Minusta on kyllä ollut kokoajan kaksi mahdollisuutta: joko konservatiiviset (anteeksi toisto) raadit tai sitten aidommin taiteellisemmat. Toisaalta aavistuksen ymmärrän sitä, että ammattiraadin on vaikea katsoa sormien läpi kömpelyyttä, vaikka siinä olisikin näkemystä - vai ymmärränkö, onko se vaan vallalla olevan vartiointia
en tiedä.
Mitä Patricia Kaasin biisiin tulee, se toki on "vaikea", mutta se on kyllä niin moneen jo todettuun laatupaperiin kääritty, että ennemmin se minusta silti sopii kuin nenä päähän myös konservatiivisen maun joukkooon.
Rousku kirjoitti:En mieltäisi raateja välttämättä taiteellisemmiksi (vaikea edes sanoa, mitä se on), mutta ehkä esim. sävelpuhtauteen huomiota kiinnittaviksi. .
Taiteen määärittely on tosiaan aikamoinen tehtävä, mutta kyllä itse kallistuisin samoille linjoille: teoksessa pitää olla useampia tasoja, sen täytyy tarjota ajateltavaa ensioivalluksen jälkeenkin. Se ei saa olla kerralla hotkaistava pikapala - ja tämä ei tarkoita, että se ei voisi olla sitä joiltain tasoiltaan, mutta se ei saaolla siinä kaikki. Kyllä minusta siihen liittyy jonkinalainen uuden näkökulman avaamisen elementti ja rohkeus liikkua turvallisilta vesiltä sinne, missä näitä uusia kulmia avautuu. Ei sen tarvitse olla mitään ennennäkemätöntä, mutta ... jotain
- ja sen "taiteellisen" raadin olettaisi kiinnittävän huomiota taämän jonkin etsintään ja rohkeuteen millä se tehdään.
Sitten sen pitää osoittaa myös sellaista teknistä tasoa, ammattitaitoa, että siitä näkee, että tekijä ja esittäjä vievät teosta, ei teos tekijää ja esittäjää. Sävelpuhtaus on eräs tällaisen osoitin, samoin varmaan jotkut sävellyksen rakenteen hallintaan liittyvät säännöt (en tarkoita suppeasti pelkkää viisubiisikaavaa), mutta jos esittäjä valitsee säännöistä luopumisen, kuten Venäjän Anastasia teki, sen pitää tapahtua silloin tulkinnallisena valintana (kuten Anastasialla), ei taitamattomuudesta johtuvasta avuttomuudesta.