa lausumatta kokonaan...

ÿ:tä en ole monessa kielessä nähnytkään... ranskassa taitaapi olla myös ainakin ë ja ï, jotka lausutaan melkolailla samaan tapaan kuin suomalaiset pisteettömät vastineensa...

Espanjan kielessä ü tietääkseni merkitsee vokaaliyhdistelmässä sitä, että u-kirjain ylipäänsä lausutaan tai jotain.

Toni kirjoitti:ë lausutaan ainakin albaniassa eräänlaisena taka-e:nä tai taka-i:nä tai jätetään etenkin sanan lopussa lausumatta kokonaan...

Jätetään lausumatta vain jos sana on feminiinisukuinen.

ë ja ï äännetään ranskassa samoin tavoin kuin tavalliset kaimansa, mutta niiden tavutus on erilainen kuin jos niiden päällä ei olisi treemaa.

Toni kirjoitti:ÿ:tä en ole monessa kielessä nähnytkään...

Joo mullekaan ei tule mieleen muita kuin carlÿca...

Klodvig kirjoitti:Tästä on ehkä puhuttu aiemminkin, mutta päivitystä kaivataan. Eli, koska kuppilalaiset ovat melko kielitaitoista porukkaa keskimäärin (tai ainakin ajattelen näin), niin kysyn teiltä: Mitä kieliä osaatte? Entä mitä haluaisitte osata?

Kolmen kotimaisen lisäksi yhtenä äidinkielenä espanjaa, seuraavaksi sujuvin on liettua, sitten puola, jolla pärjään nykyään kummallisen hyvin. Pärjään myös italiaksi ja saksaa luen ja kuuntelen sujuvasti ymmärtäen, puhetta ja kielen tuottamista haittaa pitkä harjoituksen puute.

Ymmärrän hyvin puhuttua ja kirjoitettua katalaania, kirjoitettua ranskaa ja kirjoitettua portugalia sekä puhuttua brasilianportugalia (portugalinportugali kuulostaa jotenkin slaavimaiselta mun korvaan, enkä erota sanoja). Italialaisten ja portugalilinkielisten kanssa toimeen tulee toki varsin hyvin espanjaakin puhuen ja heidän kotikieliään kuunnellen.
Romaniaakin ymmärtää varsinkin kirjoitettuna ällistyttävän hyvin tuon espanjan pohjalta.

Näiden lisäksi olen opiskellut hepreaa ja kreikkaa (molempien aakkoset ja jotain perussanoja osaan vieläkin), venäjän aakkoset osaan myös ja kieltä ymmärrän vähän puolan pohjalta.

Hepreaa olisi kiva opiskella vielä lisää. Liettuan opiskelua haluaisin vielä jatkaa, varsinkin jotta puhuttu kieli ja sanasto pysyisi päässä - Suomessa kieltä on erittäin vaikea harjoittaa missään muodossa (paitsi lukemalla nettilehtiä). Islanti ja romania kiinnostavat myös!

Tuntuukohan kenestäkään muusta koskaan siltä, että olla kiinnostunut -yhtymän rektioon kuuluva elatiivi tekisi mieli korvata illatiivilla? Minä huomaan joskus sanovani tai kirjoittavani vahingossa, että olen kiinnostunut johonkin (po. olen kiinnostunut jostakin). Onko kukaan muu huomannut tekevänsä näin vai onko kyseessä taas jokin henkilökohtainen kielellinen perversioni?

Ei tunnu. Rupesin kuitenkin miettimään, voisiko päässäsi jotenkin yhtyä 3. infinitiivin (MA-inf.) illatiivi, joka kyllä kuuluu kyseiseen rektioon, ja nominin illatiivi? Esim. olen kiinnostunut juomaan teetä.

Joskus huomaa, että on vähän liikaa töissä.

Minä taas luulen, että kyseessä voisi olla englannin aiheuttama interferenssi: to be interested in something. Tuon in-preposition usein (ainakin) mielessään kääntää illatiiviksi.

Awww! Mun mielestä on ihanaa, että voimme päässämme keksiä vaikka mitä söpöjä selityksiä, jotka kertovat saamastamme aivopesusta.

Me käännöstieteilijät selitämme mielellämme kaiken maailman kielikukkaset jonkin sortin interferenssillä.